1Laulunjohtajalle. Lauletaan korkealla poikaäänellä. Daavidin psalmi. (H9:2)Minä kiitän sinua, Herra, koko sydämestäni, kerron sinun ihmeelliset tekosi.
1Au chef des chantres. Sur Meurs pour le fils. Psaume de David. Je louerai l'Eternel de tout mon coeur, Je raconterai toutes tes merveilles.
2(H9:3)Minä iloitsen ja riemuitsen sinusta, ylistän sinun nimeäsi, Korkein.
2Je ferai de toi le sujet de ma joie et de mon allégresse, Je chanterai ton nom, Dieu Très-Haut!
3(H9:4)Sinun edessäsi kääntyivät viholliseni pakoon, kaatuivat ja suistuivat tuhoon.
3Mes ennemis reculent, Ils chancellent, ils périssent devant ta face.
4(H9:5)Sinä, oikeamielinen tuomari, sinä nousit istuimellesi, tuomitsit, ja asiani voitti.
4Car tu soutiens mon droit et ma cause, Tu sièges sur ton trône en juste juge.
5(H9:6)Sinä jyrisit kansoille, tuhosit jumalattomat, heidän nimensä sinä pyyhit pois ikiajoiksi.
5Tu châties les nations, tu détruis le méchant, Tu effaces leur nom pour toujours et à perpétuité.
6(H9:7)Viholliset on lyöty, murskattu ainiaaksi. Heidän kaupunkinsa sinä olet repinyt maahan, ei edes muistoa ole heistä jäljellä.
6Plus d'ennemis! Des ruines éternelles! Des villes que tu as renversées! Leur souvenir est anéanti.
7(H9:8)Mutta Herra hallitsee ikuisesti, oikeus on hänen valtaistuimensa perusta.
7L'Eternel règne à jamais, Il a dressé son trône pour le jugement;
8(H9:9)Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, langettaa kansoille oikeat tuomiot.
8Il juge le monde avec justice, Il juge les peuples avec droiture.
9(H9:10)Herra on sorrettujen turva, hän on suoja ahdingon aikana.
9L'Eternel est un refuge pour l'opprimé, Un refuge au temps de la détresse.
10(H9:11)Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua.
10Ceux qui connaissent ton nom se confient en toi. Car tu n'abandonnes pas ceux qui te cherchent, ô Eternel!
11(H9:12)Ylistäkää Herraa! Hän hallitsee Siionissa! Kertokaa hänen tekonsa kaikille kansoille!
11Chantez à l'Eternel, qui réside en Sion, Publiez parmi les peuples ses hauts faits!
12(H9:13)Hän muistaa kaikkia sorrettuja, hän kuulee heidän avunhuutonsa, veritekoja hän ei unohda.
12Car il venge le sang et se souvient des malheureux, Il n'oublie pas leurs cris.
13(H9:14)Herra, ole minulle armollinen, katso, kuinka viholliseni sortavat minua! Sinä tuot minut takaisin kuoleman porteilta.
13Aie pitié de moi, Eternel! Vois la misère où me réduisent mes ennemis, Enlève-moi des portes de la mort,
14(H9:15)Silloin minä julistan sinun suuria tekojasi, huudan julki iloni Jerusalemin kaduilla.
14Afin que je publie toutes tes louanges, Dans les portes de la fille de Sion, Et que je me réjouisse de ton salut.
15(H9:16)Kansat suistuivat kuoppaan -- itse ne olivat sen kaivaneet. Jumalattomien jalat tarttuivat ansaan -- itse he olivat sen virittäneet.
15Les nations tombent dans la fosse qu'elles ont faite, Leur pied se prend au filet qu'elles ont caché.
16(H9:17)Herra osoitti voimansa, toteutti tuomionsa: omiin juoniinsa jumalaton jäi kiinni. Välisoitto. (sela)
16L'Eternel se montre, il fait justice, Il enlace le méchant dans l'oeuvre de ses mains. -Jeu d'instruments. Pause.
17(H9:18)Peräytykööt väärintekijät tuonelaan asti, väistykööt kansat, jotka unohtavat Jumalan!
17Les méchants se tournent vers le séjour des morts, Toutes les nations qui oublient Dieu.
18(H9:19)Jumala ei unohda köyhää ainiaaksi, sorrettujen toivo ei raukea tyhjiin.
18Car le malheureux n'est point oublié à jamais, L'espérance des misérables ne périt pas à toujours.
19(H9:20)Astu esiin, Herra! Älä salli ihmisten ylvästellä! Vedä kansat tuomiolle!
19Lève-toi, ô Eternel! Que l'homme ne triomphe pas! Que les nations soient jugées devant ta face!
20(H9:21)Herra, syökse ne pelon valtaan! Anna vihollisten tuntea, että he ovat vain ihmisiä! (sela)
20Frappe-les d'épouvante, ô Eternel! Que les peuples sachent qu'ils sont des hommes! -Pause.