¹Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat. Nämä sanat hän oppi äidiltään, joka kasvatti häntä.

¹Paroles du roi Lemuel. Sentences par lesquelles sa mère l'instruisit.

²Poikani, sinä, jonka synnytin, jota rukoilin, kuule tämä:

²Que te dirai-je, mon fils? que te dirai-je, fils de mes entrailles? Que te dirai-je, mon fils, objet de mes voeux?

³Älä tuhlaa voimaasi naisiin, älä jaa sitä kuninkaiden tuhoajille.

³Ne livre pas ta vigueur aux femmes, Et tes voies à celles qui perdent les rois.

⁴Ei sovi kuninkaille, Lemuel, ei sovi kuninkaille viinin juonti eikä ruhtinaille olutmaljan kallistelu.

⁴Ce n'est point aux rois, Lemuel, Ce n'est point aux rois de boire du vin, Ni aux princes de rechercher des liqueurs fortes,

⁵Juopuessaan he unohtavat lait ja jättävät köyhät oikeutta vaille.

⁵De peur qu'en buvant ils n'oublient la loi, Et ne méconnaissent les droits de tous les malheureux.

⁶Olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera.

⁶Donnez des liqueurs fortes à celui qui périt, Et du vin à celui qui a l'amertume dans l'âme;

⁷Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa eikä mieti murheitaan.

⁷Qu'il boive et oublie sa pauvreté, Et qu'il ne se souvienne plus de ses peines.

⁸Avaa sinä suusi hiljaisten puolesta, hanki oikeutta syrjityille.

⁸Ouvre ta bouche pour le muet, Pour la cause de tous les délaissés.

⁹Avaa suusi ja anna oikea tuomio, aja kurjan ja köyhän asiaa.

⁹Ouvre ta bouche, juge avec justice, Et défends le malheureux et l'indigent.

¹⁰Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet.

¹⁰Qui peut trouver une femme vertueuse? Elle a bien plus de valeur que les perles.

¹¹Häneen voit aina luottaa, hän pitää puutteen loitolla sinusta.

¹¹Le coeur de son mari a confiance en elle, Et les produits ne lui feront pas défaut.

¹²Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi, kaikkina elämänsä päivinä.

¹²Elle lui fait du bien, et non du mal, Tous les jours de sa vie.

¹³Hän huolehtii villasta ja pellavasta, hänen kätensä ahkeroivat iloisesti.

¹³Elle se procure de la laine et du lin, Et travaille d'une main joyeuse.

¹⁴Hän on kuin laiva, hän hankkii ravintoa etäältäkin.

¹⁴Elle est comme un navire marchand, Elle amène son pain de loin.

¹⁵Kun vielä on yö, hän nousee, valmistaa ruoan talonsa väelle ja jakaa ravinnon palvelustytöilleen.

¹⁵Elle se lève lorsqu'il est encore nuit, Et elle donne la nourriture à sa maison Et la tâche à ses servantes.

¹⁶Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen, omin varoin hän perustaa viinitarhan.

¹⁶Elle pense à un champ, et elle l'acquiert; Du fruit de son travail elle plante une vigne.

¹⁷Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein.

¹⁷Elle ceint de force ses reins, Et elle affermit ses bras.

¹⁸Hän näkee työnsä tulokset, hän ei sammuta lamppua yölläkään.

¹⁸Elle sent que ce qu'elle gagne est bon; Sa lampe ne s'éteint point pendant la nuit.

¹⁹Hänen sormensa kulkevat kehräpuulla, hän ei päästä kädestään värttinää.

¹⁹Elle met la main à la quenouille, Et ses doigts tiennent le fuseau.

²⁰Hän avaa kätensä onnettomalle ja antaa apuaan köyhälle.

²⁰Elle tend la main au malheureux, Elle tend la main à l'indigent.

²¹Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä, sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet.

²¹Elle ne craint pas la neige pour sa maison, Car toute sa maison est vêtue de cramoisi.

²²Omin käsin hän valmistaa peitteet, hänen pukunsa ovat pellavaa ja purppuraa.

²²Elle se fait des couvertures, Elle a des vêtements de fin lin et de pourpre.

²³Hänen miehensä saa osakseen kunnioitusta istuessaan vanhinten kokouksessa.

²³Son mari est considéré aux portes, Lorsqu'il siège avec les anciens du pays.

²⁴Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi ja toimittaa vöitä kauppiaille.

²⁴Elle fait des chemises, et les vend, Et elle livre des ceintures au marchand.

²⁵Häntä seuraa menestys ja kunnia, hän katsoo hymyillen tuleviin päiviin.

²⁵Elle est revêtue de force et de gloire, Et elle se rit de l'avenir.

²⁶Kun hän puhuu, hän puhuu viisaasti, antaa neuvoja ystävällisin sanoin.

²⁶Elle ouvre la bouche avec sagesse, Et des instructions aimables sont sur sa langue.

²⁷Hän valvoo kaikkea, mitä talossa tehdään, eikä laiskana leipäänsä syö.

²⁷Elle veille sur ce qui se passe dans sa maison, Et elle ne mange pas le pain de paresse.

²⁸Hänen poikansa kiittävät häntä, hänen miehensä puhkeaa ylistämään:

²⁸Ses fils se lèvent, et la disent heureuse; Son mari se lève, et lui donne des louanges:

²⁹"Monet naiset ovat uutteria ja taitavia, mutta sinä olet ylitse kaikkien muiden."

²⁹Plusieurs filles ont une conduite vertueuse; Mais toi, tu les surpasses toutes.

³⁰Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa!

³⁰La grâce est trompeuse, et la beauté est vaine; La femme qui craint l'Eternel est celle qui sera louée.

³¹Kiittäkää häntä hänen hyvistä töistään, ylistäkää häntä kaikkien kuullen!

³¹Récompensez-la du fruit de son travail, Et qu'aux portes ses oeuvres la louent.