¹Suahilainen Bildad alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

¹Bildad de Schuach prit la parole et dit:

²-- Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi? Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.

²Jusqu'à quand veux-tu discourir de la sorte, Et les paroles de ta bouche seront-elles un vent impétueux?

³Antaisiko Jumala väärän tuomion, vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta?

³Dieu renverserait-il le droit? Le Tout-Puissant renverserait-il la justice?

⁴Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.

⁴Si tes fils ont péché contre lui, Il les a livrés à leur péché.

⁵Jos sinä nyt etsit Jumalaa ja rukoilet Kaikkivaltiasta,

⁵Mais toi, si tu as recours à Dieu, Si tu implores le Tout-Puissant;

⁶niin hän -- jos sinä todella olet puhdas ja suora -- tarttuu sinun asiaasi ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt, sen mukaan kuin oikein on,

⁶Si tu es juste et droit, Certainement alors il veillera sur toi, Et rendra le bonheur à ton innocente demeure;

⁷ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli, sen rinnalla, mitä tulet saamaan.

⁷Ton ancienne prospérité semblera peu de chose, Celle qui t'est réservée sera bien plus grande.

⁸Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä, pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville.

⁸Interroge ceux des générations passées, Sois attentif à l'expérience de leurs pères.

⁹Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä, meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo.

⁹Car nous sommes d'hier, et nous ne savons rien, Nos jours sur la terre ne sont qu'une ombre.

¹⁰Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle, heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä.

¹⁰Ils t'instruiront, ils te parleront, Ils tireront de leur coeur ces sentences:

¹¹Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä? Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta?

¹¹Le jonc croît-il sans marais? Le roseau croît-il sans humidité?

¹²Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun, ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.

¹²Encore vert et sans qu'on le coupe, Il sèche plus vite que toutes les herbes.

¹³Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan. Turha on jumalattoman toivo.

¹³Ainsi arrive-t-il à tous ceux qui oublient Dieu, Et l'espérance de l'impie périra.

¹⁴Hän panee turvansa lukinlankaan, etsii tukea hämähäkinverkosta:

¹⁴Son assurance est brisée, Son soutien est une toile d'araignée.

¹⁵seittiä on hänen talonsa seinä, se pettää, kun hän siihen nojaa.

¹⁵Il s'appuie sur sa maison, et elle n'est pas ferme; Il s'y cramponne, et elle ne résiste pas.

¹⁶Jumalaton rehottaa auringon hehkussa kuin puu, jonka versot leviävät kaikkialle puutarhaan,

¹⁶Dans toute sa vigueur, en plein soleil, Il étend ses rameaux sur son jardin,

¹⁷jonka juuret kietoutuvat kivien ympärille ja tunkeutuvat niiden lomiin.

¹⁷Il entrelace ses racines parmi les pierres, Il pénètre jusque dans les murailles;

¹⁸Mutta kun hänet temmataan pois asuinsijaltaan, se paikka, missä hän kasvoi, sanoo: "En tunne häntä."

¹⁸L'arrache-t-on du lieu qu'il occupe, Ce lieu le renie: Je ne t'ai point connu!

¹⁹Siinä hänen elonsa ja ilonsa. Maasta versoo jo uusi kasvu.

¹⁹Telles sont les délices que ses voies lui procurent. Puis sur le même sol d'autres s'élèvent après lui.

²⁰Jumala ei hylkää viatonta eikä anna väärintekijälle tukeaan.

²⁰Non, Dieu ne rejette point l'homme intègre, Et il ne protège point les méchants.

²¹Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja avaa sinun huulesi riemun huutoon!

²¹Il remplira ta bouche de cris de joie, Et tes lèvres de chants d'allégresse.

²²Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan, eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole.

²²Tes ennemis seront couverts de honte; La tente des méchants disparaîtra.