¹Nyt Job sanoi:

¹Tetapi Ayub menjawab, "Seringkali kudengar pendapat demikian; penghiburanmu hanyalah siksaan.

²-- Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa! Parhaatkin lohduttajat -- tehän vain lisäätte tuskaa.

²(16:1)

³Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta? Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan?

³Kapankah omong kosong itu kamu hentikan? Apa yang merangsang kamu untuk memberi jawaban?

⁴Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin. Jos te olisitte minun asemassani, kuinka taitavasti puhuisinkaan teille! Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne.

⁴Seandainya kamu ini aku, dan aku kamu, aku pun dapat bicara sama seperti itu. Kubanjiri kamu dengan penuturan; kepalaku akan kugeleng-gelengkan.

⁵Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla. Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla.

⁵Hatimu akan kukuatkan dengan berbagai anjuran; kata-kataku akan memberi penghiburan.

⁶Jos minä puhun, ei tuska hellitä. Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä.

⁶Kalau aku bicara, deritaku tidak reda; jika aku berdiam diri, apa pula gunanya?

⁷Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin. Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin.

⁷Allah, membuat aku kepayahan; seluruh keluargaku telah dibinasakan.

⁸Sinä tartuit minuun tiukasti: minun sairauteni nousi syyttämään, se todistaa minua vastaan.

⁸Dia menentang dan menangkap aku. Sekarang kurus keringlah tubuhku, dan bagi banyak orang itulah buktinya bahwa aku telah berdosa.

⁹Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua, se kiristelee minulle hampaitaan. Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä.

⁹Dengan geram Allah merobek-robek tubuhku; dengan sangat benci Ia memandang aku.

¹⁰Suu ammollaan he tuijottavat minua, pilkkaavat, lyövät poskelle, yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni.

¹⁰Orang-orang mengejek aku dengan mulut terbuka lebar; aku dikeroyok dan pipiku ditampar.

¹¹Jumala jätti minut raakalaisten armoille, hän työnsi minut roistojen saaliiksi.

¹¹Allah menyerahkan aku kepada orang durhaka; aku dijatuhkan-Nya ke tangan orang durjana.

¹²Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta, ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi.

¹²Tadinya hidupku aman dan sentosa, tapi Allah menyerang aku dengan tiba-tiba. Tengkukku dicengkeram-Nya dan aku dicampakkan; dijadikan-Nya aku sasaran untuk latihan.

¹³Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani, säälimättä hän lävisti munuaiseni ja vuodatti sappeni maahan.

¹³Tanpa rasa iba Ia terus memanah aku, sehingga terburailah isi perutku.

¹⁴Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen, hän syöksyi kimppuuni kuin soturi.

¹⁴Ia menyerbu seperti seorang pejuang, dan melukai aku dengan berulang-ulang.

¹⁵Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen, puin sen paljaalle iholleni. Olen painanut kasvoni maahan.

¹⁵Aku memakai karung tanda kesedihan, dan duduk dalam debu karena dikalahkan.

¹⁶Kyynelet polttavat poskiani, kuoleman varjo pimentää silmäni,

¹⁶Wajahku merah karena tangisku; kelopak mataku bengkak dan biru.

¹⁷vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta ja vaikka rukoukseni on vilpitön.

¹⁷Tapi aku tidak melakukan kekerasan; nyata tuluslah doaku kepada TUHAN.

¹⁸Älä peitä minun vertani, maa! Älä tukahduta sen kostonhuutoa.

¹⁸Hai bumi, kejahatan terhadapku jangan sembunyikan; jangan diamkan teriakku minta keadilan.

¹⁹Minulla on taivaassa todistaja, hän on minun puolustajani korkeudessa.

¹⁹Aku tahu bahwa Pembelaku ada di surga; Ia memberi kesaksian bahwa aku tak berdosa.

²⁰Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen.

²⁰Aku diejek teman-temanku dan ditertawakan; sambil menangis aku menghadap Allah minta bantuan.

²¹Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi ihmisen ja Jumalan välillä! Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken.

²¹Ah, kiranya Allah sendiri membela aku di hadapan-Nya, seperti seorang yang rela membela sahabatnya.

²²Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta.

²²Tahun-tahunku yang sisa tak banyak lagi; sebentar lagi aku pergi dan tak akan kembali.