¹Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa ja siirtyy paikaltaan.

¹Já, yfir þessu titrar hjarta mitt og hrökkur upp úr stað sínum.

²Kuulkaa hänen äänensä pauhua, jylinää, joka vyöryy hänen suustaan!

²Heyrið, heyrið drunur raddar hans og hvininn, sem út fer af munni hans.

³Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua, maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.

³Undir öllum himninum lætur hann eldinguna þjóta og leiftur sitt út á jaðra jarðarinnar.

⁴Kohta kaikuu ärjyntä, jylisee hänen ylväs äänensä. Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan, ja hänen äänensä pauhaa.

⁴Á eftir því kemur öskrandi skrugga, hann þrumar með sinni tignarlegu raust og heldur eldingunum ekki aftur, þá er raust hans lætur til sín heyra.

⁵Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä. Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä.

⁵Guð þrumar undursamlega með raust sinni, hann sem gjörir mikla hluti, er vér eigi skiljum.

⁶Hän sanoo lumelle: "Putoa maahan!" ja rankkasateelle: "Piiskaa, piekse!"

⁶Því að hann segir við snjóinn: ,,Fall þú á jörðina,`` og eins við hellirigninguna og hennar dynjandi helliskúrir.

⁷Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn: kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.

⁷Hann innsiglar hönd sérhvers manns, til þess að allir menn viðurkenni verk hans.

⁸Pedotkin hiipivät piiloonsa ja jäävät kolonsa suojaan.

⁸Þá fara villidýrin í fylgsni sín og hvílast í bælum sínum.

⁹Rajumyrsky syöksyy majastaan, ja pohjatuuli tuo pakkasen.

⁹Stormurinn kemur úr forðabúrinu og kuldinn af norðanvindunum.

¹⁰Jumalan henkäyksestä vedet jäätyvät, laajakin ulappa jähmettyy.

¹⁰Fyrir andgust Guðs verður ísinn til, og víð vötnin eru lögð í læðing.

¹¹Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:

¹¹Hann hleður skýin vætu, tvístrar leifturskýi sínu víðsvegar.

¹²ne vyöryvät minne milloinkin hänen ohjauksensa mukaan ja tekevät kaikkialla maan päällä sen, mitä hän käskee.

¹²En það snýst í allar áttir, eftir því sem hann leiðir það, til þess að það framkvæmi allt það er hann býður því, á yfirborði allrar jarðarinnar.

¹³Joskus ne tuovat rangaistuksen, joskus siunauksen hänen maalleen.

¹³Hann lætur því ljósta niður, hvort sem það er til hirtingar eða til að vökva jörðina eða til að blessa hana.

¹⁴Kuuntele minua, Job, nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!

¹⁴Hlýð þú á þetta, Job, stattu kyrr og gef gaum að dásemdum Guðs.

¹⁵Ymmärrätkö sinä, miten hän sen kaiken tekee? Miten leimahtaa valo hänen pilvestään?

¹⁵Skilur þú, hvernig Guð felur þeim hlutverk þeirra og lætur leiftur skýja sinna skína?

¹⁶Ymmärrätkö sinä, miten pilvet voivat leijua ilmassa, käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?

¹⁶Skilur þú, hvernig skýin svífa, dásemdir hans, sem fullkominn er að vísdómi,

¹⁷Sinä, jota omat vaatteet tukahduttavat, kun etelätuuli tuo helteen ja lamauttaa maan,

¹⁷þú, sem fötin hitna á, þá er jörðin mókir í sunnanmollu?

¹⁸voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin, lujan kuin pronssinen peili?

¹⁸Þenur þú út með honum heiðhimininn, sem fastur er eins og steyptur spegill?

¹⁹Opeta meitä! Mitä meidän on hänelle sanottava? Mehän olemme pimeässä, emme osaa vastata mitään.

¹⁹Kenn oss, hvað vér eigum að segja við hann! Vér megnum ekkert fram að færa fyrir myrkri.

²⁰Kertooko joku hänelle, että minä puhun? Jos ihminen sanoo hänelle jotakin, saako hän edes tietää siitä?

²⁰Á að segja honum, að ég ætli að tala? Eða hefir nokkur sagt, að hann óski að verða gjöreyddur?

²¹Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan.

²¹Og nú sjá menn að sönnu ekki ljósið, sem skín skært að skýjabaki, en vindurinn þýtur áfram og sópar skýjunum burt.

²²Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa.

²²Gullið kemur úr norðri, um Guð lykur ógurlegur ljómi.

²³Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin.

²³Vér náum eigi til hins Almáttka, til hans, sem er mikill að mætti. En réttinn og hið fulla réttlæti vanrækir hann ekki.Fyrir því óttast mennirnir hann, en hann lítur ekki við neinum sjálfbirgingum.

²⁴Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.

²⁴Fyrir því óttast mennirnir hann, en hann lítur ekki við neinum sjálfbirgingum.