¹Jeremialle tuli Herralta sana, kun Babylonian kuningas Nebukadnessar sotajoukkoineen, yhdessä kaikkien hallitsemiensa valtakuntien ja kansojen sotajoukkojen kanssa, piiritti Jerusalemia ja muita Juudan kaupunkeja.

¹¶ Ko te kupu i puta mai ki a Heremaia na Ihowa, i a Nepukaneha kingi o Papurona ratou ko tana ope katoa, ko nga kingitanga katoa o te whenua i raro i tona mana, me nga iwi katoa, i whawhai ai ki Hiruharama me ona pa katoa; i mea ia,

²"Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Mene Juudan kuninkaan Sidkian luo ja puhu hänelle näin: Herra sanoo: Minä annan tämän kaupungin Babylonian kuninkaan käsiin, ja hän polttaa sen.

²Ko te kupu tenei a Ihowa, a te Atua o Iharaira, Haere, korero ki a Terekia kingi o Hura, mea atu ki a ia, Ko te kupu tenei a Ihowa, Nana, ka hoatu e ahau tenei pa ki te ringa o te kingi o Papurona, a ka tahuna e ia ki te ahi.

³Sinä, Sidkia, et pääse häntä pakoon, vaan sinut vangitaan ja luovutetaan hänelle. Joudut kohtaamaan hänet silmästä silmään ja puhumaan kasvotusten hänen kanssaan. Sitten sinut viedään Babyloniaan.

³A e kore koe e mawhiti i roto i tona ringa, engari ka mau pu koe, ka tukua hoki ki tona ringa; a ka kite ou kanohi i nga kanohi o te kingi o Papurona, a ka korero ia ki a koe he mangai ki te mangai, ka tae ano hoki koe ki Papurona.

⁴Kuule kuitenkin, Sidkia, Juudan kuningas, mitä minä sinulle sanon! Näin minä, Herra, olen päättänyt sinusta: Miekkaan sinä et kuole.

⁴Whakarongo ano hoki ki te kupu a Ihowa, e Terekia kingi o Hura; ko te kupu tenei a Ihowa mou, E kore koe e mate i te hoari;

⁵Saat kuolla rauhassa, ja sinulle poltetaan suitsuketta, niin kuin on poltettu esi-isillesikin, Juudan aikaisemmille kuninkaille. Sinulle pidetään valittajaiset ja huudetaan: 'Voi, herramme!' Tämän minä, Herra, lupaan."

⁵Engari ka mate koe i runga i te rangimarie; na, ko nga tahunga o ou matua, o nga kingi o mua, i mua atu i a koe, ka pena ano he tahunga mou; a ka tangi ratou ki a koe, ka mea, Aue, e te Ariki! naku nei hoki te kupu i korero, e ai ta Ihowa.

⁶Tämän kaiken profeetta Jeremia kertoi Jerusalemissa Juudan kuninkaalle Sidkialle,

⁶Katahi a Heremaia poropiti ka korero i enei kupu katoa ki a Terekia kingi o Hura i Hiruharama.

⁷samaan aikaan kun Babylonian kuninkaan sotajoukko piiritti Jerusalemia ja jäljellä olevia Juudan kaupunkeja Lakisia ja Asekaa. Nämä olivat ainoat linnoitetut Juudan kaupungit, jotka vielä eivät olleet kukistuneet.

⁷I te mea e whawhai ana te ope o te kingi o Papurona ki Hiruharama, ki nga pa katoa o Hura i mahue, ki Rakihi, ki Ateka: ko enei anake hoki o nga pa o Hura i mahue, he pa taiepa.

⁸Jeremialle tuli Herralta sana, kun kuningas Sidkia oli tehnyt Jerusalemin asukkaiden kanssa sopimuksen orjien vapauttamisesta.

⁸¶ Ko te kupu i puta mai ki a Heremaia na Ihowa, i muri i te whakaritenga kawenata a Kingi Terekia ki te hunga katoa i Hiruharama, kia karangatia ki a ratou te haere noa;

⁹Sopimuksen mukaan jokaisen, jolla oli heprealainen orja tai orjatar, tuli päästää tämä vapaaksi. Kukaan ei saanut enää pitää orjanaan Juudan kansalaista, omaa maanmiestään.

⁹Kia tukua e tera, e tera, tana pononga tane, tana pononga wahine, ki te mea he tane, he wahine ranei no nga Hiperu, kia haere noa atu; kia kaua tetahi e whakamahi i a ratou, ara i tona teina, i te Hurai:

¹⁰Päämiehet ja kansa, kaikki, joita sopimus koski, tekivät niin kuin olivat luvanneet ja vapauttivat orjansa ja orjattarensa.

¹⁰A ka rongo nga rangatira katoa ratou ko te iwi katoa i uru nei ki te kawenata, kia tukua e tera, e tera, tana pononga tane, tana pononga wahine, kia haere noa atu, kia kaua e whakamahia ratou i muri atu; na rongo tonu ratou, a tukua atu ana e ra tou.

¹¹Mutta myöhemmin he muuttivat mielensä, ottivat heidät takaisin ja panivat heidät uudelleen orjantyöhön.

¹¹Engari i muri iho ka tahuri ano ratou, a meinga ana e ratou kia hoki mai nga pononga tane, me nga pononga wahine i tukua ra e ratou kia haere noa atu, whakataurekarekatia iho ratou hei pononga tane, hei pononga wahine:

¹²Silloin Jeremialle tuli Herralta tämä sana:

¹²Na reira ka puta mai te kupu a Ihowa ki a Heremaia, he mea na Ihowa; i ki ia,

¹³"Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Silloin kun minä vein teidän isänne pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä, annoin heille tämän käskyn:

¹³Ko te kupu tenei a Ihowa, a te Atua o Iharaira, I whakaritea e ahau he kawenata ki o koutou matua i te ra i kawea mai ai ratou e ahau i te whenua o Ihipa, i te whare pononga; i mea ahau,

¹⁴'Joka seitsemäs vuosi päästäköön kukin heprealaisen maanmiehensä vapaaksi. Vapauta se, jonka on täytynyt myydä itsensä orjaksi ja joka on palvellut sinua kuusi vuotta.' Mutta isänne eivät kuunnelleet minua, eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, mitä minä sanoin.

¹⁴I te mutunga o nga tau e whitu me tuku e koutou tona tuakana, tona teina, ki te mea he Hiperu i hokona ki a koe, a kua mahi ki a koe e ono nga tau, me tuku e koe kia haere noa atu i tou taha: otira kihai o koutou matua i rongo ki ahau, kihai ano o ratou taringa i anga mai.

¹⁵Te teitte nyt aluksi toisin kuin he. Teitte oikein: julistitte maanmiehillenne vapautuksen, kuten olitte luvanneet minun edessäni, minun nimelleni omistetussa temppelissä.

¹⁵Na i tahuri nei koutou i tenei ra, i mahi i te mea e tika ana ki taku titiro, i te karangatanga ai he haere noa atu e tera, e tera, ki tona hoa, ki tona hoa; a i whakaritea e koutou he kawenata ki toku aroaro i roto i te whare kua huaina nei tok u ingoa ki reira:

¹⁶Mutta sitten te muutittekin mielenne, ja niin te tuotatte häpeää minun nimelleni. Jokainen teistä on ottanut takaisin orjansa ja orjattarensa, vaikka jo olitte päästäneet heidät vapaiksi. Te olette panneet heidät uudelleen orjantyöhön.

¹⁶Otiia tahuri ana koutou, whakapokea ana e koutou toku ingoa, whakahokia ana e koutou tana pononga tane, tana pononga wahine i tukua ra e koutou kia haere noa atu ki ta ratou i pai ai, whakataurekarekatia iho ratou e koutou hei pononga tane, hei pononga wahine ma koutou.

¹⁷"Sen tähden minä, Herra, sanon teille: Koska te ette totelleet minua ettekä julistaneet vapautusta maanmiehillenne, lähimmäisillenne, minä, Herra, julistan vapautuksen nyt teille. Minä vapautan teidät -- miekkaan, ruttoon ja nälkään! Kaikki maailman kansat kauhistelevat nähdessään, mitä teille tapahtuu.

¹⁷Mo reira ko te kupu tenei a Ihowa; Kihai koutou i rongo ki ahau, ki te karanga i te haere noa atu ki tona teina, ki tona tuakana, ki tona hoa, ki tona hoa: nana, maku e karanga ki a koutou he haere noa atu, e aita Ihowa, ma te hoari, ma te mate uruta, ma te matekai; a ka meinga koutou e ahau kia poipoia haeretia i waenganui i nga kingitanga katoa o te whenua.

¹⁸(H34:18-19)Juudan ja Jerusalemin päämiehet, hovin virkamiehet, papit ja koko kansa tekivät tuon sopimuksen minun edessäni, halkaisivat vasikan kahtia ja kulkivat sen puolikkaiden välistä.

¹⁸Ka hoatu hoki e ahau nga tangata i whakataka nei i taku kawenata, a kihai i whakamana i nga kupu o te kawenata i whakaritea e ratou i toku aroaro, i a ratou i tapahi ai i te kuao kau kia rua, a haere ana i waenganui i ona wahi;

¹⁹(H34:18-19)Mutta sitten he rikkoivat sopimuksen eivätkä enää noudattaneet sitä.

¹⁹Nga rangatira o Hura, nga rangatira hoki o Hiruharama, nga unaka, nga tohunga, me te iwi katoa o te whenua i haere nei i waenganui o nga wahi o te kuao kau;

²⁰Sen vuoksi minä annan heidät kaikki heidän vihollistensa käsiin ja niiden armoille, jotka tavoittelevat heidän henkeään. Heidän ruumiinsa joutuvat haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi.

²⁰Ka tino hoatu ratou e ahau ki te ringa o o ratou hoariri, ki te ringa hoki o te hunga e whai ana kia whakamatea ratou: a hei kai o ratou tinana ma te manu o te rangi, ma te kararehe o te whenua.

²¹Myös Juudan kuninkaan Sidkian ja kaikki päämiehet minä annan vihollisten käsiin, niiden armoille, jotka tavoittelevat heidän henkeään. Minä annan heidät Babylonian kuninkaan sotajoukon käsiin, vaikka se onkin jo lähtenyt pois teidän kimpustanne.

²¹Ka hoatu ano e ahau a Terekia kingi o Hura ratou ko ana rangatira, ki te ringa o o ratou hoariri, ki te ringa hoki o te hunga e whai ana kia whakamatea ratou, ki te ringa ano o te ope o te kingi o Papurona i haere atu nei i a koutou.

²²Minä, Herra, käsken hänet takaisin ja käännän hänen joukkonsa uudestaan tätä kaupunkia vastaan. Ne piirittävät Jerusalemin, valloittavat sen ja polttavat sen. Kaikki Juudan kaupungit minä teen autioiksi, niin ettei kukaan niissä enää asu."

²²Nana, maku e whakahau, e ai ta Ihowa, a ka meinga ratou kia hoki mai ki tenei pa; a ka whawhai ratou ki reira, ka horo hoki i a ratou, a ka tahuna ki te ahi: a ka meinga e ahau nga pa o Hura kia ururuatia, te ai he tangata hei noho.