¹Noihin aikoihin neljännesruhtinas Herodes kuuli Jeesuksesta.

¹Um þessar mundir spyr Heródes fjórðungsstjóri tíðindin af Jesú.

²Hän sanoi hovimiehilleen: "Se on Johannes Kastaja. Hän on herännyt kuolleista, siksi hänessä vaikuttavat nuo voimat."

²Og hann segir við sveina sína: ,,Þetta er Jóhannes skírari, hann er risinn frá dauðum, þess vegna eru kraftarnir að verki í honum.``

³Herodes näet oli pidättänyt Johanneksen, pannut hänet kahleisiin ja heittänyt vankilaan. Tämän hän oli tehnyt veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden,

³En Heródes hafði látið taka Jóhannes höndum, fjötra hann og varpa í fangelsi vegna Heródíasar, konu Filippusar bróður síns,

⁴sillä Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa elää hänen kanssaan."

⁴því Jóhannes hafði sagt við hann: ,,Þú mátt ekki eiga hana.``

⁵Herodes olisi halunnut surmata Johanneksen mutta pelkäsi kansaa, joka piti Johannesta profeettana.

⁵Heródes vildi deyða hann, en óttaðist lýðinn, þar eð menn töldu hann vera spámann.

⁶Sitten Herodes vietti syntymäpäiviään ja Herodiaan tytär tanssi vieraille. Tyttö miellytti Herodesta niin,

⁶En á afmælisdegi Heródesar dansaði dóttir Heródíasar dans frammi fyrir gestunum og hreif Heródes svo,

⁷että tämä valalla vannoen lupasi antaa hänelle mitä hän vain pyytäisi.

⁷að hann sór þess eið að veita henni hvað sem hún bæði um.

⁸Äitinsä yllytyksestä tyttö sanoi: "Anna minulle nyt heti vadilla Johannes Kastajan pää."

⁸Að undirlagi móður sinnar segir hún: ,,Gef mér hér á fati höfuð Jóhannesar skírara.``

⁹Kuningas tuli pahoille mielin, mutta koska hän oli vieraittensa kuullen vannonut valan, hän käski täyttää pyynnön.

⁹Konungur varð hryggur við, en vegna eiðsins og gesta sinna bauð hann að veita henni þetta.

¹⁰Hän lähetti vankilaan sanan ja käski mestata Johanneksen.

¹⁰Hann sendi í fangelsið og lét hálshöggva Jóhannes þar.

¹¹Tämän pää tuotiin vadilla ja annettiin tytölle, ja tyttö vei sen äidilleen.

¹¹Höfuð hans var borið inn á fati og fengið stúlkunni, en hún færði móður sinni.

¹²Johanneksen opetuslapset tulivat sitten hakemaan ruumiin ja hautasivat sen. Sen jälkeen he menivät kertomaan Jeesukselle, mitä oli tapahtunut.

¹²Lærisveinar hans komu, tóku líkið og greftruðu, fóru síðan og sögðu Jesú.

¹³Kuultuaan tästä Jeesus lähti veneellä autiolle seudulle yksinäisyyteen. Mutta tieto levisi, ja kaupungeista lähti paljon väkeä maitse hänen peräänsä.

¹³Þegar Jesús heyrði þetta, fór hann þaðan á báti á óbyggðan stað og vildi vera einn. En fólkið frétti það og fór gangandi á eftir honum úr borgunum.

¹⁴Kun hän veneestä noustessaan näki kaikki nämä ihmiset, hänen tuli heitä sääli ja hän paransi kaikki sairaat.

¹⁴Þegar Jesús steig á land, sá hann þar mikinn mannfjölda, og hann kenndi í brjósti um þá og læknaði þá af þeim, er sjúkir voru.

¹⁵Illan suussa opetuslapset menivät hänen luokseen ja sanoivat: "Tämä on asumatonta seutua, ja päivä on jo pitkällä. Lähetä ihmiset pois, että he menisivät kyliin ostamaan itselleen ruokaa."

¹⁵Um kvöldið komu lærisveinarnir að máli við hann og sögðu: ,,Hér er engin mannabyggð og dagur liðinn. Lát nú fólkið fara, að þeir geti náð til þorpanna og keypt sér vistir.``

¹⁶Mutta Jeesus sanoi: "Ei heidän tarvitse mihinkään mennä. Antakaa te heille syötävää."

¹⁶Jesús svaraði þeim: ,,Ekki þurfa þeir að fara, gefið þeim sjálfir að eta.``

¹⁷"Ei meillä ole mukana muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa", he vastasivat.

¹⁷Þeir svara honum: ,,Vér höfum hér ekki nema fimm brauð og tvo fiska.``

¹⁸"Tuokaa ne tänne minulle", sanoi Jeesus.

¹⁸Hann segir: ,,Færið mér það hingað.``

¹⁹Hän käski väkijoukon asettua nurmelle. Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, ja opetuslapset jakoivat ne väelle.

¹⁹Og hann bauð fólkinu að setjast í grasið. Þá tók hann brauðin fimm og fiskana tvo, leit upp til himins, þakkaði Guði, braut brauðin og gaf lærisveinunum, en þeir fólkinu.

²⁰Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin kaksitoista täyttä korillista.

²⁰Og þeir neyttu allir og urðu mettir. Og þeir tóku saman brauðbitana, er af gengu, tólf körfur fullar.

²¹Syömässä oli noin viisituhatta miestä ja lisäksi naisia ja lapsia.

²¹En þeir, sem neytt höfðu, voru um fimm þúsund karlmenn, auk kvenna og barna.

²²Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois.

²²Tafarlaust knúði hann lærisveina sína að fara í bátinn og halda á undan sér yfir um, meðan hann sendi fólkið brott.

²³Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin.

²³Og er hann hafði látið fólkið fara, gekk hann til fjalls að biðjast fyrir í einrúmi. Þegar kvöld var komið, var hann þar einn.

²⁴Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.

²⁴En báturinn var þegar kominn langt frá landi og lá undir áföllum, því að vindur var á móti.

²⁵Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin.

²⁵En er langt var liðið nætur kom hann til þeirra, gangandi á vatninu.

²⁶Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen.

²⁶Þegar lærisveinarnir sáu hann ganga á vatninu, varð þeim bilt við. Þeir sögðu: ,,Þetta er vofa,`` og æptu af hræðslu.

²⁷Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö."

²⁷En Jesús mælti jafnskjótt til þeirra: ,,Verið hughraustir, það er ég, verið óhræddir.``

²⁸Silloin Pietari sanoi hänelle: "Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin."

²⁸Pétur svaraði honum: ,,Ef það ert þú, herra, þá bjóð mér að koma til þín á vatninu.``

²⁹"Tule!" sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo.

²⁹Jesús svaraði: ,,Kom þú!`` Og Pétur sté úr bátnum og gekk á vatninu til hans.

³⁰Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. "Herra, pelasta minut!" hän huusi.

³⁰En sem hann sá rokið, varð hann hræddur og tók að sökkva. Þá kallaði hann: ,,Herra, bjarga þú mér!``

³¹Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: "Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?"

³¹Jesús rétti þegar út höndina, tók í hann og sagði: ,,Þú trúlitli, hví efaðist þú?``

³²Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi.

³²Þeir stigu í bátinn, og þá lægði vindinn.

³³Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: "Sinä olet todella Jumalan Poika."

³³En þeir sem í bátnum voru, tilbáðu hann og sögðu: ,,Sannarlega ert þú sonur Guðs.``

³⁴Päästyään järven yli he nousivat maihin Gennesaretissa.

³⁴Þegar þeir höfðu náð yfir um, komu þeir að landi við Genesaret.

³⁵Kun seudun ihmiset huomasivat, kuka oli tullut, he lähettivät sanan joka puolelle, ja niin kaikki sairaat tuotiin Jeesuksen luo.

³⁵Fólkið á þeim stað þekkti hann og sendi boð um allt nágrennið, og menn færðu til hans alla þá, er sjúkir voru.Þeir báðu hann að mega rétt snerta fald klæða hans, og allir, sem snertu hann, urðu alheilir.

³⁶He pyysivät saada edes koskettaa hänen viittansa tupsua, ja kaikki, jotka sitä koskettivat, parantuivat.

³⁶Þeir báðu hann að mega rétt snerta fald klæða hans, og allir, sem snertu hann, urðu alheilir.