1Virtojen varsilla Babyloniassa me istuimme ja itkimme, kun muistimme Siionia.
1Di tepi sungai-sungai Babel kami duduk dan menangis bila teringat Sion.
2Rannan pajuihin me ripustimme lyyramme.
2Pada pohon-pohon gandarusa di negeri itu kami gantungkan kecapi kami.
3Ne, jotka meidät olivat sinne vieneet, vaativat meitä laulamaan, ne, joiden orjuudessa me vaikeroimme, käskivät meidän iloita ja sanoivat: "Laulakaa meille Siionin lauluja!"
3Orang-orang yang menawan kami menyuruh kami menyanyi untuk mereka. Orang-orang yang menindas kami menyuruh kami menyanyikan lagu-lagu gembira, "Nyanyikanlah bagi kami lagu-lagu dari Sion!"
4Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?
4Mungkinkah di negeri asing kami menyanyi bagi TUHAN?
5Jerusalem, jos sinut unohdan, kadotkoon käteni voima!
5Biarlah aku tak bisa lagi menyanyi jika aku melupakan engkau, Yerusalem!
6Tarttukoon kieleni kitalakeen, ellen sinua muista, ellen pidä ylimpänä ilonani sinua, Jerusalem!
6Biarlah aku tak bisa lagi menyanyi jika aku melupakan engkau dan tidak menjadikan engkau kesukaanku!
7Muista, Herra, Jerusalemin hävityksen päivää, muista edomilaisia, muista, miten he huusivat: "Repikää, repikää se maan tasalle!"
7Ya TUHAN, ingatlah perbuatan orang Edom pada waktu Yerusalem dimusnahkan. Mereka berkata, "Robohkanlah, robohkanlah sampai ke dasar-dasarnya!"
8Ja sinä Babylon, tuhoon tuomittu nainen! Hyvin tekee se, joka sinulle kostaa sen minkä meille teit.
8Hai Babel, engkau akan dibinasakan! Berbahagialah orang yang membalas kepadamu kejahatan yang kaulakukan terhadap kami.
9Hyvin tekee se, joka tarttuu lapsiisi ja lyö ne murskaksi kallioon!
9Berbahagialah orang yang mengambil bayi-bayimu dan mencampakkannya ke bukit batu!