¹Niskoittelija, johon nuhteet kilpistyvät, musertuu hetkessä, eikä apua tule.

¹L’uomo che, essendo spesso ripreso, irrigidisce il collo, sarà di subito fiaccato, senza rimedio.

²Kun oikeamieliset menestyvät, kansa iloitsee, kun jumalaton hallitsee, se huokaa.

²Quando i giusti son numerosi, il popolo si rallegra: ma quando domina l’empio, il popolo geme.

³Joka viisautta rakastaa, on isänsä ilo, varansa tuhlaa, joka käy porttojen luona.

³L’uomo che ama la sapienza, rallegra suo padre; ma chi frequenta le meretrici dissipa i suoi beni.

⁴Oikeudenmukainen kuningas pitää maan pystyssä, veroja kiskova hävittää sen.

⁴Il re, con la giustizia, rende stabile il paese; ma chi pensa solo a imporre tasse, lo rovina.

⁵Joka puhuu toiselle mielin kielin, virittää verkon hänen tielleen.

⁵L’uomo che lusinga il prossimo, gli tende una rete davanti ai piedi.

⁶Pahantekijä joutuu tekojensa vangiksi, oikeamielinen kulkee iloiten tietään.

⁶Nella trasgressione del malvagio v’è un’insidia; ma il giusto canta e si rallegra.

⁷Oikeamielinen ymmärtää köyhää, jumalaton ei hänen huolistaan piittaa.

⁷Il giusto prende conoscenza della causa de’ miseri, ma l’empio non ha intendimento né conoscenza.

⁸Kiihottajat villitsevät kaupungin, mutta viisaat tyynnyttävät vihan.

⁸I beffardi soffian nel fuoco delle discordie cittadine, ma i savi calmano le ire.

⁹Jos viisas ryhtyy käräjöimään tyhmän kanssa, tämä räyhää tai nauraa, sopua ei tule.

⁹Se un savio viene a contesa con uno stolto, quello va in collera e ride, e non c’è da intendersi.

¹⁰Jotka verta janoavat, ne nuhteetonta vihaavat, mutta kunnon ihmiset puolustavat häntä.

¹⁰Gli uomini di sangue odiano chi è integro, ma gli uomini retti ne proteggono la vita.

¹¹Tyhmä päästää vihansa valloilleen, viisas malttaa ja hillitsee vihansa.

¹¹Lo stolto dà sfogo a tutta la sua ira, ma il savio rattiene la propria.

¹²Jos hallitsija kuuntelee valheita, on hovissa kohta pelkkiä lurjuksia.

¹²Quando il sovrano dà retta alle parole menzognere, tutti i suoi ministri sono empi.

¹³Pane köyhä ja riistäjä vieretysten: kummankin silmiin on Herra antanut valon.

¹³Il povero e l’oppressore s’incontrano; l’Eterno illumina gli occhi d’ambedue.

¹⁴Jos kuningas hankkii oikeutta köyhille, hänen valtansa on vahva ja vakaa.

¹⁴Il re che fa ragione ai miseri secondo verità, avrà il trono stabilito in perpetuo.

¹⁵Keppi ja nuhtelu antavat viisautta, kuritta kasvanut poika on äitinsä häpeä.

¹⁵La verga e la riprensione dànno sapienza; ma il fanciullo lasciato a sé stesso, fa vergogna a sua madre.

¹⁶Mitä enemmän jumalattomia, sitä enemmän rikoksia, mutta hurskaat saavat nähdä heidän kukistuvan.

¹⁶Quando abbondano gli empi, abbondano le trasgressioni; ma i giusti ne vedranno la ruina.

¹⁷Ojenna poikaasi, se on onneksesi, saat hänestä paljon iloa.

¹⁷Correggi il tuo figliuolo; egli ti darà conforto, e procurerà delizie all’anima tua.

¹⁸Ellei profeettoja ole, kansa villiintyy, onnellinen se, joka Herran lakia seuraa.

¹⁸Quando non c’è visioni, il popolo è senza freno; ma beato colui che osserva la legge!

¹⁹Ei orjaa puheella ojenneta: hän tajuaa sen muttei tottele.

¹⁹Uno schiavo non si corregge a parole; anche se comprende, non ubbidisce.

²⁰Moni puhuu ennen kuin ajattelee -- tyhmyristäkin on enemmän toivoa.

²⁰Hai tu visto un uomo precipitoso nel suo parlare? C’è più da sperare da uno stolto che da lui.

²¹Joka orjaansa jo nuoresta hemmottelee, saa hänestä lopulta mieliharmin.

²¹Se uno alleva delicatamente da fanciullo il suo servo, questo finirà per voler essere figliuolo.

²²Äkkipikainen panee alulle riidan, kiivaalle kertyy rikkomuksia.

²²L’uomo iracondo fa nascere contese, e l’uomo collerico abbonda in trasgressioni.

²³Ylpeys vie nöyryytykseen, vaatimaton saa kunniaa.

²³L’orgoglio abbassa l’uomo, ma chi è umile di spirito ottiene gloria.

²⁴Joka varasta auttaa, vetää ylleen kirouksen: kun todistajia kutsutaan, hän vaikenee.

²⁴Chi fa società col ladro odia l’anima sua; egli ode la esecrazione e non dice nulla.

²⁵Joka ihmisiä pelkää, on pelkonsa vanki, joka luottaa Herraan, on turvassa.

²⁵La paura degli uomini costituisce un laccio, ma chi confida nell’Eterno è al sicuro.

²⁶Monet pyrkivät hallitsijan puheille, mutta oikeus tulee yksin Herralta.

²⁶Molti cercano il favore del principe, ma l’Eterno fa giustizia ad ognuno.

²⁷Väärämielinen on hurskaalle kauhistus, niin myös suoran tien kulkija jumalattomalle.

²⁷L’uomo iniquo è un abominio per i giusti, e colui che cammina rettamente è un abominio per gli empi.