1Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat. Nämä sanat hän oppi äidiltään, joka kasvatti häntä.
1Parole del re Lemuel. Sentenze con le quali sua madre lo ammaestrò.
2Poikani, sinä, jonka synnytin, jota rukoilin, kuule tämä:
2Che ti dirò, figlio mio? che ti dirò, figlio delle mie viscere? che ti dirò, o figlio dei miei voti?
3Älä tuhlaa voimaasi naisiin, älä jaa sitä kuninkaiden tuhoajille.
3Non dare il tuo vigore alle donne, né i tuoi costumi a quelle che perdono i re.
4Ei sovi kuninkaille, Lemuel, ei sovi kuninkaille viinin juonti eikä ruhtinaille olutmaljan kallistelu.
4Non s’addice ai re, o Lemuel, non s’addice ai re bere del vino, né ai principi, bramar la cervogia:
5Juopuessaan he unohtavat lait ja jättävät köyhät oikeutta vaille.
5che a volte, avendo bevuto, non dimentichino la legge, e non disconoscano i diritti d’ogni povero afflitto.
6Olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera.
6Date della cervogia a chi sta per perire, e del vino a chi ha l’anima amareggiata;
7Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa eikä mieti murheitaan.
7affinché bevano, dimentichino la loro miseria, e non si ricordin più dei loro travagli.
8Avaa sinä suusi hiljaisten puolesta, hanki oikeutta syrjityille.
8Apri la tua bocca in favore del mutolo, per sostener la causa di tutti i derelitti;
9Avaa suusi ja anna oikea tuomio, aja kurjan ja köyhän asiaa.
9apri la tua bocca, giudica con giustizia, fa’ ragione al misero ed al bisognoso.
10Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet.
10Elogio della donna forte e virtuosa. Una donna forte e virtuosa chi la troverà? il suo pregio sorpassa di molto quello delle perle.
11Häneen voit aina luottaa, hän pitää puutteen loitolla sinusta.
11Il cuore del suo marito confida in lei, ed egli non mancherà mai di provviste.
12Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi, kaikkina elämänsä päivinä.
12Ella gli fa del bene, e non del male, tutti i giorni della sua vita.
13Hän huolehtii villasta ja pellavasta, hänen kätensä ahkeroivat iloisesti.
13Ella si procura della lana e del lino, e lavora con diletto con le proprie mani.
14Hän on kuin laiva, hän hankkii ravintoa etäältäkin.
14Ella è simile alle navi dei mercanti: fa venire il suo cibo da lontano.
15Kun vielä on yö, hän nousee, valmistaa ruoan talonsa väelle ja jakaa ravinnon palvelustytöilleen.
15Ella si alza quando ancora è notte, distribuisce il cibo alla famiglia e il compito alle sue donne di servizio.
16Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen, omin varoin hän perustaa viinitarhan.
16Ella posa gli occhi sopra un campo, e l’acquista; col guadagno delle sue mani pianta una vigna.
17Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein.
17Ella si ricinge di forza i fianchi, e fa robuste le sue braccia.
18Hän näkee työnsä tulokset, hän ei sammuta lamppua yölläkään.
18Ella s’accorge che il suo lavoro rende bene; la sua lucerna non si spegne la notte.
19Hänen sormensa kulkevat kehräpuulla, hän ei päästä kädestään värttinää.
19Ella mette la mano alla ròcca, e le sue dita maneggiano il fuso.
20Hän avaa kätensä onnettomalle ja antaa apuaan köyhälle.
20Ella stende le palme al misero, e porge le mani al bisognoso.
21Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä, sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet.
21Ella non teme la neve per la sua famiglia, perché tutta la sua famiglia è vestita di lana scarlatta.
22Omin käsin hän valmistaa peitteet, hänen pukunsa ovat pellavaa ja purppuraa.
22Ella si fa dei tappeti, ha delle vesti di lino finissimo e di porpora.
23Hänen miehensä saa osakseen kunnioitusta istuessaan vanhinten kokouksessa.
23Il suo marito è rispettato alle porte, quando si siede fra gli Anziani del paese.
24Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi ja toimittaa vöitä kauppiaille.
24Ella fa delle tuniche e le vende, e delle cinture che dà al mercante.
25Häntä seuraa menestys ja kunnia, hän katsoo hymyillen tuleviin päiviin.
25Forza e dignità sono il suo manto, ed ella si ride dell’avvenire.
26Kun hän puhuu, hän puhuu viisaasti, antaa neuvoja ystävällisin sanoin.
26Ella apre la bocca con sapienza, ed ha sulla lingua insegnamenti di bontà.
27Hän valvoo kaikkea, mitä talossa tehdään, eikä laiskana leipäänsä syö.
27Ella sorveglia l’andamento della sua casa, e non mangia il pane di pigrizia.
28Hänen poikansa kiittävät häntä, hänen miehensä puhkeaa ylistämään:
28I suoi figliuoli sorgono e la proclaman beata, e il suo marito la loda, dicendo:
29"Monet naiset ovat uutteria ja taitavia, mutta sinä olet ylitse kaikkien muiden."
29"Molte donne si son portate valorosamente, ma tu le superi tutte"!
30Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa!
30La grazia è fallace e la bellezza è cosa vana; ma la donna che teme l’Eterno è quella che sarà lodata.
31Kiittäkää häntä hänen hyvistä töistään, ylistäkää häntä kaikkien kuullen!
31Datele del frutto delle sue mani, e le opere sue la lodino alle porte!