1Laulunjohtajalle. Herran palvelijan Daavidin psalmi. Tämän Daavid lauloi Herralle sen jälkeen, kun Herra oli pelastanut hänet Saulin ja kaikkien vihollisten käsistä. (H18:2)Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani.
1Au chef des chantres. Du serviteur de l'Eternel, de David, qui adressa à l'Eternel les paroles de ce cantique, lorsque l'Eternel l'eut délivré de la main de tous ses ennemis et de la main de Saül. Il dit: Je t'aime, ô Eternel, ma force!
2(H18:3)Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
2Eternel, mon rocher, ma forteresse, mon libérateur! Mon Dieu, mon rocher, où je trouve un abri! Mon bouclier, la force qui me sauve, ma haute retraite!
3(H18:4)Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.
3Je m'écrie: Loué soit l'Eternel! Et je suis délivré de mes ennemis.
4(H18:5)Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni, tuhon pyörteet minua kauhistivat.
4Les liens de la mort m'avaient environné, Et les torrents de la destruction m'avaient épouvanté;
5(H18:6)Tuonelan paulat kietoivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.
5Les liens du sépulcre m'avaient entouré, Les filets de la mort m'avaient surpris.
6(H18:7)Silloin minä huusin hädässäni Herraa, kutsuin avuksi Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.
6Dans ma détresse, j'ai invoqué l'Eternel, J'ai crié à mon Dieu; De son palais, il a entendu ma voix, Et mon cri est parvenu devant lui à ses oreilles.
7(H18:8)Maa järisi ja järkkyi, vuorten perustukset vavahtelivat. Hänen vihansa sai ne horjumaan.
7La terre fut ébranlée et trembla, Les fondements des montagnes frémirent, Et ils furent ébranlés, parce qu'il était irrité.
8(H18:9)Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaiken nielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.
8Il s'élevait de la fumée dans ses narines, Et un feu dévorant sortait de sa bouche: Il en jaillissait des charbons embrasés.
9(H18:10)Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla.
9Il abaissa les cieux, et il descendit: Il y avait une épaisse nuée sous ses pieds.
10(H18:11)Hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.
10Il était monté sur un chérubin, et il volait, Il planait sur les ailes du vent.
11(H18:12)Hän otti verhokseen pimeyden, majakseen synkät vedet, raskaat pilvet.
11Il faisait des ténèbres sa retraite, sa tente autour de lui, Il était enveloppé des eaux obscures et de sombres nuages.
12(H18:13)Hänen edellään kulki häikäisevä valo, siitä sinkosi rakeita ja tulisia hiiliä.
12De la splendeur qui le précédait s'échappaient les nuées, Lançant de la grêle et des charbons de feu.
13(H18:14)Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, hän viskoi rakeita ja tulisia hiiliä.
13L'Eternel tonna dans les cieux, Le Très-Haut fit retentir sa voix, Avec la grêle et les charbons de feu.
14(H18:15)Hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hän kauhistutti heidät salamoillaan.
14Il lança ses flèches et dispersa mes ennemis, Il multiplia les coups de la foudre et les mit en déroute.
15(H18:16)Meren lähteet paljastuivat, maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun sinä, Herra, käskit merta, kun sinun raivosi myrsky puhalsi sen yli.
15Le lit des eaux apparut, Les fondements du monde furent découverts, Par ta menace, ô Eternel! Par le bruit du souffle de tes narines.
16(H18:17)Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.
16Il étendit sa main d'en haut, il me saisit, Il me retira des grandes eaux;
17(H18:18)Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
17Il me délivra de mon adversaire puissant, De mes ennemis qui étaient plus forts que moi.
18(H18:19)He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.
18Ils m'avaient surpris au jour de ma détresse; Mais l'Eternel fut mon appui.
19(H18:20)Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.
19Il m'a mis au large, Il m'a sauvé, parce qu'il m'aime.
20(H18:21)Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.
20L'Eternel m'a traité selon ma droiture, Il m'a rendu selon la pureté de mes mains;
21(H18:22)Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta.
21Car j'ai observé les voies de l'Eternel, Et je n'ai point été coupable envers mon Dieu.
22(H18:23)Hänen käskynsä ovat alati mielessäni, hänen lakejaan minä en koskaan hylkää.
22Toutes ses ordonnances ont été devant moi, Et je ne me suis point écarté de ses lois.
23(H18:24)Olen ollut vilpitön hänen edessään, olen varonut lankeamasta syntiin.
23J'ai été sans reproche envers lui, Et je me suis tenu en garde contre mon iniquité.
24(H18:25)Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska tekoni ovat puhtaat hänen edessään.
24Aussi l'Eternel m'a rendu selon ma droiture, Selon la pureté de mes mains devant ses yeux.
25(H18:26)Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön.
25Avec celui qui est bon tu te montres bon, Avec l'homme droit tu agis selon la droiture,
26(H18:27)Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.
26Avec celui qui est pur tu te montres pur, Et avec le pervers tu agis selon sa perversité.
27(H18:28)Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas.
27Tu sauves le peuple qui s'humilie, Et tu abaisses les regards hautains.
28(H18:29)Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.
28Oui, tu fais briller ma lumière; L'Eternel, mon Dieu, éclaire mes ténèbres.
29(H18:30)Sinun avullasi minä ryntään yli vallien, Jumalani avulla minä hyppään muurien yli.
29Avec toi je me précipite sur une troupe en armes, Avec mon Dieu je franchis une muraille.
30(H18:31)Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.
30Les voies de Dieu sont parfaites, La parole de l'Eternel est éprouvée; Il est un bouclier pour tous ceux qui se confient en lui.
31(H18:32)Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka on turvamme, jollei Jumalamme?
31Car qui est Dieu, si ce n'est l'Eternel; Et qui est un rocher, si ce n'est notre Dieu?
32(H18:33)Jumala vyöttää minut voimalla, hän osoittaa minulle oikean tien.
32C'est Dieu qui me ceint de force, Et qui me conduit dans la voie droite.
33(H18:34)Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.
33Il rend mes pieds semblables à ceux des biches, Et il me place sur mes lieux élevés.
34(H18:35)Hän opettaa käteni taistelemaan, käsivarteni jännittämään sotajousta.
34Il exerce mes mains au combat, Et mes bras tendent l'arc d'airain.
35(H18:36)Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun oikea kätesi tukee minua, sinun apusi tekee minut vahvaksi.
35Tu me donnes le bouclier de ton salut, Ta droite me soutient, Et je deviens grand par ta bonté.
36(H18:37)Sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.
36Tu élargis le chemin sous mes pas, Et mes pieds ne chancellent point.
37(H18:38)Minä ajan takaa vihollisiani ja saan heidät kiinni, palaan vasta, kun heitä ei enää ole.
37Je poursuis mes ennemis, je les atteins, Et je ne reviens pas avant de les avoir anéantis.
38(H18:39)Minä lyön heidät, eivätkä he enää nosta päätään. He sortuvat jalkojeni alle.
38Je les brise, et ils ne peuvent se relever; Ils tombent sous mes pieds.
39(H18:40)Sinulta minä saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.
39Tu me ceins de force pour le combat, Tu fais plier sous moi mes adversaires.
40(H18:41)Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun.
40Tu fais tourner le dos à mes ennemis devant moi, Et j'extermine ceux qui me haïssent.
41(H18:42)He huutavat, mutta kukaan ei auta. He kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.
41Ils crient, et personne pour les sauver! Ils crient à l'Eternel, et il ne leur répond pas!
42(H18:43)Minä murskaan heidät tomuksi tuuleen, poljen heitä kuin katujen lokaa.
42Je les broie comme la poussière qu'emporte le vent, Je les foule comme la boue des rues.
43(H18:44)Sinä pelastit minut, kun kansa kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla.
43Tu me délivres des dissensions du peuple; Tu me mets à la tête des nations; Un peuple que je ne connaissais pas m'est asservi.
44(H18:45)Ne tottelevat jo ennen kuin käsken, muukalaiset liehittelevät minua.
44Ils m'obéissent au premier ordre, Les fils de l'étranger me flattent;
45(H18:46)Heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoituksistaan.
45Les fils de l'étranger sont en défaillance, Ils tremblent hors de leurs forteresses.
46(H18:47)Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvani!
46Vive l'Eternel, et béni soit mon rocher! Que le Dieu de mon salut soit exalté,
47(H18:48)Jumala kostaa puolestani ja saattaa kansat minun valtani alle.
47Le Dieu qui est mon vengeur, Qui m'assujettit les peuples,
48(H18:49)Hän vapauttaa minut vihollisteni käsistä, antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää.
48Qui me délivre de mes ennemis! Tu m'élèves au-dessus de mes adversaires, Tu me sauves de l'homme violent.
49(H18:50)Siksi kiitän kansojen keskellä sinua, Herra, laulan kiitosta sinun nimellesi.
49C'est pourquoi je te louerai parmi les nations, ô Eternel! Et je chanterai à la gloire de ton nom.
50(H18:51)Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille, jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.
50Il accorde de grandes délivrances à son roi, Et il fait miséricorde à son oint, A David, et à sa postérité, pour toujours.