¹Nuo kolme miestä eivät nyt enää puhuneet Jobille mitään, koska Job piti itseään syyttömänä.

¹Og þessir þrír menn hættu að svara Job, því að hann þóttist vera réttlátur.

²Mutta silloin suuttui Elihu. Elihu, Barakelin poika, kuului Ramin sukuun ja oli kotoisin Busista. Hän suuttui Jobille, koska Job katsoi, että hän, Job, oli oikeassa ja Jumala väärässä,

²Þá upptendraðist reiði Elíhú Barakelssonar Búsíta af Rams kynstofni. Upptendraðist reiði hans gegn Job, af því að hann taldi sig hafa á réttu að standa gagnvart Guði.

³ja hän suuttui Jobin ystäviin, koska nämä eivät pystyneet vastaamaan Jobille, vaikka katsoivat, että Job oli väärässä.

³Reiði hans upptendraðist og gegn vinum hans þremur, fyrir það að þeir fundu engin andsvör til þess að sanna Job, að hann hefði á röngu að standa.

⁴Elihu oli odottanut ennen kuin ryhtyi puhumaan, koska toiset olivat häntä vanhempia.

⁴En Elíhú hafði beðið með að mæla til Jobs, því að hinir voru eldri en hann.

⁵Mutta kun hän näki, ettei kukaan noista kolmesta enää kyennyt vastaamaan Jobille mitään, hän suuttui.

⁵En er Elíhú sá, að mennirnir þrír gátu engu svarað, upptendraðist reiði hans.

⁶Nyt busilainen Elihu, Barakelin poika, alkoi puhua ja sanoi: -- Vähät ovat minun elämäni päivät, kun vertaan teihin, vanhuksiin. Siksi minä arastelin ja pelkäsin lähteä kertomaan, mitä minä tiedän.

⁶Þá tók Elíhú Barakelsson Búsíti til máls og sagði: Ég er ungur að aldri, en þér eruð öldungar, þess vegna fyrirvarð ég mig og kom mér eigi að því að kunngjöra yður það, sem ég veit.

⁷Ajattelin: "Puhukoot nuo vanhat, puhukoot viisauden sanoja ne, joilla on takanaan paljon vuosia."

⁷Ég hugsaði: Aldurinn tali, og árafjöldinn kunngjöri speki!

⁸Mutta henki ihmisen tekee viisaaksi, Kaikkivaltiaan henkäys.

⁸En _ það er andinn í manninum og andblástur hins Almáttka, sem gjörir þá vitra.

⁹Ei ikä yksin tuo viisautta, eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein.

⁹Elstu mennirnir eru ekki ávallt vitrastir, og öldungarnir skynja eigi, hvað réttast er.

¹⁰Niinpä nyt sanon: kuulkaa minua, nyt on minun vuoroni kertoa, mitä minä tiedän.

¹⁰Fyrir því segi ég: Hlýð á mig, nú ætla einnig ég að kunngjöra það, sem ég veit.

¹¹Minä odotin, mitä te sanoisitte, ja kuuntelin tarkoin teidän viisaita puheitanne, kun te etsitte oikeita sanoja.

¹¹Sjá, ég beið eftir ræðum yðar, hlustaði á röksemdir yðar, uns þér fynduð orðin, sem við ættu.

¹²Tarkoin minä kuuntelin, mutta kukaan teistä ei pystynyt vastaamaan Jobille, kukaan ei osannut ojentaa häntä.

¹²Og að yður gaf ég gaum, en sjá, enginn sannfærði Job, enginn yðar hrakti orð hans.

¹³Älkää nyt sanoko: "Olemme nähneet, että vain Jumala voi hänet vaientaa, ei ihminen."

¹³Segið ekki: ,,Vér höfum hitt fyrir speki, Guð einn fær sigrað hann, en enginn maður!``

¹⁴Minulle hän ei ole osoittanut sanojaan, enkä minä puolestani aio vastata hänelle sillä tavoin kuin te.

¹⁴Gegn mér hefir hann ekki sett fram neinar sannanir, og með yðar orðum ætla ég ekki að svara honum.

¹⁵Nuo miehet ovat jääneet sanattomiksi, enää he eivät vastaa, sanat ovat kaikonneet heidän suustaan.

¹⁵Þeir eru skelkaðir, svara eigi framar, þeir standa uppi orðlausir.

¹⁶Pitäisikö minun vielä odottaa, että he puhuisivat, kun he vain seisovat tuossa sanomatta sanaakaan vastaan?

¹⁶Og ætti ég að bíða, þar sem þeir þegja, þar sem þeir standa og svara eigi framar?

¹⁷Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhua ja sanoa suoraan, mitä minä tiedän.

¹⁷Ég vil og svara af minni hálfu, ég vil og kunngjöra það, sem ég veit.

¹⁸Minä olen täynnä sanoja, henkeni kuohuu, olen pakahtua,

¹⁸Því að ég er fullur af orðum, andinn í brjósti mínu knýr mig.

¹⁹olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä, sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili.

¹⁹Sjá, brjóst mitt er sem vín, er ekki fær útrás, ætlar að rifna, eins og nýfylltir belgir.

²⁰Minun on pakko puhua, että oloni kevenisi. Siispä avaan suuni ja sanon sanottavani.

²⁰Ég ætla að tala til þess að létta á mér, ætla að opna varir mínar og svara.

²¹En puhu kenenkään mieliksi, ketään en liehakoi,

²¹Ég ætla ekki að draga taum neins, og ég ætla engan að skjalla.Því að ég kann ekki að skjalla, ella kynni skapari minn bráðlega að kippa mér burt.

²²en osaa niitä puheita. Jos sellaisiin ryhtyisin, Luojani kohta ottaisi minut pois.

²²Því að ég kann ekki að skjalla, ella kynni skapari minn bráðlega að kippa mér burt.