¹Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt, Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla.

¹Je suis l'homme qui a vu la misère Sous la verge de sa fureur.

²Hän kuljetti minua, hän vei minut pimeään, pilkkopimeään.

²Il m'a conduit, mené dans les ténèbres, Et non dans la lumière.

³Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.

³Contre moi il tourne et retourne sa main Tout le jour.

⁴Hän repi rikki ihoni, raateli lihani, murskasi kaikki luuni.

⁴Il a fait dépérir ma chair et ma peau, Il a brisé mes os.

⁵Hän rakensi varustuksia minua vastaan, ympäröi minut tuskan muurilla.

⁵Il a bâti autour de moi, Il m'a environné de poison et de douleur.

⁶Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan, kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.

⁶Il me fait habiter dans les ténèbres, Comme ceux qui sont morts dès longtemps.

⁷Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon, hän pani minulle painavat kahleet.

⁷Il m'a entouré d'un mur, pour que je ne sorte pas; Il m'a donné de pesantes chaînes.

⁸Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.

⁸J'ai beau crier et implorer du secours, Il ne laisse pas accès à ma prière.

⁹Hän tukki tieni kivenjärkäleillä, antoi minun kulkea harhaan.

⁹Il a fermé mon chemin avec des pierres de taille, Il a détruit mes sentiers.

¹⁰Hän väijyi minua kuin karhu, kuin leijona piilopaikassaan.

¹⁰Il a été pour moi un ours en embuscade, Un lion dans un lieu caché.

¹¹Hän eksytti minut tieltä, raateli minut, jätti hylättynä makaamaan.

¹¹Il a détourné mes voies, il m'a déchiré, Il m'a jeté dans la désolation.

¹²Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti.

¹²Il a tendu son arc, et il m'a placé Comme un but pour sa flèche.

¹³Hän ampui minuun viinensä nuolet, lävisti rintani.

¹³Il a fait entrer dans mes reins Les traits de son carquois.

¹⁴Minusta tuli kaiken kansan pilkka, ainainen ivan aihe.

¹⁴Je suis pour tout mon peuple un objet de raillerie, Chaque jour l'objet de leurs chansons.

¹⁵Hän syötti minulle katkeria yrttejä, juotti karvasta juomaa.

¹⁵Il m'a rassasié d'amertume, Il m'a enivré d'absinthe.

¹⁶Hän polki minut maan tomuun, pani hampaani jauhamaan soraa.

¹⁶Il a brisé mes dents avec des cailloux, Il m'a couvert de cendre.

¹⁷Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa.

¹⁷Tu m'as enlevé la paix; Je ne connais plus le bonheur.

¹⁸Minä sanoin: "Kaiken olen menettänyt, Herra on vienyt minulta toivon."

¹⁸Et j'ai dit: Ma force est perdue, Je n'ai plus d'espérance en l'Eternel!

¹⁹Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.

¹⁹Quand je pense à ma détresse et à ma misère, A l'absinthe et au poison;

²⁰Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni.

²⁰Quand mon âme s'en souvient, Elle est abattue au dedans de moi.

²¹Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä:

²¹Voici ce que je veux repasser en mon coeur, Ce qui me donnera de l'espérance.

²²Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.

²²Les bontés de l'Eternel ne sont pas épuisées, Ses compassions ne sont pas à leur terme;

²³Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.

²³Elles se renouvellent chaque matin. Oh! que ta fidélité est grande!

²⁴Sieluni sanoo: "Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan."

²⁴L'Eternel est mon partage, dit mon âme; C'est pourquoi je veux espérer en lui.

²⁵Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii.

²⁵L'Eternel a de la bonté pour qui espère en lui, Pour l'âme qui le cherche.

²⁶Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.

²⁶Il est bon d'attendre en silence Le secours de l'Eternel.

²⁷Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

²⁷Il est bon pour l'homme De porter le joug dans sa jeunesse.

²⁸Istukoon hän yksin ja vaietkoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,

²⁸Il se tiendra solitaire et silencieux, Parce que l'Eternel le lui impose;

²⁹painakoon suunsa tomuun -- ehkä on toivoa vielä.

²⁹Il mettra sa bouche dans la poussière, Sans perdre toute espérance;

³⁰Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti ja ottakoon vastaan pilkan.

³⁰Il présentera la joue à celui qui le frappe, Il se rassasiera d'opprobres.

³¹Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi.

³¹Car le Seigneur Ne rejette pas à toujours.

³²Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa.

³²Mais, lorsqu'il afflige, Il a compassion selon sa grande miséricorde;

³³Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä.

³³Car ce n'est pas volontiers qu'il humilie Et qu'il afflige les enfants des hommes.

³⁴Kun kaikki vangiksi otetut murskataan jalkojen alle,

³⁴Quand on foule aux pieds Tous les captifs du pays,

³⁵kun ihmisen oikeus vääristetään Korkeimman silmien edessä,

³⁵Quand on viole la justice humaine A la face du Très-Haut,

³⁶kun langetetaan väärä tuomio -- eikö Herra sitä näe?

³⁶Quand on fait tort à autrui dans sa cause, Le Seigneur ne le voit-il pas?

³⁷Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?

³⁷Qui dira qu'une chose arrive, Sans que le Seigneur l'ait ordonnée?

³⁸Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä?

³⁸N'est-ce pas de la volonté du Très-Haut que viennent Les maux et les biens?

³⁹Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa? Hän kärsii syntiensä tähden.

³⁹Pourquoi l'homme vivant se plaindrait-il? Que chacun se plaigne de ses propres péchés.

⁴⁰Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo.

⁴⁰Recherchons nos voies et sondons, Et retournons à l'Eternel;

⁴¹Kohottakaamme nyt kätemme, kohottakaamme sydämemme taivasta kohti, Jumalan luo.

⁴¹Elevons nos coeurs et nos mains Vers Dieu qui est au ciel:

⁴²Me olemme tehneet syntiä, kapinoineet sinua vastaan. Sinä et ole antanut anteeksi.

⁴²Nous avons péché, nous avons été rebelles! Tu n'as point pardonné!

⁴³Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä, surmasit säälimättä.

⁴³Tu t'es caché dans ta colère, et tu nous as poursuivis; Tu as tué sans miséricorde;

⁴⁴Sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse.

⁴⁴Tu t'es enveloppé d'un nuage, Pour fermer accès à la prière.

⁴⁵Roskatunkioksi sinä teit meidät kaikkien kansojen keskelle.

⁴⁵Tu nous as rendus un objet de mépris et de dédain Au milieu des peuples.

⁴⁶Nyt kaikki vihollisemme irvistelevät meille.

⁴⁶Ils ouvrent la bouche contre nous, Tous ceux qui sont nos ennemis.

⁴⁷Edessämme oli kauhu ja hauta, tuho kohtasi meidät.

⁴⁷Notre partage a été la terreur et la fosse, Le ravage et la ruine.

⁴⁸Kyyneleet tulvivat silmistäni rakkaan kansani tuhon tähden.

⁴⁸Des torrents d'eau coulent de mes yeux, A cause de la ruine de la fille de mon peuple.

⁴⁹Silmäni vuotavat lakkaamatta. Itkuni ei taukoa,

⁴⁹Mon oeil fond en larmes, sans repos, Sans relâche,

⁵⁰ennen kuin Herra katsoo taivaastaan ja näkee murheeni.

⁵⁰Jusqu'à ce que l'Eternel regarde et voie Du haut des cieux;

⁵¹Kun katselen kaupunkini tytärten tuskaa, sieluuni koskee.

⁵¹Mon oeil me fait souffrir, A cause de toutes les filles de ma ville.

⁵²Viholliseni pyydystivät minua kuin lintua, kiihkeästi, ilman syytä.

⁵²Ils m'ont donné la chasse comme à un oiseau, Ceux qui sont à tort mes ennemis.

⁵³He syöksivät minut elävänä kuoppaan, he kivittivät minua.

⁵³Ils ont voulu anéantir ma vie dans une fosse, Et ils ont jeté des pierres sur moi.

⁵⁴Kauhu tulvi pääni yli, minä ajattelin: loppuni on tullut.

⁵⁴Les eaux ont inondé ma tête; Je disais: Je suis perdu!

⁵⁵Herra, kuopan syvyydestä minä huudan sinun nimeäsi.

⁵⁵J'ai invoqué ton nom, ô Eternel, Du fond de la fosse.

⁵⁶Kuule ääneni! Älä sulje korviasi, kun anon apua ja pelastusta.

⁵⁶Tu as entendu ma voix: Ne ferme pas l'oreille à mes soupirs, à mes cris!

⁵⁷Sinä tulet luokseni, kun huudan sinua, ja sanot: "Älä pelkää."

⁵⁷Au jour où je t'ai invoqué, tu t'es approché, Tu as dit: Ne crains pas!

⁵⁸Herra, sinä ajat minun asiaani, sinä lunastat minut.

⁵⁸Seigneur, tu as défendu la cause de mon âme, Tu as racheté ma vie.

⁵⁹Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra. Hanki minulle oikeus.

⁵⁹Eternel, tu as vu ce qu'on m'a fait souffrir: Rends-moi justice!

⁶⁰Sinä näet vihollisteni kostonhimon, kaikki heidän juonensa.

⁶⁰Tu as vu toutes leurs vengeances, Tous leurs complots contre moi.

⁶¹Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua, näet heidän juonensa.

⁶¹Eternel, tu as entendu leurs outrages, Tous leurs complots contre moi,

⁶²Vastustajani ivaavat minua, puhuvat pahaa kaiket päivät.

⁶²Les discours de mes adversaires, et les projets Qu'ils formaient chaque jour contre moi.

⁶³Katso heitä: missä ikinä he istuvat tai seisovat, he laulavat pilkkalauluja minusta.

⁶³Regarde quand ils sont assis et quand ils se lèvent: Je suis l'objet de leurs chansons.

⁶⁴Herra, rankaise heitä heidän tekojensa mukaan.

⁶⁴Tu leur donneras un salaire, ô Eternel, Selon l'oeuvre de leurs mains;

⁶⁵Sokaise heidän järkensä, kiroa heidät.

⁶⁵Tu les livreras à l'endurcissement de leur coeur, A ta malédiction contre eux;

⁶⁶Aja heitä takaa vihassasi, Herra, hävitä heidät taivaasi alta.

⁶⁶Tu les poursuivras dans ta colère, et tu les extermineras De dessous les cieux, ô Eternel!