¹Ja nyt, Job, kuuntele minun sanojani, kuuntele tarkoin, mitä minä puhun.

¹En heyr þú, Job, ræðu mína, og hlýð þú á öll orð mín.

²Nyt minä avaan suuni, kieleni liikkuu ja muovaa sanoja.

²Sjá, ég opna munn minn, og tunga mín talar í gómi mínum.

³Minun sanani tulevat rehellisestä sydämestä, minun huuleni puhuvat kirkasta tietoa.

³Orð mín eru hjartans hreinskilni, og það sem varir mínar vita, mæla þær í einlægni.

⁴Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.

⁴Andi Guðs hefir skapað mig, og andblástur hins Almáttka gefur mér líf.

⁵Vastaa minulle, jos voit, esitä perustelusi, asetu sanojesi taakse.

⁵Ef þú getur, þá svara þú mér, bú þig út í móti mér og gakk fram.

⁶Minä olen Jumalalle saman arvoinen kuin sinä, samasta savesta meidät on tehty.

⁶Sjá, ég stend eins og þú gagnvart Guði, ég er og myndaður af leiri.

⁷Miksi siis pelkäisit minua? Minun käteni ei sinua maahan paina.

⁷Sjá, hræðsla við mig þarf eigi að skelfa þig og þungi minn eigi þrýsta þér niður.

⁸Minä kuulin sinun puheesi, omin korvin kuulin, kuinka sanoit:

⁸En þú hefir sagt í eyru mér, og ég heyrði hljóm orðanna:

⁹"Minä olen viaton, minä en ole tehnyt vääryyttä. En ole tehnyt syntiä. Minä olen puhdas.

⁹,,Hreinn er ég, laus við afbrot, saklaus er ég, og hjá mér er engin misgjörð.

¹⁰Hän tässä sepittää syytöksiä minua vastaan ja kohtelee minua vihollisenaan.

¹⁰En Guð reynir að finna tilefni til fjandskapar við mig og ætlar að ég sé óvinur hans.

¹¹Hän kytkee minut jalkapuuhun, hän tarkkaa kaikkia teitäni."

¹¹Hann setur fætur mína í stokk og aðgætir alla vegu mína.``

¹²Minun on pakko sanoa: sinä olet väärässä. Onhan Jumala suurempi kuin ihminen.

¹²Sjá, í þessu hefir þú rangt fyrir þér, svara ég þér, því að Guð er meiri en maður.

¹³Miksi sinä yhä käräjöit hänen kanssaan? Miksi väität, että hän ei vastaa ihmisen sanoihin?

¹³Hví hefir þú þráttað við hann, að hann svaraði engu öllum orðum þínum?

¹⁴Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa.

¹⁴Því að vissulega talar Guð einu sinni, já, tvisvar, en menn gefa því ekki gaum.

¹⁵Unessa, öisessä näyssä hän puhuu. Kun ihminen vaipuu uneen, kun hän nukkuu vuoteellaan,

¹⁵Í draumi, í nætursýn, þá er þungur svefnhöfgi er fallinn yfir mennina, í blundi á hvílubeði,

¹⁶silloin Jumala avaa hänen korvansa ja varoittaa ja uhkaa

¹⁶opnar hann eyru mannanna og innsiglar viðvörunina til þeirra

¹⁷saadakseen hänet luopumaan pahoista teoista ja karsiakseen hänestä ylpeyden,

¹⁷til þess að fá manninn til þess að láta af gjörðum sínum og forða manninum við drambsemi.

¹⁸sillä Jumala tahtoo pelastaa hänet joutumasta hautaan tai juoksemasta keihäiden saaliiksi.

¹⁸Hann hlífir sálu hans við gröfinni og lífi hans frá því að farast fyrir skotvopni.

¹⁹Tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä, kun kipu repii hänen luitaan hellittämättä.

¹⁹Maðurinn er og agaður með kvölum á sæng sinni, og stríðið geisar stöðuglega í beinum hans.

²⁰Leipää hän ei huoli, hän inhoaa sitä, edes mieliruoka ei hänelle kelpaa.

²⁰Þá vekur lífshvötin óbeit hjá honum á brauðinu og sál hans á uppáhaldsfæðunni.

²¹Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin, kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta.

²¹Hold hans eyðist og verður óásjálegt, og beinin, sem sáust ekki áður, verða ber,

²²Hänen tiensä käy hautaa kohden, tuonelan mahdit odottavat häntä.

²²svo að sál hans nálgast gröfina og líf hans engla dauðans.

²³Ehkä hänen vierellään on silloin enkeli, puolestapuhuja, yksi tuhansista, niistä, jotka ilmoittavat ihmisille, mikä on oikein.

²³En ef þar er hjá honum árnaðarengill, talsmaður, einn af þúsund til þess að boða manninum skyldu hans,

²⁴Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille: "Vapauta hänet vaipumasta hautaan, olen saanut hänestä lunnaat!"

²⁴og miskunni hann sig yfir hann og segi: ,,Endurleys hann og lát hann eigi stíga niður í gröfina, ég hefi fundið lausnargjaldið,``

²⁵Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä.

²⁵þá svellur hold hans af æskuþrótti, hann snýr aftur til æskudaga sinna.

²⁶Hän rukoilee, ja Jumala on hänelle suosiollinen, hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja. Jumala on hänet pelastanut.

²⁶Hann biður til Guðs, og Guð miskunnar honum, lætur hann líta auglit sitt með fögnuði og veitir manninum aftur réttlæti hans.

²⁷Hän laulaa kaikille ihmisille: "Olin tehnyt syntiä, olin vääntänyt vääräksi suoran, mutta hän ei mitannut minulle ansioni mukaan.

²⁷Hann syngur frammi fyrir mönnum og segir: ,,Ég hafði syndgað og gjört hið beina bogið, og þó var mér ekki goldið líku líkt.

²⁸Hän lunasti minut, en joutunut hautaan, minä saan yhä kulkea valossa."

²⁸Guð hefir leyst sálu mína frá því að fara ofan í gröfina, og líf mitt gleður sig við ljósið.``

²⁹Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen

²⁹Sjá, allt þetta gjörir Guð tvisvar eða þrisvar við manninn

³⁰Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa.

³⁰til þess að hrífa sál hans frá gröfinni, til þess að lífsins ljós megi leika um hann.

³¹Tarkkaa sanojani, Job, kuuntele minua, ole sinä nyt hiljaa ja anna minun puhua.

³¹Hlýð á, Job, heyr þú mig, ver þú hljóður og lát mig tala.

³²Jos sinulla kuitenkin on jotakin sanottavaa, sano toki -- mielelläni minä soisin sinun olevan oikeassa!

³²Hafir þú eitthvað að segja, þá svara mér, tala þú, því að gjarnan vildi ég, að þú reyndist réttlátur.Ef svo er eigi þá heyr þú mig, ver hljóður, að ég megi kenna þér speki.

³³Mutta jos sinulla ei ole sanottavaa, kuuntele sinä minua ja ole hiljaa, kun minä opetan sinulle, mitä viisaus on.

³³Ef svo er eigi þá heyr þú mig, ver hljóður, að ég megi kenna þér speki.