¹Job puhui:

¹Lalu Ayub menjawab, "Andaikata duka nestapaku ditimbang beratnya,

²-- Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!

²(6:1)

³Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?

³pasti lebih berat daripada pasir samudra. Jadi, jangan heran jika kata-kataku kurang hati-hati serta terburu-buru.

⁴Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun, niiden myrkkyä minun sieluni juo, minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.

⁴Panah dari Yang Mahakuasa menembus tubuhku; racunnya menyebar ke seluruh jiwa ragaku. Kedahsyatan Allah sangat mengerikan, dan menyerang aku bagai pasukan lawan.

⁵Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea, mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?

⁵Keledai akan puas jika diberi rumput muda, begitu pula lembu jika diberi makanannya.

⁶Kuka huolisi suolatonta ruokaa, kenelle maistuisi limainen malva?

⁶Tetapi makanan hambar, siapa suka? Mana boleh putih telur ada rasanya?

⁷Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää, voin pahoin, kun vain näenkin sitä.

⁷Tidak sudi aku menyentuhnya; muak aku jika memakannya.

⁸Kunpa pyyntöni kuultaisiin! Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,

⁸Mengapa Allah enggan mendengar doaku? Mengapa tak diperhatikan-Nya seruanku?

⁹ja murskaisi minut! Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi leikata poikki minun elämäni langan.

⁹Kiranya Allah berkenan meremukkan aku! Kiranya Ia bertindak dan membunuh aku!

¹⁰En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt.

¹⁰Bagiku hal itu akan merupakan hiburan; aku bakal menari di tengah penderitaan. Segala perintah Allah Yang Mahakudus, telah kutaati dan kuperhatikan terus.

¹¹Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan?

¹¹Apa kekuatanku sehingga aku masih ada? Apa harapanku untuk ingin hidup lebih lama?

¹²Onko minun voimani kuin kiveä, ovatko lihakseni rautaa?

¹²Sekuat batukah badanku ini? Dari tembagakah tubuhku ini?

¹³Ei. Minä olen lopussa, kaikki on toivotonta.

¹³Habislah tenagaku mencari bantuan; bagiku tak ada lagi pertolongan.

¹⁴Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon -- joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.

¹⁴Dalam derita seperti ini, kudambakan sahabat sejati. Entah aku masih tetap setia atau sudah melalaikan Yang Mahakuasa.

¹⁵Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.

¹⁵Tetapi kamu, hai kawan-kawan, tak dapat dipercaya dan diandalkan. Kamu seperti kali yang habis airnya, di kala hujan tak kunjung tiba.

¹⁶Kun jää sulaa, puro samenee, se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.

¹⁶Kamu seperti sungai yang diam dan kaku, karena tertutup salju dan air beku.

¹⁷Mutta pian vedet ehtyvät, ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.

¹⁷Segera bila tiba musim panas, salju dan es itu hilang tanpa bekas. Dasar sungai menjadi gersang, tidak berair dan kering kerontang.

¹⁸Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa, eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.

¹⁸Kafilah-kafilah sesat ketika mencari air; mereka mengembara dan mati di padang pasir.

¹⁹Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle, Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.

¹⁹Kafilah dari Syeba dan dari Tema mencari air itu dan mengharapkannya.

²⁰Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.

²⁰Tetapi harapan mereka sia-sia di tepi kali yang tiada airnya.

²¹Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.

²¹Seperti sungai itulah kamu, kawanku; kaumundur dan takut melihat deritaku.

²²Olenko pyytänyt teiltä jotakin? Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?

²²Kenapa? Apakah kuminta sesuatu darimu? Atau menyuruhmu menyogok orang untuk kepentinganku?

²³Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani, ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?

²³Apakah aku minta diselamatkan dan ditebus dari musuh yang tak berbelaskasihan?

²⁴Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa. Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.

²⁴Nah, ajarilah aku, tunjukkanlah kesalahanku! Aku akan diam dan mendengarkan perkataanmu.

²⁵Rehti puhe ei ketään vahingoita. Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?

²⁵Kata-kata yang tulus menyejukkan hati, tetapi bicaramu kosong, tiada arti!

²⁶Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.

²⁶Segala perkataanku kamu anggap angin saja; percuma kamu jawab aku yang sudah putus asa.

²⁷Te heitätte orvosta arpaa ja olette valmiit myymään ystävänne.

²⁷Bahkan anak yatim piatu kamu undikan nasibnya, teman karibmu kamu curangi untuk menjadi kaya.

²⁸Katsokaa nyt minua silmiin: valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?

²⁸Coba, perhatikanlah aku; masakan aku ini berdusta kepadamu?

²⁹Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi. Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!

²⁹Jangan bertindak tak adil, sadarlah! Jangan mencela aku, aku sungguh tak salah.

³⁰Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?

³⁰Apakah pada sangkamu aku berdusta, tak bisa membedakan yang baik dan yang tercela?