¹Jeesus lähti sieltä ja tuli kotikaupunkiinsa, ja opetuslapset olivat hänen kanssaan.

¹Þaðan fór Jesús og kom í ættborg sína, og lærisveinar hans fylgdu honum.

²Kun tuli sapatti, hän ryhtyi opettamaan synagogassa, ja häntä kuunnellessaan monet kyselivät hämmästyneinä: "Mistä hän on saanut tämän kaiken? Mikä on tämä viisaus, joka hänelle on annettu? Mitä ovat nuo voimateot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta?

²Þegar hvíldardagur var kominn, tók hann að kenna í samkundunni, og þeir mörgu, sem á hlýddu, undruðust stórum. Þeir sögðu: ,,Hvaðan kemur honum þetta? Hver er sú speki, sem honum er gefin, og þau kraftaverk, sem gjörast fyrir hendur hans?

³Eikö tämä ole se rakennusmies, Marian poika, Jaakobin, Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli? Täällä hänen sisarensakin asuvat, meidän keskuudessamme." Näin he torjuivat hänet.

³Er þetta ekki smiðurinn, sonur Maríu, bróðir þeirra Jakobs, Jóse, Júdasar og Símonar? Og eru ekki systur hans hér hjá oss?`` Og þeir hneyksluðust á honum.

⁴Jeesus sanoi heille: "Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan, sukulaistensa parissa ja omassa kodissaan."

⁴Þá sagði Jesús: ,,Hvergi er spámaður minna metinn en í landi sínu, með frændum og heimamönnum.``

⁵Niinpä hän ei voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa; vain muutamia sairaita hän paransi panemalla kätensä heidän päälleen.

⁵Og hann gat ekki gjört þar neitt kraftaverk, nema hann lagði hendur yfir nokkra sjúka og læknaði þá.

⁶Ihmisten epäusko hämmästytti häntä. Hän kulki sitten kylästä kylään ja opetti.

⁶Og hann undraðist vantrú þeirra. Hann fór nú um þorpin þar í kring og kenndi.

⁷Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen lähettääkseen heidät matkaan. Heidän tuli lähteä kaksittain, ja hän antoi heille vallan ajaa ihmisistä saastaisia henkiä.

⁷Og hann kallaði þá tólf til sín, tók að senda þá út, tvo og tvo, og gaf þeim vald yfir óhreinum öndum.

⁸Hän kielsi heitä ottamasta mukaan muuta kuin sauvan: ei leipää, ei laukkua eikä rahaa vyöhön.

⁸Hann bauð þeim að taka ekkert til ferðarinnar annað en staf, ekki brauð, mal né peninga í belti.

⁹Sandaalit he saivat ottaa, mutta eivät pukea ylleen kahta paitaa.

⁹Þeir skyldu hafa skó á fótum, en ekki tvo kyrtla.

¹⁰Ja hän sanoi heille: "Mihin taloon majoituttekin, jääkää asumaan sinne lähtöönne saakka.

¹⁰Og hann sagði við þá: ,,Hvar sem þér fáið inni, þar sé aðsetur yðar, uns þér leggið upp að nýju.

¹¹Jos teitä jossakin paikassa ei oteta vastaan eikä kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly jaloistanne. Tämä on oleva todiste heitä vastaan."

¹¹En hvar sem ekki er tekið við yður né á yður hlýtt, þaðan skuluð þér fara og hrista dustið af fótum yðar þeim til vitnisburðar.``

¹²Niin opetuslapset lähtivät matkaan ja julistivat, että kaikkien tuli kääntyä.

¹²Þeir lögðu af stað og prédikuðu, að menn skyldu gjöra iðrun,

¹³He karkottivat monta pahaa henkeä sekä voitelivat öljyllä sairaita ja paransivat heidät.

¹³ráku út marga illa anda og smurðu marga sjúka með olíu og læknuðu þá.

¹⁴Kuningas Herodeskin kuuli Jeesuksesta, sillä hänen nimensä tunnettiin jo laajalti. Ihmiset sanoivat: "Johannes Kastaja on herännyt kuolleista, siksi hänessä vaikuttavat nuo voimat."

¹⁴Heródes konungur frétti þetta, enda var nafn Jesú orðið víðfrægt. Sögðu sumir: ,,Jóhannes skírari er risinn upp frá dauðum, þess vegna eru kraftarnir að verki í honum.``

¹⁵Toiset sanoivat, että hän oli Elia, toiset, että hän oli profeetta, sellainen kuin profeetat olivat olleet.

¹⁵Aðrir sögðu: ,,Hann er Elía,`` enn aðrir: ,,Hann er spámaður eins og spámennirnir fornu.``

¹⁶Kun Herodes kuuli Jeesuksesta, hän sanoi: "Johannes, se mies, jonka minä mestautin, on herännyt kuolleista."

¹⁶Þegar Heródes heyrði þetta, sagði hann: ,,Jóhannes, sem ég lét hálshöggva, hann er upp risinn.``

¹⁷Herodes oli näet pidättänyt Johanneksen, pannut hänet kahleisiin ja teljennyt vankilaan. Tämän hän oli tehnyt veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden. Hän oli nainut Herodiaan,

¹⁷En Heródes hafði sent menn að taka Jóhannes höndum, fjötra hann og varpa í fangelsi vegna Heródíasar, konu Filippusar, bróður síns. Hann hafði gengið að eiga hana,

¹⁸mutta Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa elää veljesi vaimon kanssa."

¹⁸en Jóhannes hafði sagt við Heródes: ,,Þú mátt ekki eiga konu bróður þíns.``

¹⁹Herodias ei sietänyt Johannesta ja olisi halunnut tappaa hänet, mutta ei voinut,

¹⁹Þess vegna lagði Heródías fæð á Jóhannes og vildi deyða hann, en gat ekki,

²⁰koska Herodes pelkäsi Johannesta. Herodes tiesi hänet hurskaaksi ja pyhäksi mieheksi ja suojeli häntä. Hän kuunteli Johannesta mielellään, vaikka tämän puheet usein jäivätkin vaivaamaan häntä.

²⁰því að Heródes hafði beyg af honum og verndaði hann, þar eð hann vissi, að hann var maður réttlátur og heilagur. Hann komst í mikinn vanda, þegar hann hlýddi á mál hans, en þó var honum ljúft að hlusta á hann.

²¹Sopiva tilaisuus Herodiaalle tarjoutui, kun Herodes syntymäpäivänään järjesti pidot hoviherroilleen ja sotaväen päälliköille sekä Galilean johtomiehille.

²¹En nú kom hentugur dagur; á afmæli sínu gjörði Heródes veislu gæðingum sínum, hershöfðingjum og fyrirmönnum Galíleu.

²²Herodiaan tytär tuli silloin sisään ja tanssi, ja Herodes ja hänen pöytävieraansa olivat ihastuksissaan. Kuningas sanoi tytölle: "Pyydä minulta mitä vain tahdot, niin minä annan sen sinulle."

²²Dóttir Heródíasar gekk þar inn og sté dans. Hún hreif Heródes og gesti hans, og konungur sagði við stúlkuna: ,,Bið mig hvers þú vilt, og mun ég veita þér.``

²³Ja hän lupasi ja vannoi: "Mitä ikinä minulta pyydät, sen minä sinulle annan, vaikka puolet valtakuntaani."

²³Og hann sór henni: ,,Hvað sem þú biður um, það mun ég veita þér, allt að helmingi ríkis míns.``

²⁴Tyttö meni ulos ja kysyi äidiltään: "Mitä minä pyytäisin?" Äiti vastasi: "Pyydä Johannes Kastajan päätä."

²⁴Hún gekk þá út og spurði móður sína: ,,Um hvað á ég að biðja?`` Hún svaraði: ,,Höfuð Jóhannesar skírara.``

²⁵Tyttö kiiruhti heti takaisin kuninkaan luo ja sanoi: "Tahdon, että annat minulle nyt heti vadilla Johannes Kastajan pään."

²⁵Jafnskjótt skundaði hún til konungs og bað hann: ,,Gef mér þegar á fati höfuð Jóhannesar skírara.``

²⁶Kuningas tuli pahoille mielin, mutta koska hän oli vieraittensa kuullen vannonut valan, hän ei voinut vastata kieltävästi.

²⁶Konungur varð hryggur við, en vegna eiðsins og gesta sinna vildi hann ekki synja henni þessa,

²⁷Hän antoi heti pyövelille käskyn, että tämän oli tuotava Johanneksen pää. Pyöveli meni vankilaan ja mestasi siellä Johanneksen.

²⁷heldur sendi þegar varðmann og bauð að færa sér höfuð Jóhannesar. Hann fór og hjó af höfuð Jóhannesar í fangelsinu,

²⁸Sitten hän toi pään vadilla ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi pään äidilleen.

²⁸kom með höfuð hans á fati og færði stúlkunni, en stúlkan móður sinni.

²⁹Kun Johanneksen opetuslapset kuulivat tästä, he tulivat hakemaan ruumiin ja veivät sen hautaan.

²⁹Þegar lærisveinar hans fréttu þetta, komu þeir, tóku lík hans og lögðu í gröf.

³⁰Apostolit kokoontuivat taas Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle, mitä kaikkea olivat tehneet ja mitä opettaneet.

³⁰Postularnir komu nú aftur til Jesú og sögðu honum frá öllu því, er þeir höfðu gjört og kennt.

³¹Hän sanoi heille: "Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää." Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä.

³¹Hann sagði við þá: ,,Komið þér nú á óbyggðan stað, svo að vér séum einir saman, og hvílist um stund.`` En fjöldi fólks var stöðugt að koma og fara, svo að þeir höfðu ekki einu sinni næði til að matast.

³²Niin he lähtivät veneellä mennäkseen autiolle seudulle yksinäisyyteen.

³²Og þeir fóru á bátnum einir saman á óbyggðan stað.

³³Mutta heidän lähtönsä huomattiin, ja monet tunsivat heidät. Ihmisiä tuli juoksujalkaa kaikista kaupungeista, ja väkijoukko ehti maitse perille ennen heitä.

³³Menn sáu þá fara, og margir þekktu þá, og nú streymdi fólk þangað gangandi úr öllum borgunum og varð á undan þeim.

³⁴Kun Jeesus veneestä noustessaan näki kaikki nämä ihmiset, hänen tuli heitä sääli, sillä he olivat kuin lammaslauma paimenta vailla. Hän alkoi opettaa ja puhui heille pitkään.

³⁴Þegar Jesús steig á land, sá hann þar mikinn mannfjölda, og hann kenndi í brjósti um þá, því að þeir voru sem sauðir, er engan hirði hafa. Og hann kenndi þeim margt.

³⁵Kun päivä oli jo illassa, opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Tämä on asumatonta seutua, ja on jo myöhä.

³⁵Þá er mjög var áliðið dags, komu lærisveinar hans að máli við hann og sögðu: ,,Hér er engin mannabyggð og langt á daginn liðið.

³⁶Lähetä heidät pois, että he menisivät lähiseudun taloihin ja kyliin ostamaan itselleen syötävää."

³⁶Lát þá fara, að þeir geti náð til býla og þorpa hér í kring og keypt sér eitthvað til matar.``

³⁷"Antakaa te heille syötävää", vastasi Jeesus. He sanoivat hänelle: "Pitäisikö meidän mennä ostamaan kahdellasadalla denaarilla leipiä ja antaa ne heille syötäväksi?"

³⁷En hann svaraði þeim: ,,Gefið þeim sjálfir að eta.`` Þeir svara honum: ,,Eigum vér að fara og kaupa brauð fyrir tvö hundruð denara og gefa þeim að eta?``

³⁸Jeesus kysyi: "Montako leipää teillä on? Käykää katsomassa." He tekivät niin ja ilmoittivat: "Viisi, ja kaksi kalaa."

³⁸Jesús spyr þá: ,,Hve mörg brauð hafið þér? Farið og gætið að.`` Þeir hugðu að og svöruðu: ,,Fimm brauð og tvo fiska.``

³⁹Jeesus käski heidän sijoittaa kaikki ruokakunnittain aterioimaan vihreälle nurmelle.

³⁹Þá bauð hann þeim að láta alla setjast í grængresið og skipta sér í hópa.

⁴⁰Ihmiset asettuivat istumaan sadan ja viidenkymmenen hengen ryhmiin.

⁴⁰Þeir settust niður í flokkum, hundrað í sumum, en fimmtíu í öðrum.

⁴¹Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsilleen, ja nämä jakoivat ne kansalle. Samoin hän jakoi kaikkien kesken ne kaksi kalaa.

⁴¹Og hann tók brauðin fimm og fiskana tvo, leit upp til himins, þakkaði Guði, braut brauðin og gaf lærisveinunum til að bera fram fyrir mannfjöldann. Fiskunum tveim skipti hann og meðal allra.

⁴²Kaikki söivät kyllikseen.

⁴²Og þeir neyttu allir og urðu mettir.

⁴³Leiväntähteitä kerättiin kaksitoista täyttä korillista, ja kalaakin jäi.

⁴³Þeir tóku saman brauðbitana, er fylltu tólf körfur, svo og fiskleifarnar.

⁴⁴Aterioimassa oli ollut viisituhatta miestä.

⁴⁴En þeir, sem brauðanna neyttu, voru fimm þúsund karlmenn.

⁴⁵Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä edeltäkäsin vastarannalle Betsaidaan sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois.

⁴⁵Tafarlaust knúði hann lærisveina sína að fara í bátinn og halda á undan yfir til Betsaídu, meðan hann sendi fólkið brott.

⁴⁶Jätettyään hyvästit hän meni vuorelle rukoilemaan.

⁴⁶Og þá er hann hafði kvatt það, fór hann til fjalls að biðjast fyrir.

⁴⁷Illan tullessa vene oli keskellä järveä ja Jeesus yksin maissa.

⁴⁷Þegar kvöld var komið, var báturinn á miðju vatni, en hann einn á landi.

⁴⁸Hän näki, että opetuslapsilla oli täysi työ soutaa vastatuuleen. Neljännen yövartion vaiheilla hän tuli vettä pitkin kävellen heitä kohti ja aikoi mennä heidän ohitseen.

⁴⁸Hann sá, að þeim var þungur róðurinn, því að vindur var á móti þeim, og er langt var liðið nætur kemur hann til þeirra, gangandi á vatninu, og ætlar fram hjá þeim.

⁴⁹Kun he näkivät hänen kävelevän vettä pitkin, he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan.

⁴⁹Þegar þeir sáu hann ganga á vatninu, hugðu þeir, að þar færi vofa, og æptu upp yfir sig.

⁵⁰Kaikki he näkivät hänet ja säikähtivät. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö."

⁵⁰Því að allir sáu þeir hann og varð þeim bilt við. En Jesús mælti jafnskjótt til þeirra: ,,Verið hughraustir, það er ég, verið óhræddir.``

⁵¹Hän nousi veneeseen heidän luokseen, ja tuuli tyyntyi. Opetuslapset olivat hämmästyksestä suunniltaan.

⁵¹Og hann sté í bátinn til þeirra og lægði þá vindinn. Og þeir urðu öldungis agndofa,

⁵²Sekään, mitä leiville tapahtui, ei ollut avannut heidän silmiään. Niin paatuneet heidän sydämensä olivat.

⁵²enda höfðu þeir ekki skilið það, sem gjörst hafði með brauðin, hjörtu þeirra voru blind.

⁵³Päästyään järven yli he tulivat rantaan Gennesaretissa.

⁵³Þegar þeir höfðu náð yfir um, komu þeir að landi við Genesaret og lögðu þar að.

⁵⁴Heidän noustessaan veneestä ihmiset huomasivat, kuka oli tullut,

⁵⁴Um leið og þeir stigu úr bátnum, þekktu menn hann.

⁵⁵ja lähtivät kiireesti viemään sanaa joka puolelle. Sairaita alettiin kantaa vuoteillaan sinne, missä Jeesuksen kuultiin olevan.

⁵⁵Og fólk tók að streyma fram og aftur um allt það hérað og bera sjúklinga í burðarrekkjum hvert þangað, sem þeir heyrðu, að hann væri.Og hvar sem hann kom í þorp, borgir eða á bæi, lögðu menn sjúka á torgin og báðu hann, að þeir fengju rétt að snerta fald klæða hans, og allir þeir, sem snertu hann, urðu heilir.

⁵⁶Ja minne hän vain meni, kylään, kaupunkiin tai maaseudun taloon, aina ihmiset toivat sairaita aukioille ja pyysivät, että nämä saisivat edes koskettaa hänen viittansa tupsua. Ja kaikki, jotka koskettivat häntä, paranivat.

⁵⁶Og hvar sem hann kom í þorp, borgir eða á bæi, lögðu menn sjúka á torgin og báðu hann, að þeir fengju rétt að snerta fald klæða hans, og allir þeir, sem snertu hann, urðu heilir.