1Daavidin psalmi. Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni. Älä ole vaiti, kun puhun sinulle! Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma.
1De David. Eternel! c'est à toi que je crie. Mon rocher! ne reste pas sourd à ma voix, De peur que, si tu t'éloignes sans me répondre, Je ne sois semblable à ceux qui descendent dans la fosse.
2Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti.
2Ecoute la voix de mes supplications, quand je crie à toi, Quand j'élève mes mains vers ton sanctuaire.
3Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijöiden mukana. He puhuvat kyllä sopuisasti mutta hautovat mielessään pahaa.
3Ne m'emporte pas avec les méchants et les hommes iniques, Qui parlent de paix à leur prochain et qui ont la malice dans le coeur.
4Anna heille heidän tekojensa mukaan, heidän pahojen töittensä mukaan! Vaadi heidät tilille rikkomuksistaan, maksa heille heidän tekojensa palkka!
4Rends-leur selon leurs oeuvres et selon la malice de leurs actions, Rends-leur selon l'ouvrage de leurs mains; Donne-leur le salaire qu'ils méritent.
5Herran teoista he eivät välitä, eivät he tarkkaa hänen kättensä töitä. Siksi hän tuhoaa heidät, ei hän enää heitä nosta.
5Car ils ne sont pas attentifs aux oeuvres de l'Eternel, A l'ouvrage de ses mains. Qu'il les renverse et ne les relève point!
6Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni.
6Béni soit l'Eternel! Car il exauce la voix de mes supplications.
7Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.
7L'Eternel est ma force et mon bouclier; En lui mon coeur se confie, et je suis secouru; J'ai de l'allégresse dans le coeur, Et je le loue par mes chants.
8Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva.
8L'Eternel est la force de son peuple, Il est le rocher des délivrances de son oint.
9Pelasta kansasi ja siunaa omiasi, kaitse ja kanna heitä nyt ja aina.
9Sauve ton peuple et bénis ton héritage! Sois leur berger et leur soutien pour toujours!