¹Job jatkoi puhettaan:

¹Ayub meneruskan uraiannya, katanya, "Demi Allah yang hidup, yang tak memberi keadilan kepadaku,

²-- Niin totta kuin Jumala, Kaikkivaltias, elää, hän, joka on kohdellut minua väärin ja katkeroittanut elämäni:

²(27:1)

³niin kauan kuin henkeni on tallella, niin kauan kuin sieraimissani liikkuu Jumalan henkäys,

³aku bersumpah: Selama Allah masih memberi napas kepadaku, selama nyawa masih ada dalam badanku,

⁴minun suuni ei totisesti puhu vääryyttä eivätkä huuleni kuiskaile petosta!

⁴bibirku tak akan menyebut kata dusta, lidahku tak akan mengucapkan tipu daya.

⁵Ei! Ikinä en myönnä, että te olisitte oikeassa! Puolustan syyttömyyttäni vaikka kuolemaan saakka.

⁵Jadi, tak mau aku mengatakan bahwa kamu benar; sampai mati pun kupertahankan bahwa aku tak cemar.

⁶Minä olen oikeassa. Siitä en luovu, en tingi. Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt.

⁶Aku tetap berpegang kepada kepatuhanku, dan hati nuraniku pun bersih selalu.

⁷Käyköön vihollisilleni niin kuin käy pahantekijöille, käyköön vastustajilleni niin kuin käy rikollisille!

⁷Semoga musuhku dihukum sebagai pendurhaka, dan lawanku dihajar sebagai orang durjana.

⁸Mitä toivoa on Jumalasta luopuneella, kun hänen elämänsä päättyy, kun Jumala ottaa hänen elämänsä pois?

⁸Adakah harapan bagi orang dursila pada saat Allah menuntut jiwanya?

⁹Ei Jumala kuule hänen huutoaan, kun hän on ahdingossa.

⁹Apakah Allah akan mendengar tangisnya bilamana kesulitan menimpa dia?

¹⁰Ei hän voi riemuita Kaikkivaltiaasta, ei vapaasti kääntyä Jumalan puoleen!

¹⁰Seharusnya ia merindukan kesenangan dari Allah, dan berdoa kepada-Nya tanpa merasa lelah.

¹¹Minä kerron teille, miten mahtava on Jumalan voima, kerron, miten Kaikkivaltias toimii.

¹¹Kamu akan kuajari tentang besarnya kuasa Allah, kuberitahukan kepadamu rencana Yang Mahakuasa.

¹²Olettehan kyllä jo kaiken nähneet. Miksi siis puhutte joutavia?

¹²Tetapi, kamu semua telah melihatnya sendiri. Jadi, mengapa kamu berikan nasihat yang tak berarti?"

¹³Tällainen on Jumalasta luopuneen osa, tällaisen palkan Kaikkivaltias maksaa armottomalle miehelle:

¹³Maka berkatalah Zofar, "Beginilah caranya Allah Yang Mahakuasa menghukum orang yang lalim dan durhaka.

¹⁴Olipa hänellä lapsia miten paljon tahansa, heidän kohtalokseen tulee miekka, hänen lapsenlapsensa näkevät nälkää.

¹⁴Jika anaknya banyak, mereka akan mati dalam perang dan anak cucunya akan hidup berkekurangan.

¹⁵Eloon jääneet surmaa rutto, lesket eivät saa viettää valittajaisia.

¹⁵Sanaknya yang masih ada, mati karena wabah, dan janda-jandanya tidak menangisi mereka.

¹⁶Jumalattomalla on hopeaa kuin maan tomua ja vaatteita kuin meren mutaa --

¹⁶Boleh saja peraknya bertimbun-timbun dan pakaiannya bersusun-susun,

¹⁷hän hankkii ne itselleen, mutta vanhurskas ne pukee ylleen, ja hopean jakavat viattomat keskenään.

¹⁷tetapi perak dan pakaian itu semua akan menjadi milik orang yang tulus hatinya.

¹⁸Talo, jonka hän rakentaa, on hatara, kuin seitti tai kuin vartijan maja pellolla.

¹⁸Rumah orang jahat rapuh seperti sarang laba-laba, hanya rumah sementara seperti gubug seorang penjaga.

¹⁹Rikkaana miehenä hän menee nukkumaan -- kun hän avaa silmänsä, kaikki on mennyttä.

¹⁹Ia membaringkan diri sebagai orang kaya, tetapi ia tak dapat mengulanginya, ketika ia bangun dari tidurnya, sudah hilang lenyaplah kekayaannya.

²⁰Kauhu tavoittaa hänet kuin tulva-aalto, myrskynpyörre tempaa hänet mukaansa yöllä.

²⁰Kedahsyatan menimpa seperti air bah yang datang tiba-tiba. Angin ribut di malam hari meniup dan menyeret dia pergi.

²¹Itätuuli riuhtaisee hänet ilmaan, vie hänet pois, sinkoaa hänet oudolle seudulle.

²¹Angin timur mengangkat dia, dan menyapunya dari rumahnya.

²²Säälimättä se riepottelee häntä, turhaan hän pyrkii pakoon.

²²Ia dilanda tanpa kasihan, dan terpaksa lari mencari perlindungan.

²³Pilkaten se paukuttaa hänelle käsiään ja viheltää viedessään hänet pois.

²³Jatuhnya disambut orang dengan tepuk tangan; di mana-mana ia mendapat penghinaan."