¹Naamalainen Sofar alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

¹Þá svaraði Sófar frá Naama og sagði:

²-- Eikö kukaan vastaa tuohon vuodatukseen? Onko joku oikeassa vain siksi, että hän puhuu ja puhuu?

²Á ekki að svara orðagjálfrinu, og á málskrafsmaðurinn að hafa rétt fyrir sér?

³Luuletko, että sanaryöppysi vaientaa kaikki muut, että herjaavat puheesi jäävät vaille vastausta?

³Ættu stóryrði þín að koma mönnum til að þegja, og ættir þú að spotta og enginn sneypa þig,

⁴Sinä sanot: "Minä olen oikeassa, olen syytön Jumalan silmien edessä."

⁴þar sem þú segir: ,,Kenning mín er rétt, og ég er hreinn í augum Guðs``?

⁵Toivoisinpa tosiaan, että Jumala avaisi suunsa ja sanoisi sinulle suorat sanat!

⁵En _ ó að Guð vildi tala og ljúka upp vörum sínum í móti þér

⁶Hän ilmoittaisi sinulle viisauden salaisuudet, jotka ovat meidän järjellemme käsittämättömät. Silloin ymmärtäisit, miten paljon syntejä hän antaa sinulle anteeksi.

⁶og kunngjöra þér leyndardóma spekinnar, að í þeim felast margföld hyggindi, þá mundir þú kannast við, að Guð hegnir ekki til fulls misgjörð þinni.

⁷Tavoitatko sinä Jumalan syvyydet? Ymmärrätkö ääriään myöten Kaikkivaltiaan suuruuden?

⁷Getur þú náð til botns í Guði eða komist til ystu takmarka hins Almáttka?

⁸Se on taivasta korkeampi -- miten sen tavoitat? Se on tuonelaa syvempi -- mitä siitä tiedät?

⁸Himinhá er speki hans _ hvað fær þú gjört? dýpri en undirheimar _ hvað fær þú vitað?

⁹Jumalan suuruus on suurempi kuin maa, se on merta avarampi.

⁹Hún er lengri en jörðin að víðáttu og breiðari en hafið.

¹⁰Kun hän kiitää ohi, tempaa vangikseen ja vaatii tilille -- kuka voisi häntä vastustaa?

¹⁰Ef hann ryðst fram og hneppir í varðhald og stefnir dómþing _ hver aftrar honum?

¹¹Hän näkee ne, jotka vääryyttä tekevät, hän panee merkille vilpin, jota muut eivät huomaa.

¹¹Því að hann þekkir varmennin og sér ranglætið, þótt hann sé ekki að veita því athygli.

¹²Mutta milloinka tyhjäpää viisastuu? Ei tule villiaasista ihmistä.

¹²Verður óvitur maður hygginn? og fæðist skógarösnu-folald sem maður?

¹³Käännä nyt mielesi Jumalan puoleen, Job, ojenna kätesi Jumalaa kohti!

¹³Ef þú undirbýr hjarta þitt og breiðir út lófa þína til hans,

¹⁴Jos käsiäsi tahraa synti, heitä se pois, älä anna pahan asua majassasi.

¹⁴_ ef misgjörð er í hendi þinni, þá fjarlæg hana, og lát eigi órétt búa í tjöldum þínum _

¹⁵Silloin voit puhtain mielin kohottaa katseesi. Olet vaskesta valettu, peloton ja luja.

¹⁵já, þá munt þú flekklaus hefja höfuð þitt, munt standa fastur og eigi þurfa að óttast.

¹⁶Sinä unohdat nämä kärsimykset, muistat ne vain kuin tulvaveden, joka virtasi pois.

¹⁶Já, þá munt þú gleyma mæðu þinni, þú munt minnast hennar sem vatns, er runnið er fram hjá.

¹⁷Elämäsi valo kohoaa kirkkaampana kuin sydänpäivä, sen pimeyskin on kuin sarastava aamu.

¹⁷Og lífið mun renna upp bjartara en hádegið, þótt dimmi, þá mun það verða sem morgunn.

¹⁸Sinä saat olla luottavalla mielellä, sillä toivo elää, olet turvassa. Voit nukkua levollista unta,

¹⁸Og þú munt vera öruggur, því að enn er von, og skyggnist þú um, getur þú lagst óhultur til hvíldar.

¹⁹sinä saat olla rauhassa, mikään ei sinua uhkaa, monet tavoittelevat sinun suosiotasi.

¹⁹Og þú hvílist, og enginn hræðir þig, og margir munu reyna að koma sér í mjúkinn hjá þér.En augu hinna óguðlegu daprast, fyrir þá er fokið í öll skjól, og þeirra eina von er að gefa upp andann.

²⁰Mutta jumalattomilta kaikki pimenee, he eivät enää löydä pakotietä. Heillä on enää vain yksi toive: viimeinen henkäys.

²⁰En augu hinna óguðlegu daprast, fyrir þá er fokið í öll skjól, og þeirra eina von er að gefa upp andann.