¹Varhain aamulla kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat ja sopivat keskenään Jeesuksen surmaamisesta.

¹Að morgni gjörðu allir æðstu prestarnir og öldungar lýðsins samþykkt gegn Jesú, að hann skyldi af lífi tekinn.

²Jeesus pantiin köysiin, vietiin pois ja luovutettiin Pilatukselle, maaherralle.

²Þeir létu binda hann og færa brott og framseldu hann Pílatusi landshöfðingja.

³Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki että Jeesus oli tuomittu kuolemaan, hän katui tekoaan. Hän vei saamansa kolmekymmentä hopearahaa takaisin ylipapeille ja vanhimmille

³Þegar Júdas, sem sveik hann, sá, að hann var dæmdur sekur, iðraðist hann og skilaði æðstu prestunum og öldungunum silfurpeningunum þrjátíu

⁴ja sanoi: "Tein väärin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta he vastasivat: "Mitä se meitä liikuttaa? Omapa on asiasi."

⁴og mælti: ,,Ég drýgði synd, ég sveik saklaust blóð.`` Þeir sögðu: ,,Hvað varðar oss um það? Það er þitt að sjá fyrir því.``

⁵Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin, meni pois ja hirttäytyi.

⁵Hann fleygði þá silfrinu inn í musterið og hélt brott. Síðan fór hann og hengdi sig.

⁶Ylipapit ottivat rahat ja sanoivat: "Nämä ovat verirahoja, näitä ei ole lupa panna temppelirahastoon."

⁶Æðstu prestarnir tóku silfrið og sögðu: ,,Ekki má láta það í guðskistuna, því þetta eru blóðpeningar.``

⁷Neuvoteltuaan he päättivät ostaa niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautapaikaksi.

⁷Og þeir urðu ásáttir um að kaupa fyrir þá leirkerasmiðs akurinn til grafreits handa útlendingum.

⁸Vielä tänäkin päivänä sitä peltoa kutsutaan Veripelloksi.

⁸Þess vegna kallast hann enn í dag Blóðreitur.

⁹Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian sana: -- He ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan, jonka arvoiseksi he tämän miehen israelilaisten puolesta olivat arvioineet.

⁹Þá rættist það, sem sagt var fyrir munn Jeremía spámanns: ,,Þeir tóku silfurpeningana þrjátíu, það verð, sem sá var metinn á, er til verðs var lagður af Ísraels sonum,

¹⁰Ja he ostivat niillä savenvalajan pellon, niin kuin Herra oli minua käskenyt.

¹⁰og keyptu fyrir þá leirkerasmiðs akurinn eins og Drottinn hafði fyrir mig lagt.``

¹¹Jeesus vietiin nyt maaherran eteen. Tämä kysyi: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" "Sinä sen sanoit", Jeesus vastasi.

¹¹Jesús kom nú fyrir landshöfðingjann. Landshöfðinginn spurði hann: ,,Ert þú konungur Gyðinga?`` Jesús svaraði: ,,Þú segir það.``

¹²Ja kun ylipapit ja vanhimmat syyttivät häntä, hän ei vastannut mitään.

¹²Æðstu prestarnir og öldungarnir báru á hann sakir, en hann svaraði engu.

¹³Silloin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö kuule, kuinka raskaita todisteita he esittävät sinua vastaan?"

¹³Þá spurði Pílatus hann: ,,Heyrir þú ekki, hve mjög þeir vitna gegn þér?``

¹⁴Mutta Jeesus ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä. Tämä ihmetytti maaherraa suuresti.

¹⁴En hann svaraði honum ekki, engu orði hans, og undraðist landshöfðinginn mjög.

¹⁵Tapana oli, että maaherra aina juhlien aikana päästi vapaaksi yhden vangin, jonka väkijoukko sai valita.

¹⁵Á hátíðinni var landshöfðinginn vanur að gefa lýðnum lausan einn bandingja, þann er þeir vildu.

¹⁶Vankien joukossa oli nyt Barabbas- niminen kuuluisa mies.

¹⁶Þá var þar alræmdur bandingi í haldi, Barabbas að nafni.

¹⁷Kun väkijoukko oli koolla, Pilatus kysyi: "Kumman haluatte? Vapautanko Barabbaksen vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?"

¹⁷Sem þeir nú voru saman komnir, sagði Pílatus við þá: ,,Hvorn viljið þér, að ég gefi yður lausan, Barabbas eða Jesú, sem kallast Kristur?``

¹⁸Hän näet tiesi, että Jeesus oli pelkästä kateudesta jätetty hänen käsiinsä.

¹⁸Hann vissi, að þeir höfðu fyrir öfundar sakir framselt hann.

¹⁹Kun Pilatus istui tuomarinistuimellaan, hän sai vaimoltaan sanan: "Älä tee mitään sille pyhälle miehelle. Näin hänestä viime yönä pahaa unta."

¹⁹Meðan Pílatus sat á dómstólnum, sendi kona hans til hans með þessi orð: ,,Láttu þennan réttláta mann vera, þungir hafa draumar mínir verið í nótt hans vegna.``

²⁰Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät väkijoukon pyytämään Barabbakselle armahdusta ja Jeesukselle kuolemantuomiota.

²⁰En æðstu prestarnir og öldungarnir fengu múginn til að biðja um Barabbas, en að Jesús yrði deyddur.

²¹Maaherra kysyi nyt: "Kumman näistä kahdesta haluatte? Kumman päästän vapaaksi?" Väki vastasi: "Barabbaksen."

²¹Landshöfðinginn spurði: ,,Hvorn þeirra tveggja viljið þér, að ég gefi yður lausan?`` Þeir sögðu: ,,Barabbas.``

²²Pilatus kysyi: "Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" Kaikki vastasivat: "Ristiinnaulittakoon!"

²²Pílatus spyr: ,,Hvað á ég þá að gjöra við Jesú, sem kallast Kristur?`` Þeir segja allir: ,,Krossfestu hann.``

²³"Mitä pahaa hän on tehnyt?" kysyi Pilatus. Mutta he vain huusivat entistä kovemmin: "Ristiinnaulittakoon!"

²³Hann spurði: ,,Hvað illt hefur hann þá gjört?`` En þeir æptu því meir: ,,Krossfestu hann!``

²⁴Kun Pilatus näki, ettei mitään ollut tehtävissä, ja kun meteli yhä paheni, hän otti vettä, pesi kätensä väkijoukon nähden ja sanoi: "Minä olen syytön tämän miehen vereen. Tämä on teidän asianne."

²⁴Nú sér Pílatus, að hann fær ekki að gjört, en ólætin aukast. Hann tók vatn, þvoði hendur sínar frammi fyrir fólkinu og mælti: ,,Sýkn er ég af blóði þessa manns! Svarið þér sjálfir fyrir!``

²⁵Kaikki huusivat yhteen ääneen: "Hänen verensä saa tulla meidän ja meidän lastemme päälle!"

²⁵Og allur lýðurinn sagði: ,,Komi blóð hans yfir oss og yfir börn vor!``

²⁶Silloin Pilatus antoi heille myöten ja vapautti Barabbaksen, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.

²⁶Þá gaf hann þeim Barabbas lausan, en lét húðstrýkja Jesú og framseldi hann til krossfestingar.

²⁷Maaherran sotilaat veivät Jeesuksen sisälle palatsiin ja keräsivät koko sotaväenosaston hänen ympärilleen.

²⁷Hermenn landshöfðingjans fóru nú með hann inn í höllina og söfnuðu um hann allri hersveitinni.

²⁸He riisuivat Jeesuksen ja pukivat hänet punaiseen viittaan,

²⁸Þeir afklæddu hann og færðu hann í skarlatsrauða kápu,

²⁹väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja panivat ruokokepin hänen oikeaan käteensä. He polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat hänelle pilkaten: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!"

²⁹fléttuðu þyrnikórónu og settu á höfuð honum, en reyrsprota í hægri hönd hans. Síðan féllu þeir á kné fyrir honum og höfðu hann að háði og sögðu: ,,Heill þú, konungur Gyðinga!``

³⁰He sylkivät hänen päälleen, ottivat häneltä kepin ja löivät häntä sillä päähän.

³⁰Og þeir hræktu á hann, tóku reyrsprotann og slógu hann í höfuðið.

³¹Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät viemään häntä ristiinnaulittavaksi.

³¹Þegar þeir höfðu spottað hann, færðu þeir hann úr kápunni og í hans eigin klæði. Þá leiddu þeir hann út til að krossfesta hann.

³²Matkalla he kohtasivat Simon-nimisen kyreneläisen miehen ja pakottivat hänet kantamaan Jeesuksen ristiä.

³²Á leiðinni hittu þeir mann frá Kýrene, er Símon hét. Hann neyddu þeir til að bera kross Jesú.

³³Kun he tulivat paikkaan, jota kutsutaan Golgataksi, Pääkallonpaikaksi,

³³Og er þeir komu til þess staðar, er heitir Golgata, það þýðir hauskúpustaður,

³⁴he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Hän maistoi sitä, mutta ei halunnut juoda.

³⁴gáfu þeir honum vín að drekka, galli blandað. Hann bragðaði það, en vildi ekki drekka.

³⁵Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittämällä niistä arpaa.

³⁵Þá krossfestu þeir hann. Og þeir köstuðu hlutum um klæði hans og skiptu með sér,

³⁶Sitten he jäivät sinne istumaan ja vartioivat häntä.

³⁶sátu þar svo og gættu hans.

³⁷Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, josta kävi ilmi hänen tuomionsa syy: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas."

³⁷Yfir höfði hans festu þeir sakargift hans svo skráða: ÞESSI ER JESÚS, KONUNGUR GYÐINGA.

³⁸Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen hänen oikealle, toinen hänen vasemmalle puolelleen.

³⁸Þá voru krossfestir með honum tveir ræningjar, annar til hægri, hinn til vinstri.

³⁹Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen

³⁹Þeir, sem fram hjá gengu, hæddu hann, skóku höfuð sín

⁴⁰he sanoivat: "Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!"

⁴⁰og sögðu: ,,Þú sem brýtur niður musterið og reisir það á þrem dögum. Bjarga nú sjálfum þér, ef þú ert sonur Guðs, og stíg niður af krossinum!``

⁴¹Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat:

⁴¹Eins gjörðu æðstu prestarnir gys að honum og fræðimennirnir og öldungarnir og sögðu:

⁴²"Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen.

⁴²,,Öðrum bjargaði hann, sjálfum sér getur hann ekki bjargað. Hann er konungur Ísraels, stígi hann nú niður af krossinum, þá skulum vér trúa á hann.

⁴³Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan -- pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika."

⁴³Hann treystir Guði. Nú ætti Guð að frelsa hann, ef hann hefur mætur á honum. Eða sagði hann ekki: ,Ég er sonur Guðs`?``

⁴⁴Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan.

⁴⁴Einnig ræningjarnir, sem með honum voru krossfestir, smánuðu hann á sama hátt.

⁴⁵Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka.

⁴⁵En frá hádegi varð myrkur um allt land til nóns.

⁴⁶Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

⁴⁶Og um nón kallaði Jesús hárri röddu: ,,Elí, Elí, lama sabaktaní!`` Það þýðir: ,,Guð minn, Guð minn, hví hefur þú yfirgefið mig?``

⁴⁷Tämän kuullessaan muutamat siellä olevista sanoivat: "Hän huutaa Eliaa."

⁴⁷Nokkrir þeirra, er þar stóðu, heyrðu þetta og sögðu: ,,Hann kallar á Elía!``

⁴⁸Heti yksi heistä kiiruhti hakemaan sienen, kastoi sen hapanviiniin, pani kepin päähän ja tarjosi siitä hänelle juotavaa.

⁴⁸Jafnskjótt hljóp einn þeirra til, tók njarðarvött og fyllti ediki, stakk á reyrstaf og gaf honum að drekka.

⁴⁹Toiset sanoivat: "Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia hänen avukseen."

⁴⁹Hinir sögðu: ,,Sjáum til, hvort Elía kemur að bjarga honum.``

⁵⁰Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.

⁵⁰En Jesús hrópaði aftur hárri röddu og gaf upp andann.

⁵¹Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat,

⁵¹Þá rifnaði fortjald musterisins í tvennt, ofan frá og niður úr, jörðin skalf og björgin klofnuðu,

⁵²haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös.

⁵²grafir opnuðust og margir líkamir helgra látinna manna risu upp.

⁵³He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.

⁵³Eftir upprisu Jesú gengu þeir úr gröfum sínum og komu í borgina helgu og birtust mörgum.

⁵⁴Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: "Tämä oli todella Jumalan Poika!"

⁵⁴Þegar hundraðshöfðinginn og þeir, sem með honum gættu Jesú, sáu landskjálftann og atburði þessa, hræddust þeir mjög og sögðu: ,,Sannarlega var þessi maður sonur Guðs.``

⁵⁵Siellä oli myös useita naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Galileasta lähtien he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä.

⁵⁵Þar voru og margar konur, sem álengdar horfðu á, þær höfðu fylgt Jesú frá Galíleu og þjónað honum.

⁵⁶Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti Maria ja Sebedeuksen poikien äiti.

⁵⁶Meðal þeirra var María Magdalena, María, móðir þeirra Jakobs og Jósefs, og móðir Sebedeussona.

⁵⁷Illalla tuli paikalle Joosef, rikas arimatialainen, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi.

⁵⁷Um kvöldið kom auðugur maður frá Arímaþeu, Jósef að nafni, er sjálfur var orðinn lærisveinn Jesú.

⁵⁸Hän meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. Pilatus käski antaa sen hänelle.

⁵⁸Hann gekk til Pílatusar og bað hann um líkama Jesú. Pílatus bauð þá að fá Jósef hann.

⁵⁹Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen pellavavaatteeseen

⁵⁹Jósef tók líkið, sveipaði það hreinu línklæði

⁶⁰ja pani hautaan, jonka hän äskettäin oli itseään varten hakkauttanut kallioon. Hän vieritti hautakammion ovelle suuren kiven ja lähti pois.

⁶⁰og lagði í nýja gröf, sem hann átti og hafði látið höggva í klett, velti síðan stórum steini fyrir grafarmunnann og fór burt.

⁶¹Magdalan Maria ja se toinen Maria olivat hekin siellä; he istuivat hautaa vastapäätä.

⁶¹María Magdalena var þar og María hin, og sátu þær gegnt gröfinni.

⁶²Seuraavana päivänä, sapatin valmistuspäivän mentyä, ylipapit ja fariseukset lähtivät yhdessä Pilatuksen luo.

⁶²Næsta dag, daginn eftir aðfangadag, gengu æðstu prestarnir og farísearnir saman fyrir Pílatus

⁶³He sanoivat: "Kunnioitettu maaherra, meille tuli mieleen, että eläessään tuo villitsijä sanoi: 'Kolmen päivän kuluttua nousen kuolleista.'

⁶³og sögðu: ,,Herra, vér minnumst þess, að svikari þessi sagði í lifanda lífi: ,Eftir þrjá daga rís ég upp.`

⁶⁴Käske siis vartioida hautaa tarkoin kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa pääse varastamaan häntä ja sanomaan ihmisille: 'Hän on noussut kuolleista.' Viimeinen villitys olisi silloin ensimmäistä pahempi."

⁶⁴Bjóð því, að grafarinnar sé vandlega gætt allt til þriðja dags, ella gætu lærisveinar hans komið og stolið honum og sagt fólkinu: ,Hann er risinn frá dauðum.` Þá verða síðari svikin verri hinum fyrri.``

⁶⁵Pilatus vastasi heille: "Saatte vartioväkeä. Menkää ja järjestäkää haudan vartiointi niin hyvin kuin taidatte."

⁶⁵Pílatus sagði við þá: ,,Hér hafið þér varðmenn, farið og búið svo tryggilega um sem best þér kunnið.``Þeir fóru og gengu tryggilega frá gröfinni og innsigluðu steininn með aðstoð varðmannanna.

⁶⁶He lähtivät ja varmistivat haudan sinetöimällä kiven ja asettamalla vartion.

⁶⁶Þeir fóru og gengu tryggilega frá gröfinni og innsigluðu steininn með aðstoð varðmannanna.