¹Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.

¹Venez, chantons avec allégresse à l'Eternel! Poussons des cris de joie vers le rocher de notre salut.

²Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!

²Allons au-devant de lui avec des louanges, Faisons retentir des cantiques en son honneur!

³Herra on suuri Jumala ja kaikkien jumalien ylin valtias.

³Car l'Eternel est un grand Dieu, Il est un grand roi au-dessus de tous les dieux.

⁴Hänen kädessään on maa, sen laaksot ja syvyydet, hänen ovat vuorten korkeimmatkin huiput.

⁴Il tient dans sa main les profondeurs de la terre, Et les sommets des montagnes sont à lui.

⁵Hänen on meri, hän on sen luonut, hänen on maa, hänen kätensä sen teki.

⁵La mer est à lui, c'est lui qui l'a faite; La terre aussi, ses mains l'ont formée.

⁶Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.

⁶Venez, prosternons-nous et humilions-nous, Fléchissons le genou devant l'Eternel, notre créateur!

⁷Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee. Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo:

⁷Car il est notre Dieu, Et nous sommes le peuple de son pâturage, Le troupeau que sa main conduit... Oh! si vous pouviez écouter aujourd'hui sa voix!

⁸-- Älkää paaduttako sydäntänne kuten kerran, kun isänne koettelivat minua autiomaassa, Meriban ja Massan luona.

⁸N'endurcissez pas votre coeur, comme à Meriba, Comme à la journée de Massa, dans le désert,

⁹He saivat nähdä, mitä minä voin tehdä.

⁹Où vos pères me tentèrent, M'éprouvèrent, quoiqu'ils vissent mes oeuvres.

¹⁰Neljäkymmentä vuotta hyljeksin heitä, sillä näin heidän kulkevan harhaan, kun he eivät ymmärtäneet minun teitäni.

¹⁰Pendant quarante ans j'eus cette race en dégoût, Et je dis: C'est un peuple dont le coeur est égaré; Ils ne connaissent pas mes voies.

¹¹Silloin minä vihassani vannoin: "He eivät pääse lepopaikkaan, jonka olen heille luvannut."

¹¹Aussi je jurai dans ma colère: Ils n'entreront pas dans mon repos!