¹Daavidin psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni! Hän opettaa käteni taistelemaan, käsivarteni käymään sotaa.

¹De David. Béni soit l'Eternel, mon rocher, Qui exerce mes mains au combat, Mes doigts à la bataille,

²Hän on uskollinen suojelijani, hän on linnani, hän on turvani ja pelastajani, kilpi, jonka taakse suojaudun. Hän alistaa kansat valtaani.

²Mon bienfaiteur et ma forteresse, Ma haute retraite et mon libérateur, Mon bouclier, celui qui est mon refuge, Qui m'assujettit mon peuple!

³Herra, mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä ajattelet. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.

³Eternel, qu'est-ce que l'homme, pour que tu le connaisses? Le fils de l'homme, pour que tu prennes garde à lui?

⁴Ihminen on kuin tuulenhenkäys, hänen päivänsä katoavat kuin varjo.

⁴L'homme est semblable à un souffle, Ses jours sont comme l'ombre qui passe.

⁵Herra, kallista taivaasi ja astu alas! Kosketa vuoria, niin että ne savuavat!

⁵Eternel, abaisse tes cieux, et descends! Touche les montagnes, et qu'elles soient fumantes!

⁶Iske leimuava salama, lyö hajalle kaikki viholliseni! Ammu nuolesi, saata heidät sekasortoon!

⁶Fais briller les éclairs, et disperse mes ennemis! Lance tes flèches, et mets-les en déroute!

⁷Ojenna korkeudesta kätesi ja auta minut turvaan, pelasta minut syvistä vesistä! Pelasta muukalaisten käsistä --

⁷Etends tes mains d'en haut; Délivre-moi et sauve-moi des grandes eaux, De la main des fils de l'étranger,

⁸heidän suunsa puhuu petoksen sanoja ja heidän oikea kätensä nousee väärään valaan.

⁸Dont la bouche profère la fausseté, Et dont la droite est une droite mensongère.

⁹Jumala, minä laulan sinulle uuden laulun, kymmenkielisellä harpulla minä sinulle soitan.

⁹O Dieu! je te chanterai un cantique nouveau, Je te célébrerai sur le luth à dix cordes.

¹⁰Sinä annat kuninkaille voiton, sinä pelastat palvelijasi Daavidin. Torju julma miekka, joka iskee minuun.

¹⁰Toi, qui donnes le salut aux rois, Qui sauvas du glaive meurtrier David, ton serviteur,

¹¹Pelasta minut muukalaisten käsistä -- heidän suunsa puhuu petoksen sanoja ja heidän oikea kätensä nousee väärään valaan.

¹¹Délivre-moi et sauve-moi de la main des fils de l'étranger, Dont la bouche profère la fausseté, Et dont la droite est une droite mensongère!...

¹²Meidän poikamme ovat kuin reheviä taimia, jo nuorena vahvoiksi varttuneita, tyttäremme kuin kauniita pylväitä, temppelin koristusten kaltaisia.

¹²Nos fils sont comme des plantes Qui croissent dans leur jeunesse; Nos filles comme les colonnes sculptées Qui font l'ornement des palais.

¹³Vilja-aittamme ovat täpötäynnä, meillä on kaikkea yllin kyllin. Lampaita ja vuohia on tuhansittain, kymmenintuhansin kedoillamme,

¹³Nos greniers sont pleins, Regorgeant de toute espèce de provisions; Nos troupeaux se multiplient par milliers, par dix milliers, Dans nos campagnes;

¹⁴lehmämme ovat lihavia ja tiineitä. Meille ei satu vahinkoa, ei onnettomuutta, ei kuulu valitusta toreiltamme.

¹⁴Nos génisses sont fécondes; Point de désastre, point de captivité, Point de cris dans nos rues!

¹⁵Onnellinen se kansa, jonka käy näin hyvin, onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra!

¹⁵Heureux le peuple pour qui il en est ainsi! Heureux le peuple dont l'Eternel est le Dieu!