¹Asafin virsi. Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki.

¹Cantique d'Asaph. Mon peuple, écoute mes instructions! Prêtez l'oreille aux paroles de ma bouche!

²Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia,

²J'ouvre la bouche par des sentences, Je publie la sagesse des temps anciens.

³vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet.

³Ce que nous avons entendu, ce que nous savons, Ce que nos pères nous ont raconté,

⁴Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.

⁴Nous ne le cacherons point à leurs enfants; Nous dirons à la génération future les louanges de l'Eternel, Et sa puissance, et les prodiges qu'il a opérés.

⁵Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen,

⁵Il a établi un témoignage en Jacob, Il a mis une loi en Israël, Et il a ordonné à nos pères de l'enseigner à leurs enfants,

⁶jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen.

⁶Pour qu'elle fût connue de la génération future, Des enfants qui naîtraient, Et que, devenus grands, ils en parlassent à leurs enfants,

⁷Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään,

⁷Afin qu'ils missent en Dieu leur confiance, Qu'ils n'oubliassent pas les oeuvres de Dieu, Et qu'ils observassent ses commandements,

⁸jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.

⁸Afin qu'ils ne fussent pas, comme leurs pères, Une race indocile et rebelle, Une race dont le coeur n'était pas ferme, Et dont l'esprit n'était pas fidèle à Dieu.

⁹[Efraimilaiset, varustetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.]

⁹Les fils d'Ephraïm, armés et tirant de l'arc, Tournèrent le dos le jour du combat.

¹⁰He eivät pitäneet Jumalan liittoa, eivät taipuneet elämään hänen lakinsa mukaan.

¹⁰Ils ne gardèrent point l'alliance de Dieu, Et ils refusèrent de marcher selon sa loi.

¹¹He unohtivat hänen tekonsa, ihmeet, joita olivat saaneet nähdä.

¹¹Ils mirent en oubli ses oeuvres, Ses merveilles qu'il leur avait fait voir.

¹²Egyptin maassa, Soanin tasangolla, hän antoi isiemme kokea ihmeen.

¹²Devant leurs pères il avait fait des prodiges, Au pays d'Egypte, dans les campagnes de Tsoan.

¹³Hän jakoi kahtia meren ja vei heidät sen poikki, hän jähmetti vedet muuriksi.

¹³Il fendit la mer et leur ouvrit un passage, Il fit dresser les eaux comme une muraille.

¹⁴Hän antoi pilven johdattaa heitä päivisin ja tulen loisteen öisin.

¹⁴Il les conduisit le jour par la nuée, Et toute la nuit par un feu éclatant.

¹⁵Hän halkaisi kallioita autiomaassa, ja he saivat vettä, kuin syvyyden vesiä.

¹⁵Il fendit des rochers dans le désert, Et il donna à boire comme des flots abondants;

¹⁶Hän antoi purojen puhjeta kalliosta, antoi vesien virrata.

¹⁶Du rocher il fit jaillir des sources, Et couler des eaux comme des fleuves.

¹⁷Mutta yhä he tekivät syntiä, autiomaassa he kapinoivat Korkeinta vastaan.

¹⁷Mais ils continuèrent à pécher contre lui, A se révolter contre le Très-Haut dans le désert.

¹⁸Ehdoin tahdoin he koettelivat Jumalaa vaatimalla mielensä mukaista ruokaa.

¹⁸Ils tentèrent Dieu dans leur coeur, En demandant de la nourriture selon leur désir.

¹⁹He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: "Hänkö voisi kattaa pöydän autiomaahan?

¹⁹Ils parlèrent contre Dieu, Ils dirent: Dieu pourrait-il Dresser une table dans le désert?

²⁰Totta kyllä, hän iski kallioon, ja vesi virtasi, purojen uomat tulvivat, mutta pystyisikö hän antamaan leipää ja hankkimaan lihaa kansalleen?"

²⁰Voici, il a frappé le rocher, et des eaux ont coulé, Et des torrents se sont répandus; Pourra-t-il aussi donner du pain, Ou fournir de la viande à son peuple?

²¹Herra kuuli sen ja kiivastui: tuli leimahti keskellä Jaakobin leiriä. Hänen vihansa iski Israelin kansaan,

²¹L'Eternel entendit, et il fut irrité; Un feu s'alluma contre Jacob, Et la colère s'éleva contre Israël,

²²koska kansa ei uskonut Jumalaan eikä luottanut hänen apuunsa.

²²Parce qu'ils ne crurent pas en Dieu, Parce qu'ils n'eurent pas confiance dans son secours.

²³Mutta sitten hän antoi pilville käskyn ja avasi taivaan ovet,

²³Il commanda aux nuages d'en haut, Et il ouvrit les portes des cieux;

²⁴ja mannaa satoi heidän ruoakseen, hän antoi heille taivaan viljaa.

²⁴Il fit pleuvoir sur eux la manne pour nourriture, Il leur donna le blé du ciel.

²⁵Ihmiset söivät enkelten leipää, saivat ruokaa runsain määrin.

²⁵Ils mangèrent tous le pain des grands, Il leur envoya de la nourriture à satiété.

²⁶Hän päästi taivaasta irti itätuulen ja nostatti voimallaan tuulen etelästä.

²⁶Il fit souffler dans les cieux le vent d'orient, Et il amena par sa puissance le vent du midi;

²⁷Hän antoi sataa lihaa kuin tomua, taivaan lintuja kuin merten hiekkaa.

²⁷Il fit pleuvoir sur eux la viande comme de la poussière, Et comme le sable des mers les oiseaux ailés;

²⁸Hän pudotti ne heidän leiriinsä, heidän asumustensa ympärille,

²⁸Il les fit tomber au milieu de leur camp, Tout autour de leurs demeures.

²⁹ja he ahmivat itsensä täyteen -- hän antoi heille sitä, mitä he halusivat.

²⁹Ils mangèrent et se rassasièrent abondamment: Dieu leur donna ce qu'ils avaient désiré.

³⁰Mutta heidän himonsa ei sittenkään laantunut. Sen tähden he, ruoka vielä suussaan,

³⁰Ils n'avaient pas satisfait leur désir, Ils avaient encore leur nourriture dans la bouche,

³¹saivat kokea Herran vihan. Hän surmasi heidän parhaat miehensä, löi maahan Israelin nuoret soturit.

³¹Lorsque la colère de Dieu s'éleva contre eux; Il frappa de mort les plus vigoureux, Il abattit les jeunes hommes d'Israël.

³²Silti he yhäti tekivät syntiä, eivät he uskoneet hänen ihmeisiinsä.

³²Malgré tout cela, ils continuèrent à pécher, Et ne crurent point à ses prodiges.

³³Sen tähden heidän päivänsä päättyivät arvaamatta, heidän vuotensa haihtuivat kuin henkäys.

³³Il consuma leurs jours par la vanité, Et leurs années par une fin soudaine.

³⁴Nyt, kun hän surmasi heitä, he alkoivat kysyä hänen mieltään, he kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

³⁴Quand il les frappait de mort, ils le cherchaient, Ils revenaient et se tournaient vers Dieu;

³⁵He muistivat, kuka on heidän kallionsa, muistivat, että Korkein on heidän lunastajansa.

³⁵Ils se souvenaient que Dieu était leur rocher, Que le Dieu Très-Haut était leur libérateur.

³⁶Mutta heidän sanoissaan piili petos, valhe oli heidän kielellään.

³⁶Mais ils le trompaient de la bouche, Et ils lui mentaient de la langue;

³⁷He eivät olleet vilpittömiä häntä kohtaan, eivät pysyneet uskollisina hänen liitossaan.

³⁷Leur coeur n'était pas ferme envers lui, Et ils n'étaient pas fidèles à son alliance.

³⁸Mutta Jumala on laupias, ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa. Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansa eikä antanut kiivaudelleen valtaa.

³⁸Toutefois, dans sa miséricorde, il pardonne l'iniquité et ne détruit pas; Il retient souvent sa colère et ne se livre pas à toute sa fureur.

³⁹Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä, vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa.

³⁹Il se souvint qu'ils n'étaient que chair, Un souffle qui s'en va et ne revient pas.

⁴⁰Miten usein he autiomaassa nousivatkaan kapinaan, murehduttivat häntä erämaassa!

⁴⁰Que de fois ils se révoltèrent contre lui dans le désert! Que de fois ils l'irritèrent dans la solitude!

⁴¹Yhä uudelleen he uhmasivat Israelin Pyhää, koettelivat Jumalan kärsivällisyyttä.

⁴¹Ils ne cessèrent de tenter Dieu, Et de provoquer le Saint d'Israël.

⁴²He eivät muistaneet hänen väkevää kättään, eivät päivää, jona hän vapautti heidät

⁴²Ils ne se souvinrent pas de sa puissance, Du jour où il les délivra de l'ennemi,

⁴³ja teki tunnustekonsa Egyptissä, ihmeensä Soanin tasangolla.

⁴³Des miracles qu'il accomplit en Egypte, Et de ses prodiges dans les campagnes de Tsoan.

⁴⁴Hän muutti vereksi Niilin ja kaikki sen kanavat, niin ettei niistä voinut juoda.

⁴⁴Il changea leurs fleuves en sang, Et ils ne purent en boire les eaux.

⁴⁵Hän lähetti paarmat puremaan egyptiläisiä, sammakot turmelemaan heiltä kaiken.

⁴⁵Il envoya contre eux des mouches venimeuses qui les dévorèrent, Et des grenouilles qui les détruisirent.

⁴⁶Hän antoi heidän satonsa heinäsirkoille, heidän työnsä hedelmät sirkkojen toukille.

⁴⁶Il livra leurs récoltes aux sauterelles, Le produit de leur travail aux sauterelles.

⁴⁷Hän tuhosi rakeilla heidän viinitarhansa, rankkasateella heidän viikunapuunsa,

⁴⁷Il fit périr leurs vignes par la grêle, Et leurs sycomores par la gelée.

⁴⁸hän antoi tautien ahdistaa heidän karjaansa, ruton iskeä heidän laumoihinsa.

⁴⁸Il abandonna leur bétail à la grêle, Et leurs troupeaux au feu du ciel.

⁴⁹Hän päästi valloilleen vihansa hehkun, vimmansa, raivonsa ja kiivautensa, surmanenkeleiden suuren joukon.

⁴⁹Il lança contre eux son ardente colère, La fureur, la rage et la détresse, Une troupe de messagers de malheur.

⁵⁰Hän antoi vihansa purkautua, hän ei säästänyt heitä kuolemalta vaan jätti heidät ruton armoille.

⁵⁰Il donna libre cours à sa colère, Il ne sauva pas leur âme de la mort, Il livra leur vie à la mortalité;

⁵¹Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, ensimmäisinä syntyneet Haamin majoista.

⁵¹Il frappa tous les premiers-nés en Egypte, Les prémices de la force sous les tentes de Cham.

⁵²Mutta oman kansansa hän vei vapauteen. Autiomaassa hän kaitsi omiaan kuin paimen lampaita.

⁵²Il fit partir son peuple comme des brebis, Il les conduisit comme un troupeau dans le désert.

⁵³Hänen johdossaan he olivat turvassa, ei heidän tarvinnut pelätä mitään, mutta vihollisten joukon peitti meri.

⁵³Il les dirigea sûrement, pour qu'ils fussent sans crainte, Et la mer couvrit leurs ennemis.

⁵⁴Hän toi heidät pyhälle asuinsijalleen, vuorelle, jonka hän oli ottanut omakseen.

⁵⁴Il les amena vers sa frontière sainte, Vers cette montagne que sa droite a acquise.

⁵⁵Hän karkotti vieraat kansat heidän tieltään ja jakoi heille arvalla perintömaat, antoi Israelin heimoille asumukset.

⁵⁵Il chassa devant eux les nations, Leur distribua le pays en héritage, Et fit habiter dans leurs tentes les tribus d'Israël.

⁵⁶Mutta he kapinoivat Jumalaa vastaan, he koettelivat häntä, Korkeinta! He eivät noudattaneet hänen säädöksiään

⁵⁶Mais ils tentèrent le Dieu Très-Haut et se révoltèrent contre lui, Et ils n'observèrent point ses ordonnances.

⁵⁷vaan kääntyivät omille teilleen ja olivat uskottomia kuten isänsä, kelvottomia kuin löystynyt jousi.

⁵⁷Ils s'éloignèrent et furent infidèles, comme leurs pères, Ils tournèrent, comme un arc trompeur.

⁵⁸He vihastuttivat hänet uhraamalla kukkuloilla, loukkasivat häntä jumaliensa kuvilla.

⁵⁸Ils l'irritèrent par leurs hauts lieux, Et ils excitèrent sa jalousie par leurs idoles.

⁵⁹Jumala näki sen, ja hänen vihansa syttyi, hän hylkäsi Israelin kokonaan.

⁵⁹Dieu entendit, et il fut irrité; Il repoussa fortement Israël.

⁶⁰Hän hylkäsi asumuksensa, Silon pyhäkön, teltan, jonka oli asettanut ihmisten keskelle.

⁶⁰Il abandonna la demeure de Silo, La tente où il habitait parmi les hommes;

⁶¹Hän antoi voimansa tunnuksen joutua saaliiksi, jätti pyhän arkkunsa vihollisen käsiin,

⁶¹Il livra sa gloire à la captivité, Et sa majesté entre les mains de l'ennemi.

⁶²ja kansansa hän antoi miekan armoille, niin hän omiinsa vihastui.

⁶²Il mit son peuple à la merci du glaive, Et il s'indigna contre son héritage.

⁶³Tuli nielaisi nuoret miehet, enää ei laulettu morsiamille,

⁶³Le feu dévora ses jeunes hommes, Et ses vierges ne furent pas célébrées;

⁶⁴papit kaatuivat vihollisen miekkaan, lesket eivät saaneet viettää valittajaisia.

⁶⁴Ses sacrificateurs tombèrent par l'épée, Et ses veuves ne pleurèrent pas.

⁶⁵Mutta Herra havahtui, niin kuin nukkuja havahtuu, niin kuin soturi herää viinin huuruista.

⁶⁵Le Seigneur s'éveilla comme celui qui a dormi, Comme un héros qu'a subjugué le vin.

⁶⁶Hän ajoi kansansa viholliset pakosalle, tuotti heille ikuisen häpeän.

⁶⁶Il frappa ses adversaires en fuite, Il les couvrit d'un opprobre éternel.

⁶⁷Herra hylkäsi Joosefin sukukunnan -- Efraimin heimoa hän ei valinnut,

⁶⁷Cependant il rejeta la tente de Joseph, Et il ne choisit point la tribu d'Ephraïm;

⁶⁸vaan hän valitsi Juudan heimon ja Siionin, rakkaan vuorensa.

⁶⁸Il préféra la tribu de Juda, La montagne de Sion qu'il aimait.

⁶⁹Sille hän rakensi pyhäkkönsä, korkean kuin taivaat, vankan kuin maa, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

⁶⁹Et il bâtit son sanctuaire comme les lieux élevés, Comme la terre qu'il a fondée pour toujours.

⁷⁰Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, otti hänet lammaslaitumilta,

⁷⁰Il choisit David, son serviteur, Et il le tira des bergeries;

⁷¹toi lampaiden ja karitsojen keskeltä kaitsemaan omaa kansaansa Jaakobia, hallitsemaan omaa maataan Israelia.

⁷¹Il le prit derrière les brebis qui allaitent, Pour lui faire paître Jacob, son peuple, Et Israël, son héritage.

⁷²Ja Daavid kaitsi sitä vilpittömin sydämin, johdatti sitä taitavin käsin.

⁷²Et David les dirigea avec un coeur intègre, Et les conduisit avec des mains intelligentes.