1Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. (H102:2)Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!
1Prière d'un malheureux, lorsqu'il est abattu et qu'il répand sa plainte devant l'Eternel. Eternel, écoute ma prière, Et que mon cri parvienne jusqu'à toi!
2(H102:3)Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.
2Ne me cache pas ta face au jour de ma détresse! Incline vers moi ton oreille quand je crie! Hâte-toi de m'exaucer!
3(H102:4)Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli.
3Car mes jours s'évanouissent en fumée, Et mes os sont enflammés comme un tison.
4(H102:5)Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään,
4Mon coeur est frappé et se dessèche comme l'herbe; J'oublie même de manger mon pain.
5(H102:6)huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.
5Mes gémissements sont tels Que mes os s'attachent à ma chair.
6(H102:7)Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.
6Je ressemble au pélican du désert, Je suis comme le chat-huant des ruines;
7(H102:8)Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.
7Je n'ai plus de sommeil, et je suis Comme l'oiseau solitaire sur un toit.
8(H102:9)Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.
8Chaque jour mes ennemis m'outragent, Et c'est par moi que jurent mes adversaires en fureur.
9(H102:10)Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.
9Je mange la poussière au lieu de pain, Et je mêle des larmes à ma boisson,
10(H102:11)Vihasi vimmassa sinä paiskasit minut maahan.
10A cause de ta colère et de ta fureur; Car tu m'as soulevé et jeté au loin.
11(H102:12)Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.
11Mes jours sont comme l'ombre à son déclin, Et je me dessèche comme l'herbe.
12(H102:13)Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.
12Mais toi, Eternel! tu règnes à perpétuité, Et ta mémoire dure de génération en génération.
13(H102:14)Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.
13Tu te lèveras, tu auras pitié de Sion; Car le temps d'avoir pitié d'elle, Le temps fixé est à son terme;
14(H102:15)Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.
14Car tes serviteurs en aiment les pierres, Ils en chérissent la poussière.
15(H102:16)Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä,
15Alors les nations craindront le nom de l'Eternel, Et tous les rois de la terre ta gloire.
16(H102:17)kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.
16Oui, l'Eternel rebâtira Sion, Il se montrera dans sa gloire.
17(H102:18)Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.
17Il est attentif à la prière du misérable, Il ne dédaigne pas sa prière.
18(H102:19)Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
18Que cela soit écrit pour la génération future, Et que le peuple qui sera créé célèbre l'Eternel!
19(H102:20)Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.
19Car il regarde du lieu élevé de sa sainteté; Du haut des cieux l'Eternel regarde sur la terre,
20(H102:21)Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.
20Pour écouter les gémissements des captifs, Pour délivrer ceux qui vont périr,
21(H102:22)Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
21Afin qu'ils publient dans Sion le nom de l'Eternel, Et ses louanges dans Jérusalem,
22(H102:23)kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.
22Quand tous les peuples s'assembleront, Et tous les royaumes, pour servir l'Eternel.
23(H102:24)Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, lyhentänyt elinpäivieni määrän.
23Il a brisé ma force dans la route, Il a abrégé mes jours.
24(H102:25)Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! Sinä elät iäti, ajasta aikaan.
24Je dis: Mon Dieu, ne m'enlève pas au milieu de mes jours, Toi, dont les années durent éternellement!
25(H102:26)Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.
25Tu as anciennement fondé la terre, Et les cieux sont l'ouvrage de tes mains.
26(H102:27)Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin.
26Ils périront, mais tu subsisteras; Ils s'useront tous comme un vêtement; Tu les changeras comme un habit, et ils seront changés.
27(H102:28)Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.
27Mais toi, tu restes le même, Et tes années ne finiront point.
28(H102:29)Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.
28Les fils de tes serviteurs habiteront leur pays, Et leur postérité s'affermira devant toi.