¹Elihu alkoi jälleen puhua ja sanoi:

¹Og Elíhú hélt áfram og sagði:

²-- Malta hetki, niin minä opetan sinua vielä, vielä minulla on sanoja Jumalan puolustukseksi.

²Haf þolinmæði við mig enn stutta stund, að ég megi fræða þig, því að enn má margt segja Guði til varnar.

³Syvältä minä ammennan tietoni ja osoitan, kuka on oikeassa: hän, joka on minut luonut.

³Ég ætla að sækja þekking mína langar leiðir og sanna, að skapari minn hafi á réttu að standa.

⁴Minä en puhu perättömiä. Sinun edessäsi seisoo mies, jolla on oikea tieto.

⁴Því að vissulega fer ég eigi með ósannindi, maður með fullkominni þekking stendur frammi fyrir þér.

⁵Katso Jumalan suuruutta! Ketään hän ei hylkää. Hän on voimakas ja viisas.

⁵Sjá, Guð er voldugur, þó fyrirlítur hann engan, voldugur að andans krafti.

⁶Jumalattoman hän ei anna elää, mutta osattomalle hän turvaa oikeuden.

⁶Hann viðheldur ekki lífi hins óguðlega, en veitir hinum voluðu rétt þeirra.

⁷Jumala ei käännä katsettaan pois hurskaasta vaan nostaa hänet korkeaan asemaan, kuninkaitten vierelle, ja siinä hän pysyy.

⁷Hann hefir ekki augun af hinum réttláta, og hjá konungum í hásætinu lætur hann þá sitja að eilífu, til þess að þeir séu hátt upp hafnir.

⁸Jos joku on vankilan kurjuudessa kahleisiin kytkettynä,

⁸Og þótt þeir verði viðjum reyrðir, veiddir í snörur eymdarinnar,

⁹se on hänelle opiksi: Jumala muistuttaa häntä hänen teoistaan, väkivallan teoista, joihin hän on syyllistynyt.

⁹og hann setur þeim fyrir sjónir gjörðir þeirra og afbrot þeirra að þeir breyttu drambsamlega,

¹⁰Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan varoituksen sanaa, kieltää häntä jatkamasta pahuuden töitä.

¹⁰og hann opnar eyru þeirra fyrir umvönduninni og segir að þeir skuli snúa sér frá ranglæti, _

¹¹Jos hän silloin kuulee Jumalan ääntä ja jälleen tottelee häntä, hän saa osakseen onnen päiviä, hänen vuotensa täyttyvät ilosta.

¹¹ef þeir þá hlýða og þjóna honum, þá eyða þeir dögum sínum í velgengni og árum sínum í unaði.

¹²Mutta jos hän ei kuule, keihäs lävistää hänet, ja hän kuolee mitään oppimatta.

¹²En hlýði þeir ekki, þá farast þeir fyrir skotvopnum, gefa upp andann í vanhyggju sinni.

¹³Rienaaja uhoaa vihaansa eikä pyydä apua edes silloin, kun Jumala hänet vangitsee.

¹³Því að vonskufullir í hjarta ala þeir með sér reiði, hrópa eigi á hjálp, þegar hann fjötrar þá.

¹⁴Hän kuolee nuorena, hänen elämänsä päättyy kuin porttopoikien elämä.

¹⁴Önd þeirra deyr í æskublóma og líf þeirra eins og hórsveina.

¹⁵Mutta osattomalle kurjuus on pelastukseksi, ahdingon keskellä Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan.

¹⁵En hann frelsar hinn bágstadda með bágindum hans og opnar eyru þeirra með þrengingunni.

¹⁶Myös sinut hän auttoi ahdingoista. Elit leveästi, huolta vailla. Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja.

¹⁶Einnig þig ginnir hann út úr gini neyðarinnar út á víðlendi, þar sem engin þrengsli eru, og það sem kemur á borð þitt, er fullt af feiti.

¹⁷Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi, sinä saat ansiosi mukaan.

¹⁷En ef þú vinnur til dóms hins óguðlega, þá munu dómur og réttur hremma þig.

¹⁸Vaikka olet vihoissasi, malta mielesi! Millään rahalla et voi ostaa itseäsi vapaaksi.

¹⁸Lát því eigi reiðina ginna þig til spotts, og lát eigi stærð lausnargjaldsins tæla þig.

¹⁹Eivät sinun huutosi voi pelastaa sinua tästä ahdingosta, eivät mitkään sinun ponnistuksesi.

¹⁹Mun hróp þitt koma þér úr nauðunum eða nokkur áreynsla krafta þinna?

²⁰Turha on toivoen odottaa yötä, jolloin kansat nousevat -- ne tuhoutuvat.

²⁰Þráðu eigi nóttina, þá er þjóðir sópast burt af stöðvum sínum.

²¹Varo, älä taivu vääryyden tielle, vaikka se ehkä houkuttaakin enemmän kuin kärsimys.

²¹Gæt þín, snú þér eigi að ranglæti, því að það kýst þú heldur en að líða.

²²Katso, miten suuri on Jumalan valta! Kuka voisi olla hänen veroisensa opettaja?

²²Sjá, Guð er háleitur í framkvæmdum máttar síns, hver er slíkur kennari sem hann?

²³Kuka voisi määrätä hänen tiensä, kuka voi sanoa hänelle: "Teit väärin!"

²³Hver hefir fyrirskipað honum veg hans, og hver dirfist að segja: ,,Þú hefir gjört rangt``?

²⁴Muista ylistää hänen töitään, niistä ihmiset ovat aina laulaneet.

²⁴Minnstu þess, að þú vegsamir verk hans, það er mennirnir syngja um lofkvæði.

²⁵Niitä ihaillaan, niitä ihmetellään, vaikka ne nähdään vain kaukaa.

²⁵Allir menn horfa með fögnuði á það, dauðlegur maðurinn lítur það úr fjarska.

²⁶Korkea on Jumala, me emme voi häntä tuntea, hänen vuosiensa määrä on tutkimaton.

²⁶Já, Guð er mikill og vér þekkjum hann ekki, tala ára hans órannsakanleg.

²⁷Hän vetää vesipisarat ylös taivaaseen ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi,

²⁷Því að hann dregur upp vatnsdropana og lætur ýra úr þoku sinni,

²⁸jota pilvet tihkuvat, vihmovat kaikille ihmisille.

²⁸regnið, sem skýin láta niður streyma, drjúpa yfir marga menn.

²⁹Kuka ymmärtäisi, miten pilvet voivat leijua ilmassa, kuka ymmärtäisi jylinän, joka tulee Jumalan majasta?

²⁹Og hver skilur útbreiðslu skýjanna og dunurnar í tjaldi hans?

³⁰Pilvien yli hän väläyttää valonsa, meren syvyydet hän peittää varjoon.

³⁰Sjá, hann breiðir ljós sitt út kringum sig og hylur djúp hafsins.

³¹Pilvien voimalla hän rankaisee kansoja, niiden avulla hän ne runsaasti ruokkii.

³¹Því að með því dæmir hann þjóðirnar, með því veitir hann fæðu í ríkum mæli.

³²Hän ottaa käsiinsä salaman, hän käskee, ja se tavoittaa maalinsa.

³²Hendur sínar hylur hann ljósi og býður því út gegn fjandmanni sínum.Þruma hans boðar komu hans, hans sem lætur reiði sína geisa gegn ranglætinu.

³³Jylinä ilmoittaa hänen tulostaan, karjakin aavistaa, kun hän lähestyy.

³³Þruma hans boðar komu hans, hans sem lætur reiði sína geisa gegn ranglætinu.