¹Massalaisen Agurin, Jaken pojan, sanat. Tämä mies puhui näin. Miten olenkaan uurastanut, Jumala! Miten olenkaan uurastanut, yli voimieni!

¹Parole di Agur, figliuolo di Jaké. Sentenze pronunziate da quest’uomo per Itiel, per Itiel ed Ucal.

²Minä olen järjetön luontokappale, olen vailla ihmisen ymmärrystä.

²Certo, io sono più stupido d’ogni altro, e non ho l’intelligenza d’un uomo.

³Minä en ole saanut oppia viisautta enkä ole päässyt tuntemaan Pyhää.

³Non ho imparato la sapienza, e non ho la conoscenza del Santo.

⁴Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä? Kuka on koonnut käsiinsä tuulen? Kuka viittansa sisään kietonut vedet? Kuka pannut paikoilleen maan ääret? Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi? Sinä tiedät kyllä.

⁴Chi è salito in cielo e n’è disceso? Chi ha raccolto il vento nel suo pugno? Chi ha racchiuse l’acque nella sua veste? Chi ha stabilito tutti i confini della terra? Qual è il suo nome e il nome del suo figlio? Lo sai tu?

⁵Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

⁵Ogni parola di Dio è affinata col fuoco. Egli è uno scudo per chi confida in lui.

⁶Hänen sanoihinsa älä lisää mitään -- hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.

⁶Non aggiunger nulla alle sue parole, ch’egli non t’abbia a riprendere, e tu non sia trovato bugiardo.

⁷Kahta minä sinulta pyydän -- niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:

⁷Io t’ho chiesto due cose: non me le rifiutare, prima ch’io muoia:

⁸pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.

⁸allontana da me vanità e parola mendace; non mi dare né povertà né ricchezze, cibami del pane che m’è necessario,

⁹Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?" Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.

⁹ond’io, essendo sazio, non giunga a rinnegarti, e a dire: "Chi è l’Eterno?" ovvero, diventato povero, non rubi, e profani il nome del mio Dio.

¹⁰Älä panettele isännälle hänen orjaansa, ellet halua kirousta taakaksesi.

¹⁰Non calunniare il servo presso al suo padrone, ch’ei non ti maledica e tu non abbia a subirne la pena.

¹¹Voi niitä, jotka isäänsä kiroavat eivätkä äitiänsä siunaa,

¹¹V’è una razza di gente che maledice suo padre e non benedice sua madre.

¹²voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina, vaikka eivät ole likaansa pesseet,

¹²V’è una razza di gente che si crede pura, e non è lavata dalla sua sozzura.

¹³voi niitä, jotka katsovat ylpein silmin ja kopeasti kohottavat luomiaan,

¹³V’è una razza di gente che ha gli occhi alteri e come! e le palpebre superbe.

¹⁴voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksi ja täyttävät leukansa purevilla veitsillä hävittääkseen heikot maan päältä, köyhät ihmisten joukosta!

¹⁴V’è una razza di gente i cui denti sono spade e i mascellari, coltelli, per divorare del tutto i miseri sulla terra, e i bisognosi fra gli uomini.

¹⁵Verenimijällä on kaksi tytärtä, kumpikin vaatii: "Lisää! Lisää!" Kolme on alati kyltymätöntä, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":

¹⁵La mignatta ha due figliuole, che dicono: "Dammi" "dammi!". Ci son tre cose che non si sazian mai, anzi quattro, che non dicon mai: "Basta!"

¹⁶tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka janoaa sateenkin jälkeen, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää."

¹⁶Il soggiorno dei morti, il seno sterile, la terra che non si sazia d’acqua, e il fuoco, che non dice mai: "Basta!"

¹⁷Joka katsoo isäänsä karsain silmin ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne.

¹⁷L’occhio di chi si fa beffe del padre e disdegna d’ubbidire alla madre, lo caveranno i corvi del torrente, lo divoreranno gli aquilotti.

¹⁸Kolme on, joita en käsitä, neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:

¹⁸Ci son tre cose per me troppo maravigliose; anzi quattro, ch’io non capisco:

¹⁹kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie ulapalla, miehen tie nuoren neidon luo.

¹⁹la traccia dell’aquila nell’aria, la traccia del serpente sulla roccia, la traccia della nave in mezzo al mare, la traccia dell’uomo nella giovane.

²⁰Entä uskoton vaimo: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En minä mitään tehnyt."

²⁰Tale è la condotta della donna adultera: essa mangia, si pulisce la bocca, e dice: "Non ho fatto nulla di male!"

²¹Kolme on, joista maa järkkyy, neljä, joiden alla se ei kestä:

²¹Per tre cose la terra trema, anzi per quattro, che non può sopportare:

²²orja, joka kohoaa hallitsijaksi, houkka, joka pääsee rikkauden makuun,

²²per un servo quando diventa re, per un uomo da nulla quando ha pane a sazietà,

²³hyljitty nainen, joka pääsee naimisiin, ja orjatar, joka syrjäyttää emäntänsä.

²³per una donna, non mai chiesta, quando giunge a maritarsi, e per una serva quando diventa erede della padrona.

²⁴Neljä on maan päällä vähäistä mutta silti viisasta viisaampaa.

²⁴Ci son quattro animali fra i più piccoli della terra, e nondimeno pieni di saviezza:

²⁵Muurahaisilla ei ole paljon voimaa, mutta kesällä ne keräävät ruokansa.

²⁵le formiche, popolo senza forze, che si preparano il cibo durante l’estate;

²⁶Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä, mutta pesänsä ne tekevät kallioon.

²⁶i conigli, popolo non potente, che fissano la loro dimora nelle rocce;

²⁷Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta ne liikkuvat kuin armeija.

²⁷le locuste, che non hanno re, e procedon tutte, divise per schiere;

²⁸Sisiliskoa voit pitää käsissäsi, mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.

²⁸la lucertola, che puoi prender con le mani, eppur si trova nei palazzi dei re.

²⁹Kolme on, jotka liikkuvat ylväästi, neljä, joilla on uljas käynti:

²⁹Queste tre creature hanno una bella andatura, anche queste quattro hanno un passo magnifico:

³⁰leijona, urhein eläimistä, joka ei väisty kenenkään tieltä,

³⁰il leone, ch’è il più forte degli animali, e non indietreggia dinanzi ad alcuno;

³¹kauris ja pää pystyssä kulkeva kukko ja kuningas, joka astuu kansansa eteen.

³¹il cavallo dai fianchi serrati, il capro, e il re alla testa dei suoi eserciti.

³²Jos mielit kerskua -- syystä tai syyttä -- pane käsi suullesi ja ole vaiti.

³²Se hai agito follemente cercando d’innalzarti, o se hai pensato del male, mettiti la mano sulla bocca;

³³Jos kirnuat kermaa, tulee voita, jos väännät nenää, tulee verta, jos lietsot vihaa, tulee sota.

³³perché, come chi sbatte la panna ne fa uscire il burro, chi comprime il naso ne fa uscire il sangue, così chi spreme l’ira ne fa uscire contese.