¹He tulivat toiselle puolen järveä Gerasan alueelle.

¹Þeir komu nú yfir um vatnið í byggð Gerasena.

²Heti kun Jeesus nousi veneestä, häntä vastaan tuli hautaluolista mies, jossa oli saastainen henki.

²Og um leið og Jesús sté úr bátnum, kom maður á móti honum frá gröfunum, haldinn óhreinum anda.

³Mies asusti haudoissa, eikä kukaan pystynyt enää köyttämään eikä kahlehtimaan häntä.

³Hann hafðist við í gröfunum, og enginn gat lengur bundið hann, ekki einu sinni með hlekkjum.

⁴Monet kerrat hänet oli kahlittu sekä käsistä että jaloista, mutta hän oli särkenyt kahleet ja katkonut köydet, eikä kukaan kyennyt hillitsemään häntä.

⁴Oft hafði hann verið fjötraður á fótum og höndum, en hann braut jafnóðum af sér hlekkina og sleit fjötrana, og gat enginn ráðið við hann.

⁵Kaiket päivät ja yöt hän oleskeli haudoissa ja vuorilla, huusi ja runteli itseään kivillä.

⁵Allar nætur og daga var hann í gröfunum eða á fjöllum, æpti og lamdi sig grjóti.

⁶Kun hän nyt kaukaa näki Jeesuksen, hän tuli juosten paikalle, heittäytyi maahan hänen eteensä

⁶Þegar hann sá Jesú álengdar, hljóp hann og féll fram fyrir honum

⁷ja huusi kovalla äänellä: "Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan poika? Jumalan tähden, älä kiduta minua!"

⁷og æpti hárri röddu: ,,Hvað vilt þú mér, Jesús, sonur Guðs hins hæsta? Ég særi þig við Guð, kvel þú mig eigi!``

⁸Jeesus näet oli jo käskemässä saastaista henkeä lähtemään miehestä.

⁸Því að Jesús hafði sagt við hann: ,,Þú óhreini andi, far út af manninum.``

⁹"Mikä sinun nimesi on?" Jeesus kysyi, ja sai vastauksen: "Legioona, sillä meitä on monta."

⁹Jesús spurði hann þá: ,,Hvað heitir þú?`` Hinn svaraði: ,,Hersing heiti ég, vér erum margir.``

¹⁰Henget pyysivät ja rukoilivat, ettei Jeesus ajaisi niitä pois siltä seudulta.

¹⁰Og hann bað Jesú ákaft að senda þá ekki brott úr héraðinu.

¹¹Lähistöllä oli vuoren rinteellä suuri sikalauma laitumella.

¹¹En þar í fjallinu var mikil svínahjörð á beit.

¹²Pahat henget pyysivät Jeesukselta: "Päästä meidät sikalaumaan, anna meidän mennä sikoihin."

¹²Og þeir báðu hann: ,,Send oss í svínin, lát oss fara í þau!``

¹³Hän antoi niille luvan. Silloin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen. Sikoja oli noin kaksituhatta, ja ne hukkuivat kaikki.

¹³Hann leyfði þeim það, og fóru þá óhreinu andarnir út og í svínin, og hjörðin, nær tveim þúsundum, ruddist fram af hamrinum í vatnið og drukknaði þar.

¹⁴Sikopaimenet lähtivät pakoon ja kertoivat kaikesta tästä kaupungissa ja kylissä. Ihmisiä lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut.

¹⁴En hirðarnir flýðu og sögðu tíðindin í borginni og sveitinni. Menn fóru þá að sjá, hvað gjörst hafði,

¹⁵He tulivat Jeesuksen luo ja näkivät pahojen henkien vaivaaman miehen istuvan siellä. Mies, jossa oli ollut legioona henkiä, istui vaatteet yllään ja täydessä järjessään. Tämä sai heidät pelon valtaan.

¹⁵komu til Jesú og sáu haldna manninn, sem hersingin hafði verið í, sitja þar klæddan og heilvita. Og þeir urðu hræddir.

¹⁶Paikalla olleet kertoivat heille, mitä pahojen henkien vaivaamalle oli tapahtunut ja kuinka sikojen oli käynyt.

¹⁶En sjónarvottar sögðu þeim, hvað fram hafði farið við haldna manninn, og frá svínunum.

¹⁷Silloin kaikki alkoivat pyytää, että Jeesus poistuisi siltä seudulta.

¹⁷Og þeir tóku að biðja Jesú að fara burt úr héruðum þeirra.

¹⁸Kun Jeesus nousi veneeseen, pahoista hengistä vapautunut pyysi saada jäädä hänen seuraansa.

¹⁸Þá er hann sté í bátinn, bað sá, er haldinn hafði verið, að fá að vera með honum.

¹⁹Jeesus ei siihen suostunut vaan sanoi hänelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro tästä suuresta teosta, jonka Herra on armossaan sinulle tehnyt."

¹⁹En Jesús leyfði honum það eigi, heldur sagði: ,,Far heim til þín og þinna, og seg þeim, hve mikið Drottinn hefur gjört fyrir þig og verið þér miskunnsamur.``

²⁰Mies lähti ja alkoi Dekapoliin alueella julistaa, mitä Jeesus oli tehnyt hänelle. Kaikki olivat ihmeissään.

²⁰Hann fór og tók að kunngjöra í Dekapólis, hve mikið Jesús hafði fyrir hann gjört, og undruðust það allir.

²¹Kun Jeesus oli veneellä palannut toiselle puolen järveä, hänen luokseen kerääntyi paljon väkeä. Hänen vielä ollessaan rannalla

²¹Þegar Jesús kom aftur yfir um á bátnum, safnaðist að honum mikill mannfjöldi, þar sem hann var við vatnið.

²²sinne tuli yksi synagogan esimiehistä, nimeltään Jairos. Jeesuksen nähtyään mies heittäytyi hänen jalkoihinsa

²²Þar kom og einn af samkundustjórunum, Jaírus að nafni, og er hann sá Jesú, féll hann til fóta honum,

²³ja pyysi hartaasti: "Tule, tyttäreni on kuolemaisillaan. Pane kätesi hänen päälleen, niin hän paranee eikä kuole."

²³bað hann ákaft og sagði: ,,Dóttir mín litla er að dauða komin. Kom og legg hendur yfir hana, að hún læknist og lifi.``

²⁴Jeesus lähti miehen mukaan, ja suuri väkijoukko seurasi häntä ja tungeksi hänen ympärillään.

²⁴Jesús fór með honum. Og mikill mannfjöldi fylgdi honum, og var þröng um hann.

²⁵Siellä oli myös nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto.

²⁵Þar var kona, sem hafði haft blóðlát í tólf ár.

²⁶Hän oli kärsinyt paljon monien lääkärien käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua; pikemminkin hänen tilansa oli huonontunut.

²⁶Hún hafði orðið margt að þola hjá mörgum læknum, kostað til aleigu sinni, en engan bata fengið, öllu heldur versnað.

²⁷Hän oli kuullut Jeesuksesta, ja nyt hän väentungoksessa tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittaansa.

²⁷Hún heyrði um Jesú og kom nú í mannþrönginni að baki honum og snart klæði hans.

²⁸Nainen näet ajatteli: "Jos pääsen koskettamaan edes hänen viittaansa, niin minä paranen."

²⁸Hún hugsaði: ,,Ef ég fæ aðeins snert klæði hans, mun ég heil verða.``

²⁹Siinä samassa verenvuoto tyrehtyi ja hän tunsi ruumiissaan, että vaiva oli poissa.

²⁹Jafnskjótt þvarr blóðlát hennar, og hún fann það á sér, að hún var heil af meini sínu.

³⁰Jeesus tunsi heti, että hänestä oli lähtenyt voimaa. Hän kääntyi tungoksessa ja kysyi: "Kuka koski vaatteisiini?"

³⁰Jesús fann þegar á sjálfum sér, að kraftur hafði farið út frá honum, og hann sneri sér við í mannþrönginni og sagði: ,,Hver snart klæði mín?``

³¹Opetuslapset sanoivat hänelle: "Sinä näet, millaisen tungoksen keskellä olet, ja kysyt: kuka koski minuun?"

³¹Lærisveinar hans sögðu við hann: ,,Þú sérð, að mannfjöldinn þrengir að þér, og spyrð þó: Hver snart mig?``

³²Mutta Jeesus katseli ympärilleen nähdäkseen sen, joka niin oli tehnyt.

³²Hann litaðist um til að sjá, hver þetta hefði gjört,

³³Nainen vapisi pelosta, sillä hän tiesi mitä hänelle oli tapahtunut. Hän tuli Jeesuksen eteen, heittäytyi maahan ja kertoi hänelle totuudenmukaisesti kaiken.

³³en konan, sem vissi, hvað fram við sig hafði farið, kom hrædd og skjálfandi, féll til fóta honum og sagði honum allan sannleikann.

³⁴Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi."

³⁴Jesús sagði við hana: ,,Dóttir, trú þín hefur bjargað þér. Far þú í friði, og ver heil meina þinna.``

³⁵Jeesuksen vielä puhuessa tuotiin synagogan esimiehelle kotoa sana: "Tyttäresi kuoli jo, miksi enää vaivaisit opettajaa."

³⁵Meðan hann var að segja þetta, koma menn heiman frá samkundustjóranum og segja: ,,Dóttir þín er látin, hví ómakar þú meistarann lengur?``

³⁶Tämän kuultuaan Jeesus sanoi esimiehelle: "Älä pelkää, vaan usko."

³⁶Jesús heyrði, hvað þeir sögðu, en gaf ekki um, heldur sagði við samkundustjórann: ,,Óttast ekki, trú þú aðeins.``

³⁷Hän ei antanut kenenkään muun tulla mukaansa kuin Pietarin ja Jaakobin sekä Johanneksen, Jaakobin veljen.

³⁷Og nú leyfði hann engum að fylgja sér nema Pétri og þeim bræðrum Jakobi og Jóhannesi.

³⁸He tulivat synagogan esimiehen kotiin, ja Jeesus näki hälisevän väenpaljouden ja kuuli ihmisten itkevän ja valittavan suureen ääneen.

³⁸Þeir koma að húsi samkundustjórans. Þar sér hann, að allt er í uppnámi, grátur mikill og kveinan.

³⁹Hän meni sisään ja sanoi: "Miksi te noin hälisette ja itkette? Ei lapsi ole kuollut, hän nukkuu."

³⁹Hann gengur inn og segir við þá: ,,Hví hafið þér svo hátt og grátið? Barnið er ekki dáið, það sefur.``

⁴⁰Jeesukselle naurettiin. Mutta hän ajoi kaikki ulos, otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä seuralaisensa ja meni huoneeseen, jossa lapsi oli.

⁴⁰En þeir hlógu að honum. Þá lét hann alla fara út og tók með sér föður barnsins og móður og þá sem með honum voru, og gekk þar inn, sem barnið var.

⁴¹Hän otti lasta kädestä ja sanoi hänelle: "Talita kuum!"

⁴¹Og hann tók hönd barnsins og sagði: ,,Talíþa kúm!`` Það þýðir: ,,Stúlka litla, ég segi þér, rís upp!``

⁴²Heti tyttö nousi ja käveli; hän oli kaksitoistavuotias. Kaikki olivat hämmästyksestä suunniltaan.

⁴²Jafnskjótt reis stúlkan upp og fór að ganga um, en hún var tólf ára. Og menn urðu frá sér numdir af undrun.En hann lagði ríkt á við þá að láta engan vita þetta og bauð að gefa henni að eta.

⁴³Jeesus kielsi ankarasti heitä kertomasta tästä kenellekään. Tytölle hän käski antaa syötävää.

⁴³En hann lagði ríkt á við þá að láta engan vita þetta og bauð að gefa henni að eta.