¹Henkeäni ahdistaa, päiväni pimenevät, hauta odottaa.

¹Ajalku sudah dekat, hampir putuslah napasku; hanyalah kuburan yang tinggal bagiku.

²Joka puolelta kuulen pilkkaa, pahat puheet vievät silmistäni unen.

²Orang menjadikan aku bahan ejekan; kulihat betapa mereka melontarkan sindiran.

³Aseta sinä itse pantti, takaa minut! Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden?

³Aku ini jujur, ya Allah. Percayalah padaku! Siapa lagi yang dapat menyokong perkataanku?

⁴Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä - - et anna heille aihetta voitonjuhliin.

⁴Kaututup hati mereka sehingga tak mengerti; jangan sampai mereka menundukkan aku kini.

⁵Ystäville kyllä löytyy kestitystä, omien lasten silmät sumentaa nälkä.

⁵Menurut pepatah, siapa mengadukan teman demi keuntungan, anak-anaknya sendiri akan menerima pembalasan.

⁶Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu, ihmiset sylkevät minua silmille.

⁶Kini aku disindir dengan pepatah itu; mereka datang untuk meludahi mukaku.

⁷Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet, minun ruumiini on kuihtunut, se on pelkkä varjo.

⁷Mataku kabur karena dukacita; seluruh tubuhku kurus merana.

⁸Kunnon ihmiset kauhistelevat kaikkea tätä: "Jumalaton saa vilpittömät järkyttymään."

⁸Orang yang saleh, terkejut dan heran; orang yang tak bersalah, menganggap aku tidak bertuhan.

⁹Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana, se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.

⁹Orang yang baik dan yang tidak bersalah, makin yakin cara hidupnya berkenan kepada Allah.

¹⁰Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki, teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.

¹⁰Tapi seandainya kamu semua datang ke mari, tak seorang bijaksana pun yang akan kudapati.

¹¹Päiväni haipuvat pois, tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni, kaikki sydämeni toiveet.

¹¹Hari-hariku telah lalu, gagallah segala rencanaku; hilang pula semua cita-cita hatiku.

¹²Te väitätte yötä päiväksi, sanotte, että valo on lähellä, vaikka on aivan pimeää.

¹²Tetapi sahabat-sahabatku berkata, 'Malam itu siang dan terang hampir tiba.' Namun aku tahu dalam hatiku bahwa tetap gelaplah keadaanku.

¹³Minullako toivoa? Kotini on tuonela, pimeyteen minä sijaan vuoteeni.

¹³Hanya dunia mautlah yang kuharapkan, di sanalah aku akan tidur dalam kegelapan.

¹⁴Hautaani minä tervehdin: "Sinä olet isäni!" Madoille sanon: "Äitini, sisareni!"

¹⁴Kuburku kunamakan "Ayahku", dan cacing-cacing pemakan tubuhku kusebut "Ibu" dan "Saudara perempuanku".

¹⁵Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni?

¹⁵Di manakah harapan bagiku; siapa melihat adanya bahagia untukku?

¹⁶Se vaipuu minun kanssani tuonelaan. Yhdessä katoamme maan tomuun.

¹⁶Apabila aku turun ke dunia orang mati, aku tidak mempunyai harapan lagi."