¹Herra, koston Jumala, koston Jumala, saavu jo!

¹Dieu des vengeances, Eternel! Dieu des vengeances, parais!

²Nouse, maailman tuomari, maksa ylvästelijöille heidän tekojensa mukaan.

²Lève-toi, juge de la terre! Rends aux superbes selon leurs oeuvres!

³Kuinka kauan, Herra, annat jumalattomien pitää iloaan?

³Jusques à quand les méchants, ô Eternel! Jusques à quand les méchants triompheront-ils?

⁴Kuinka kauan he saavat rehennellä, syytää suustaan julkeita sanoja?

⁴Ils discourent, ils parlent avec arrogance; Tous ceux qui font le mal se glorifient.

⁵Herra, he sortavat sinun kansaasi, polkevat alleen sinun omiasi.

⁵Eternel! ils écrasent ton peuple, Ils oppriment ton héritage;

⁶He murhaavat leskiä ja orpolapsia, surmaavat maassaan asuvia muukalaisia

⁶Ils égorgent la veuve et l'étranger, Ils assassinent les orphelins.

⁷ja sanovat: "Ei Herra tätä näe, ei Jaakobin Jumala tätä huomaa."

⁷Et ils disent: L'Eternel ne regarde pas, Le Dieu de Jacob ne fait pas attention!

⁸Milloin te mielettömät tulette järkiinne? Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän.

⁸Prenez-y garde, hommes stupides! Insensés, quand serez-vous sages?

⁹Hän, joka on luonut korvan -- hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän -- hänkö ei näe?

⁹Celui qui a planté l'oreille n'entendrait-il pas? Celui qui a formé l'oeil ne verrait-il pas?

¹⁰Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä, hän, joka ohjaa maailman kansoja -- hänkö ei rankaise?

¹⁰Celui qui châtie les nations ne punirait-il point, Lui qui donne à l'homme l'intelligence?

¹¹Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: ne raukeavat tyhjiin.

¹¹L'Eternel connaît les pensées de l'homme, Il sait qu'elles sont vaines.

¹²Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi.

¹²Heureux l'homme que tu châties, ô Eternel! Et que tu instruis par ta loi,

¹³Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi.

¹³Pour le calmer aux jours du malheur, Jusqu'à ce que la fosse soit creusée pour le méchant!

¹⁴Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa.

¹⁴Car l'Eternel ne délaisse pas son peuple, Il n'abandonne pas son héritage;

¹⁵Oikeus tulee jälleen voimaan, rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.

¹⁵Car le jugement sera conforme à la justice, Et tous ceux dont le coeur est droit l'approuveront.

¹⁶Kuka asettuu rinnalleni lainrikkojia vastaan? Kuka puolustaa minua pahantekijöitä vastaan?

¹⁶Qui se lèvera pour moi contre les méchants? Qui me soutiendra contre ceux qui font le mal?

¹⁷Ellei Herra olisi tullut avukseni, asuisin jo hiljaisuuden maassa.

¹⁷Si l'Eternel n'était pas mon secours, Mon âme serait bien vite dans la demeure du silence.

¹⁸Aina kun olin vähällä kaatua, sinun armosi, Herra, oli minun tukenani.

¹⁸Quand je dis: Mon pied chancelle! Ta bonté, ô Eternel! me sert d'appui.

¹⁹Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon.

¹⁹Quand les pensées s'agitent en foule au dedans de moi, Tes consolations réjouissent mon âme.

²⁰Sinäkö tukisit turmeltuneita tuomareita, jotka lain varjolla tekevät konnantöitään!

²⁰Les méchants te feraient-ils siéger sur leur trône, Eux qui forment des desseins iniques en dépit de la loi?

²¹He vehkeilevät viatonta vastaan ja tuomitsevat syyttömän kuolemaan.

²¹Ils se rassemblent contre la vie du juste, Et ils condamnent le sang innocent.

²²Mutta Herra on minun linnani, Jumala on turvakallioni.

²²Mais l'Eternel est ma retraite, Mon Dieu est le rocher de mon refuge.

²³Hän kostaa heille heidän rikoksensa, lyö heitä heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa heidät.

²³Il fera retomber sur eux leur iniquité, Il les anéantira par leur méchanceté; L'Eternel, notre Dieu, les anéantira.