1Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, sinä jota ylistän, älä enää vaikene!
1Au chef des chantres. De David. Psaume. Dieu de ma louange, ne te tais point!
2Minun vainoojani ovat avanneet suunsa, nuo jumalattomat ja petturit! He puhuvat minulle valheita.
2Car ils ouvrent contre moi une bouche méchante et trompeuse, Ils me parlent avec une langue mensongère,
3Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja ja hyökkäävät syyttä minua vastaan.
3Ils m'environnent de discours haineux Et ils me font la guerre sans cause.
4He palkitsevat ystävyyteni syytöksin. En ole tehnyt mitään pahaa!
4Tandis que je les aime, ils sont mes adversaires; Mais moi je recours à la prière.
5He maksavat hyvän pahalla, ystävyyteni vihalla.
5Ils me rendent le mal pour le bien, Et de la haine pour mon amour.
6Pane ankara syyttäjä vastustajani kimppuun, pane armoton mies todistamaan häntä vastaan!
6Place-le sous l'autorité d'un méchant, Et qu'un accusateur se tienne à sa droite!
7Kun hänen asiansa on oikeudessa, hänet tuomittakoon syylliseksi, hänen rukouksensakin katsottakoon pahaksi teoksi.
7Quand on le jugera, qu'il soit déclaré coupable, Et que sa prière passe pour un péché!
8Vähiin jääkööt hänen elämänsä päivät, toinen ottakoon hänen työnsä ja toimensa.
8Que ses jours soient peu nombreux, Qu'un autre prenne sa charge!
9Jääkööt hänen lapsensa orvoiksi, jääköön hänen vaimonsa leskeksi.
9Que ses enfants deviennent orphelins, Et sa femme veuve!
10Joutukoot hänen lapsensa kerjuulle, mieron tielle kotinsa raunioilta.
10Que ses enfants soient vagabonds et qu'ils mendient, Qu'ils cherchent du pain loin de leur demeure en ruines!
11Riistäköön koronkiskuri hänen omaisuutensa, ryöstäkööt vieraat hänen työnsä hedelmät.
11Que le créancier s'empare de tout ce qui est à lui, Et que les étrangers pillent le fruit de son travail!
12Älköön kukaan osoittako hänelle armoa, älköön kukaan säälikö hänen orpoja lapsiaan.
12Que nul ne conserve pour lui de l'affection, Et que personne n'ait pitié de ses orphelins!
13Sammukoon hänen sukunsa, jo toisessa polvessa kadotkoon hänen nimensä.
13Que ses descendants soient exterminés, Et que leur nom s'éteigne dans la génération suivante!
14Hänen isiensä synnit pysykööt Herran muistissa, hänen äitinsä rikkomukset älkööt unohtuko,
14Que l'iniquité de ses pères reste en souvenir devant l'Eternel, Et que le péché de sa mère ne soit point effacé!
15pysykööt ne aina Herran edessä. Hävittäköön Herra heidän muistonsa maan päältä!
15Qu'ils soient toujours présents devant l'Eternel, Et qu'il retranche de la terre leur mémoire,
16Tuo mies ei ajatellutkaan tehdä hyvää. Hän vainosi köyhää ja avutonta, ajoi murtuneen ihmisen kuolemaan.
16Parce qu'il ne s'est pas souvenu d'exercer la miséricorde, Parce qu'il a persécuté le malheureux et l'indigent, Jusqu'à faire mourir l'homme au coeur brisé!
17Hän syyti kirouksia - saakoon itse ne päälleen! Ketään hän ei siunannut - jääköön itse siunauksetta!
17Il aimait la malédiction: qu'elle tombe sur lui! Il ne se plaisait pas à la bénédiction: qu'elle s'éloigne de lui!
18Kietokoon kirous hänet kuin vaate, menköön se hänen sisäänsä kuin vesi, hänen luihinsa kuin liukas öljy.
18Qu'il revête la malédiction comme son vêtement, Qu'elle pénètre comme de l'eau dans son intérieur, Comme de l'huile dans ses os!
19Olkoon se viittana hänen yllään, vyönä hänen lanteillaan.
19Qu'elle lui serve de vêtement pour se couvrir, De ceinture dont il soit toujours ceint!
20Näin tehköön Herra niille, jotka minua syyttävät, niille, jotka puhuvat minusta pahaa.
20Tel soit, de la part de l'Eternel, le salaire de mes ennemis, Et de ceux qui parlent méchamment de moi!
21Herra, minun Herrani, tule avukseni nimesi kunnian tähden! Sinä olet hyvä ja uskollinen, pelasta minut!
21Et toi, Eternel, Seigneur! agis en ma faveur à cause de ton nom, Car ta bonté est grande; délivre-moi!
22Minä olen köyhä ja avuton, sydämeni on haavoilla.
22Je suis malheureux et indigent, Et mon coeur est blessé au dedans de moi.
23Minä katoan kuin väistyvä varjo, minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka.
23Je m'en vais comme l'ombre à son déclin, Je suis chassé comme la sauterelle.
24Polveni horjuvat paastoamisesta, olen pelkkää luuta ja nahkaa.
24Mes genoux sont affaiblis par le jeûne, Et mon corps est épuisé de maigreur.
25Vainoojani pilkkaavat minua, nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät.
25Je suis pour eux un objet d'opprobre; Ils me regardent, et secouent la tête.
26Auta minua, Herra, Jumalani! Sinä, joka olet uskollinen, pelasta minut!
26Secours-moi, Eternel, mon Dieu! Sauve-moi par ta bonté!
27Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman, saakoot tietää, että sinä, Herra, autat.
27Et qu'ils sachent que c'est ta main, Que c'est toi, Eternel, qui l'as fait!
28Kirotkoot vain -- sinä siunaat. Nouskoot minua vastaan -- heidän käy huonosti, mutta palvelijasi saa iloita.
28S'ils maudissent, toi tu béniras; S'ils se lèvent, ils seront confus, Et ton serviteur se réjouira.
29Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena, häpeä heidän viittanaan.
29Que mes adversaires revêtent l'ignominie, Qu'ils se couvrent de leur honte comme d'un manteau!
30Suureen ääneen minä kiitän Herraa, kansan keskellä minä häntä ylistän.
30Je louerai de ma bouche hautement l'Eternel, Je le célébrerai au milieu de la multitude;
31Hän seisoo sorretun vierellä ja pelastaa hänet niiden käsistä, jotka tahtovat hänet tuomita.
31Car il se tient à la droite du pauvre, Pour le délivrer de ceux qui le condamnent.