¹Nyt Job sanoi:

¹Job prit la parole et dit:

²-- Totta kai minä tuon tiedän! Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan.

²Je sais bien qu'il en est ainsi; Comment l'homme serait-il juste devant Dieu?

³Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta, ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ei yhteen tuhannesta.

³S'il voulait contester avec lui, Sur mille choses il ne pourrait répondre à une seule.

⁴Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti. Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?

⁴A lui la sagesse et la toute-puissance: Qui lui résisterait impunément?

⁵Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta, hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.

⁵Il transporte soudain les montagnes, Il les renverse dans sa colère.

⁶Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan, sen peruspylväät horjuvat.

⁶Il secoue la terre sur sa base, Et ses colonnes sont ébranlées.

⁷Hän käskee, ja aurinko pimenee. Hän sulkee sinetillään tähtien valon.

⁷Il commande au soleil, et le soleil ne paraît pas; Il met un sceau sur les étoiles.

⁸Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan, hän kulkee meren hyökyjen yli.

⁸Seul, il étend les cieux, Il marche sur les hauteurs de la mer.

⁹Leijonan tähdistön hän on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat.

⁹Il a créé la Grande Ourse, l'Orion et les Pléiades, Et les étoiles des régions australes.

¹⁰Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.

¹⁰Il fait des choses grandes et insondables, Des merveilles sans nombre.

¹¹Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa.

¹¹Voici, il passe près de moi, et je ne le vois pas, Il s'en va, et je ne l'aperçois pas.

¹²Kun hän tempaa käsiinsä jotakin, kuka voi sen estää? Kuka sanoisi hänelle: "Miksi sinä noin teet?"

¹²S'il enlève, qui s'y opposera? Qui lui dira: Que fais-tu?

¹³Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa, hänen alleen lyyhistyvät Rahabin joukot.

¹³Dieu ne retire point sa colère; Sous lui s'inclinent les appuis de l'orgueil.

¹⁴Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa, kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?

¹⁴Et moi, comment lui répondre? Quelles paroles choisir?

¹⁵Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee.

¹⁵Quand je serais juste, je ne répondrais pas; Je ne puis qu'implorer mon juge.

¹⁶Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan --

¹⁶Et quand il m'exaucerait, si je l'invoque, Je ne croirais pas qu'il eût écouté ma voix,

¹⁷hän, joka myrskyllään iskee minut maahan ja aina vain lisää minun haavojeni määrää ilman mitään syytä.

¹⁷Lui qui m'assaille comme par une tempête, Qui multiplie sans raison mes blessures,

¹⁸Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa, ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.

¹⁸Qui ne me laisse pas respirer, Qui me rassasie d'amertume.

¹⁹Jos turvaudun voimaan -- hänen on voima. Jos vaadin oikeutta, hän kysyy: "Kuka minut haastaa?"

¹⁹Recourir à la force? Il est tout-puissant. A la justice? Qui me fera comparaître?

²⁰Vaikka minä olen oikeassa, oma suuni joutuu tuomitsemaan minut. Vaikka olen syytön, hän tuomitsee minut väärintekijäksi.

²⁰Suis-je juste, ma bouche me condamnera; Suis-je innocent, il me déclarera coupable.

²¹Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä.

²¹Innocent! Je le suis; mais je ne tiens pas à la vie, Je méprise mon existence.

²²Yhdentekevää! Siksi minä sanon: "Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun, olitpa syytön tai syyllinen."

²²Qu'importe après tout? Car, j'ose le dire, Il détruit l'innocent comme le coupable.

²³Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin, hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.

²³Si du moins le fléau donnait soudain la mort!... Mais il se rit des épreuves de l'innocent.

²⁴Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän -- kuka sitten?

²⁴La terre est livrée aux mains de l'impie; Il voile la face des juges. Si ce n'est pas lui, qui est-ce donc?

²⁵Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija, ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä,

²⁵Mes jours sont plus rapides qu'un courrier; Ils fuient sans avoir vu le bonheur;

²⁶kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois, ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka.

²⁶Ils passent comme les navires de jonc, Comme l'aigle qui fond sur sa proie.

²⁷Jos sanon itselleni: "Nyt minä unohdan murheet, otan iloisen ilmeen, nauran",

²⁷Si je dis: Je veux oublier mes souffrances, Laisser ma tristesse, reprendre courage,

²⁸niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista.

²⁸Je suis effrayé de toutes mes douleurs. Je sais que tu ne me tiendras pas pour innocent.

²⁹Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi, miksi harata vastaan?

²⁹Je serai jugé coupable; Pourquoi me fatiguer en vain?

³⁰Vaikka minä kylpisin lumessa ja pesisin käteni lipeällä,

³⁰Quand je me laverais dans la neige, Quand je purifierais mes mains avec du savon,

³¹kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa, niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin.

³¹Tu me plongerais dans la fange, Et mes vêtements m'auraient en horreur.

³²Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen. En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta, en puolustautua häntä vastaan.

³²Il n'est pas un homme comme moi, pour que je lui réponde, Pour que nous allions ensemble en justice.

³³Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme, asettaa kättään meidän molempien päälle.

³³Il n'y a pas entre nous d'arbitre, Qui pose sa main sur nous deux.

³⁴Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois, ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä!

³⁴Qu'il retire sa verge de dessus moi, Que ses terreurs ne me troublent plus;

³⁵Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.

³⁵Alors je parlerai et je ne le craindrai pas. Autrement, je ne suis point à moi-même.