¹Herra, miksi olet niin kaukana, miksi kätket kasvosi meiltä ahdingon aikana?

¹Pourquoi, ô Eternel! te tiens-tu éloigné? Pourquoi te caches-tu au temps de la détresse?

²Häikäilemättä jumalaton vainoaa köyhiä, saalistaa heitä kavalilla juonillaan.

²Le méchant dans son orgueil poursuit les malheureux, Ils sont victimes des trames qu'il a conçues.

³Väärintekijä rehentelee mielihaluillaan, kiskuri kerskuu voitoistaan ja pilkkaa Herraa.

³Car le méchant se glorifie de sa convoitise, Et le ravisseur outrage, méprise l'Eternel.

⁴Jumalaton ylvästelee: "Ei Jumala rankaise. Ei häntä edes ole!" Siinä hänen ajatuksensa.

⁴Le méchant dit avec arrogance: Il ne punit pas! Il n'y a point de Dieu! -Voilà toutes ses pensées.

⁵Väärintekijä menestyy kaikessa, mitä tekee. Sinun tuomiosi eivät häntä kosketa. Hän hymähtää kaikille vastustajilleen,

⁵Ses voies réussissent en tout temps; Tes jugements sont trop élevés pour l'atteindre, Il souffle contre tous ses adversaires.

⁶sanoo itsekseen: "Mikään ei minua horjuta! Vastoinkäymiset eivät minua kohtaa!"

⁶Il dit en son coeur: Je ne chancelle pas, Je suis pour toujours à l'abri du malheur!

⁷Hänen suustaan tulvii kirousta, petosta ja uhkaa, hänen kielensä syytää tuhoa ja hävitystä.

⁷Sa bouche est pleine de malédictions, de tromperies et de fraudes; Il y a sous sa langue de la malice et de l'iniquité.

⁸Hän asettuu väijyksiin kylien liepeille ja murhaa salaa viattoman, vaanii katseellaan avutonta.

⁸Il se tient en embuscade près des villages, Il assassine l'innocent dans des lieux écartés; Ses yeux épient le malheureux.

⁹Hän väijyy piilopaikassaan kuin leijona tiheikössä. Hän vaanii siepatakseen heikon, kaappaa köyhän verkkoonsa.

⁹Il est aux aguets dans sa retraite, comme le lion dans sa tanière, Il est aux aguets pour surprendre le malheureux; Il le surprend et l'attire dans son filet.

¹⁰Niin sortuu avuton ja heikko, köyhät joutuvat hänen valtansa alle.

¹⁰Il se courbe, il se baisse, Et les misérables tombent dans ses griffes.

¹¹Hän sanoo itsekseen: "Ei Jumala välitä, hän on kääntänyt katseensa pois, ei hän mitään huomaa."

¹¹Il dit en son coeur: Dieu oublie! Il cache sa face, il ne regarde jamais!

¹²Riennä avuksi, Herra! Jumala, kohota kätesi! Älä unohda avuttomia!

¹²Lève-toi, Eternel! ô Dieu, lève ta main! N'oublie pas les malheureux!

¹³Miksi jumalaton saa pilkata sinua, Herra? Miten hän voi ajatella, ettei Jumala rankaise?

¹³Pourquoi le méchant méprise-t-il Dieu? Pourquoi dit-il en son coeur: Tu ne punis pas?

¹⁴Sinä näet kaiken, tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta, sinä ojennat kätesi. Sinulle köyhä ja orpo uskovat asiansa, sinä annat avun.

¹⁴Tu regardes cependant, car tu vois la peine et la souffrance, Pour prendre en main leur cause; C'est à toi que s'abandonne le malheureux, C'est toi qui viens en aide à l'orphelin.

¹⁵Murra jumalattomien voima, rankaise heitä, tee loppu vääryydestä!

¹⁵Brise le bras du méchant, Punis ses iniquités, et qu'il disparaisse à tes yeux!

¹⁶Herra on kuningas aina ja iäti! Vierailla kansoilla ei ole sijaa hänen maassaan.

¹⁶L'Eternel est roi à toujours et à perpétuité; Les nations sont exterminées de son pays.

¹⁷Herra, sinä kuulet, mitä köyhät kaipaavat. Sinä kuuntelet tarkoin, sinä rohkaiset heitä.

¹⁷Tu entends les voeux de ceux qui souffrent, ô Eternel! Tu affermis leur coeur; tu prêtes l'oreille

¹⁸Sinä hankit oikeuden orvolle ja sorretulle, eikä pelko enää aja ketään pois maasta.

¹⁸Pour rendre justice à l'orphelin et à l'opprimé, Afin que l'homme tiré de la terre cesse d'inspirer l'effroi.