¹Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

¹Og Elíhú tók aftur til máls og sagði:

²-- Kuunnelkaa minun puhettani, te viisaat miehet, te, joilla on paljon tietoa, tarkatkaa, mitä minä sanon!

²Heyrið, þér vitrir menn, orð mín, og þér fróðir menn, hlustið á mig.

³Kieli maistelee ruoan, korva koettelee sanat.

³Því að eyrað prófar orðin, eins og gómurinn smakkar matinn.

⁴Tutkikaamme siis yhdessä, mikä on oikein, selvittäkäämme, mikä on hyvää.

⁴Vér skulum rannsaka, hvað rétt er, komast að því hver með öðrum, hvað gott er.

⁵Job sanoo: "Minä olen syytön, Jumala on kohdellut minua väärin!

⁵Því að Job hefir sagt: ,,Ég er saklaus, en Guð hefir svipt mig rétti mínum.

⁶Vaikka puhun totta, valehtelijana minua pidetään, vaikka en ole tehnyt syntiä, nuolet lävistävät minut."

⁶Þótt ég hafi rétt fyrir mér, stend ég sem lygari, banvæn ör hefir hitt mig, þótt ég hafi í engu brotið.``

⁷Millainen mies onkaan tämä Job! Niin kuin vesi virtaa, niin virtaa pilkkapuhe hänen huuliltaan.

⁷Hvaða maður er eins og Job, sem drekkur guðlast eins og vatn

⁸Pahantekijöiden seuraan hän lyöttäytyy, jumalattomien joukossa hän kulkee.

⁸og gefur sig í félagsskap við þá, sem illt fremja, og er í fylgi við óguðlega menn?

⁹Näin hän sanoo: "Ei kannata ihmisen olla Jumalalle mieliksi!"

⁹Því að hann hefir sagt: ,,Maðurinn hefir ekkert gagn af því að vera í vinfengi við Guð.``

¹⁰Kuulkaa siis minua, te viisaat miehet! Mahdotonta ajatella, että Jumala tekisi väärin, että Kaikkivaltias toimisi vastoin oikeutta.

¹⁰Fyrir því, skynsamir menn, heyrið mig! Fjarri fer því, að Guð aðhafist illt og hinn Almáttki fremji ranglæti.

¹¹Hän rankaisee ihmistä tekojen mukaan. Miten mies vaeltaa, sen mukaan hänet palkitaan.

¹¹Nei, hann geldur manninum verk hans og lætur manninum farnast eftir breytni hans.

¹²Totisesti, Jumala ei tee vääryyttä, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.

¹²Já, vissulega fremur Guð ekki ranglæti, og hinn Almáttki hallar ekki réttinum.

¹³Kuka on antanut maan hänen hallintaansa? Kuka on uskonut hänen hoitoonsa maanpiirin?

¹³Hver hefir fengið honum jörðina til varðveislu, og hver hefir grundvallað allan heiminn?

¹⁴Jos hän ajattelisi vain itseään ja vetäisi pois henkensä, elämän henkäyksen,

¹⁴Ef hann hugsaði aðeins um sjálfan sig, ef hann drægi til sín anda sinn og andardrátt,

¹⁵koko luomakunta menehtyisi hetkessä ja ihminen palaisi takaisin maan tomuun.

¹⁵þá mundi allt hold gefa upp andann og maðurinn aftur verða að dufti.

¹⁶Jos sinulla on järkeä, kuuntele nyt, mitä minä sanon.

¹⁶Hafir þú vit, þá heyr þú þetta, hlusta þú á hljóm orða minna.

¹⁷Voisiko joku, joka halveksii oikeutta, pidellä kaikkeuden suitsia? Sanotko sinä vanhurskasta Jumalaa väärintekijäksi,

¹⁷Getur sá stjórnað, sem hatar réttinn? Eða vilt þú dæma hinn réttláta, volduga?

¹⁸häntä, joka sanoo kuninkaalle: "Sinä kelvoton!" ja mahtimiehelle: "Sinä roisto!"

¹⁸þann sem segir við konunginn: ,,Þú varmenni!`` við tignarmanninn: ,,Þú níðingur!``

¹⁹Ei hän pidä ruhtinaiden puolta, hän ei aseta ylhäistä köyhän edelle -- kaikkihan he ovat hänen kättensä tekoa.

¹⁹sem ekki dregur taum höfðingjanna og gjörir ekki ríkum hærra undir höfði en fátækum, því að handaverk hans eru þeir allir.

²⁰He kuolevat äkkiä, keskellä yötä, kansat nousevat, kansat katoavat, valtiaat pyyhkäistään sivuun ihmiskäden koskematta.

²⁰Skyndilega deyja þeir, og það um miðja nótt, fólkið verður skelkað, og þeir hverfa, og hinn sterki er hrifinn burt, en eigi af manns hendi.

²¹Sillä hänen silmänsä tarkkaavat ihmisten teitä, hän näkee kaikki heidän askelensa.

²¹Því að augu Guðs hvíla yfir vegum hvers manns, og hann sér öll spor hans.

²²Ei ole niin mustaa pimeyttä, että pahantekijä voisi siihen kätkeytyä.

²²Ekkert það myrkur er til eða sú niðdimma, að illgjörðamenn geti falið sig þar.

²³Ei Jumala ilmoita hetkeä, jolloin ihminen kutsutaan tuomiolle.

²³Því að Guð þarf ekki fyrst að gefa manni gaum, til þess að hann komi fyrir dóm hans.

²⁴Ei hän kuulustele ketään. Hän murskaa mahtavat ja asettaa heidän paikalleen toiset miehet.

²⁴Hann brýtur hina voldugu sundur rannsóknarlaust og setur aðra í þeirra stað.

²⁵Hän seuraa tarkoin heidän toimiaan, yön tullen hän syöksee heidät alas ja murskaa heidät.

²⁵Þannig þekkir hann verk þeirra og steypir þeim um nótt, og þeir verða marðir sundur.

²⁶Hän rankaisee heitä heidän rikoksistaan julkisella paikalla, kaikkien nähden,

²⁶Hann hirtir þá sem misgjörðamenn í augsýn allra manna,

²⁷koska he ovat poikenneet hänen teiltään eivätkä enää kulje hänen askelissaan.

²⁷vegna þess að þeir hafa frá honum vikið og vanrækt alla vegu hans

²⁸He eivät kuule kurjien itkua -- Jumala sen kuulee.

²⁸og látið kvein hins fátæka berast til hans, en hann heyrði kvein hinna voluðu.

²⁹Mutta jos Jumala pysyy vaiti, kuka voi häntä syyttää? Jos hän peittää kasvonsa, kuka hänet näkee? Mitä voivat kansat tai ihmiset,

²⁹Haldi hann kyrru fyrir, hver vill þá sakfella hann? og byrgi hann auglitið, hver fær þá séð hann? Þó vakir hann yfir þjóð og einstaklingi,

³⁰kun jumalaton hallitsee maata ja saattaa kansan lankeamaan?

³⁰til þess að guðlausir menn skuli ekki drottna, til þess að þeir séu ekki snörur lýðsins.

³¹Pitäisikö Jumalan sanoa: "Minä olen erehtynyt. Nyt en enää tee väärin.

³¹Því að segir nokkur við Guð: ,,Mér hefir verið hegnt og breyti þó ekki illa.

³²Opeta sinä minulle se mitä minä en ymmärrä! Ehkä olen tehnyt vääryyttä, mutta enää en tee."

³²Kenn þú mér það, sem ég sé ekki. Hafi ég framið ranglæti, skal ég eigi gjöra það framar``?

³³Sinunko mielesi mukaan hänen pitäisi palkita ja rangaista? Sinähän tässä olet kapinoinut. Sinun on nyt ratkaistava asia, ei minun. Jos jotakin tiedät, sano se!

³³Á hann að endurgjalda eftir geðþótta þínum, af því að þú hafnar? því að þú átt að velja, en ekki ég. Og seg nú fram það, er þú veist!

³⁴Minulle sanovat viisaat miehet, nuo, jotka minua kuuntelevat:

³⁴Skynsamir menn munu segja við mig, og vitur maður, sem á mig hlýðir:

³⁵"Job puhuu ajattelemattomasti, hänen sanoistaan puuttuu ymmärrys."

³⁵,,Job talar ekki hyggilega, og orð hans eru ekki skynsamleg.``

³⁶Jatkukoot siis hänen koettelemuksensa, kun hän yhä vain puhuu pilkkaajan tavoin.

³⁶Ó að Job mætti reyndur verða æ að nýju, af því að hann svarar eins og illir menn svara.Því að hann bætir misgjörð ofan á synd sína, hann klappar saman höndunum framan í oss og heldur langar ræður móti Guði.

³⁷Hän on tehnyt syntiä, hän kapinoi. Hän ojentaa meille kätensä mutta jatkaa puhettaan Jumalaa vastaan.

³⁷Því að hann bætir misgjörð ofan á synd sína, hann klappar saman höndunum framan í oss og heldur langar ræður móti Guði.