1Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
1Og Elíhú tók enn til máls og sagði:
2-- Onko mielestäsi oikein, että sanot: "Minä olen oikeassa, Jumala väärässä!"
2Hyggur þú það vera rétt, kallar þú það ,,réttlæti mitt fyrir Guði,``
3Tai että kysyt: "Mitä minä siitä hyödyn, että pysyttelen irti synnistä?"
3að þú spyr, hvað það stoði þig? ,,Hvaða gagn hefi ég af því, fremur en ef ég syndgaði?``
4Minä vastaan sinulle selvin sanoin ja vastaan vielä ystävillesikin!
4Ég ætla að veita þér andsvör í móti og vinum þínum með þér.
5Kohota katseesi ylös taivaalle ja katso pilviä. Ne ovat korkealla sinun yläpuolellasi.
5Horf þú á himininn og sjá, virtu fyrir þér skýin, sem eru hátt yfir þér.
6Jos sinä teet syntiä, mitä se häntä liikuttaa? Jos teet vielä enemmän syntiä, mitä se hänelle merkitsee?
6Syndgir þú, hvað getur þú gjört honum? Og séu afbrot þín mörg, hvaða skaða gjörir þú honum?
7Tai jos elät oikein, mitä hän siitä hyötyy? Mitä sinä pystyisit hänelle antamaan!
7Sért þú ráðvandur, hvað gefur þú honum, eða hvað þiggur hann af þinni hendi?
8Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat, ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.
8Mann, eins og þig, varðar misgjörð þín og mannsins barn ráðvendni þín.
9Ihmiset itkevät sortoa ja riistoa, huutavat apua maan mahtavien vallan alla.
9Menn æpa að sönnu undan hinni margvíslegu kúgan, kveina undan armlegg hinna voldugu,
10Kukaan ei kysy: "Missä on Jumala, minun luojani, hän, joka yön pimeydessäkin kohottaa huulillemme ylistyslaulun,
10en enginn þeirra segir: ,,Hvar er Guð, skapari minn, sá er leiðir fram lofsöngva um nótt,
11hän, joka opettaa meidät taitavammiksi kuin maan eläimet ja viisaammiksi kuin taivaan linnut?"
11sem fræðir oss meira en dýr merkurinnar og gjörir oss vitrari en fugla loftsins?``
12He huutavat apua, mutta heidän pahuutensa ja röyhkeytensä tähden hän ei vastaa.
12Þá æpa menn _ en hann svarar ekki _ undan drambsemi hinna vondu.
13Turha heidän on huutaa. Jumala ei kuule, Kaikkivaltias ei heihin katso.
13Nei, hégómamál heyrir Guð eigi, og hinn Almáttki gefur því engan gaum,
14Väitätkö todella, ettei hän näe sinun asiaasi? Odota, Job. Sinun asiasi on kyllä vireillä.
14hvað þá, er þú segir, að þú sjáir hann ekki. Málið er lagt fram fyrir hann, og þú átt að bíða eftir honum.
15Mutta jos nyt Jumalan viha ei olekaan syttynyt, jos hän ei vaadi tilille, jos ihmisen julkeus ei häntä liikuta,
15En nú, af því að reiði hans hefir eigi refsað, á hann alls eigi að hafa vitað neitt um yfirsjónina!En Job opnar munninn til að mæla hégóma, heldur langar ræður í vanhyggju sinni.
16turhaa ääntä Job pitää, turhaan hän syytää tyhjiä sanoja.
16En Job opnar munninn til að mæla hégóma, heldur langar ræður í vanhyggju sinni.