¹Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa ja siirtyy paikaltaan.

¹¶ Na konei ano wiri ana toku ngakau, maunu atu ana i tona wahi.

²Kuulkaa hänen äänensä pauhua, jylinää, joka vyöryy hänen suustaan!

²Ata whakarangona tona reo e papa ana, te pakutanga hoki e puta mai ana i tona mangai.

³Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua, maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.

³E whakatikaia atu ana e ia ki nga wahi katoa i raro i te rangi, ko tona uira hoki ki nga pito o te whenua.

⁴Kohta kaikuu ärjyntä, jylisee hänen ylväs äänensä. Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan, ja hänen äänensä pauhaa.

⁴I muri iho ko te reo e hamama ana; papa ana te whatitiri o te reo o tona nui; e kore ano era a tauhikuhiku ina rangona tona reo.

⁵Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä. Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä.

⁵Ko ta te Atua whatitiri he reo whakamiharo; nui atu ana mahi, e kore hoki e mohiotia.

⁶Hän sanoo lumelle: "Putoa maahan!" ja rankkasateelle: "Piiskaa, piekse!"

⁶¶ E ki ana hoki ia ki te hukarere, Hei runga koe i te whenua; ki te ua punehunehu ano hoki, raua ko te ua ta o tona kaha;

⁷Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn: kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.

⁷Hiritia ake e ia te ringa o nga tangata katoa; kia mohio ai nga tangata katoa nana nei i hanga ki tana mahi.

⁸Pedotkin hiipivät piiloonsa ja jäävät kolonsa suojaan.

⁸Haere ana nga kirehe ki nga piringa, noho ana i o ratou nohoanga.

⁹Rajumyrsky syöksyy majastaan, ja pohjatuuli tuo pakkasen.

⁹Puta mai ana te tupuhi i te whare o te tonga: te matao hoki i te hauraro.

¹⁰Jumalan henkäyksestä vedet jäätyvät, laajakin ulappa jähmettyy.

¹⁰Na te manawa o te Atua i homai te huka: a kuiti iho te whanuitanga o nga wai.

¹¹Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:

¹¹Ae ra, e utaina ana e ia te kapua matotoru ki te houku; tohatohaina ana e ia te kohu o tana uira:

¹²ne vyöryvät minne milloinkin hänen ohjauksensa mukaan ja tekevät kaikkialla maan päällä sen, mitä hän käskee.

¹²E whakakopikopikoa ana ano a tawhio noa, he mea hoki na ona whakaaro: hei mea i nga mea katoa e whakahaua atu ana e ia ki te mata o te ao:

¹³Joskus ne tuovat rangaistuksen, joskus siunauksen hänen maalleen.

¹³E whakaputaina ana e ia hei whiu, hei mea ranei mo tona whenua, hei atawhai ranei.

¹⁴Kuuntele minua, Job, nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!

¹⁴¶ Kia whai taringa mai ki tenei, e Hopa: tu marie, ka whakaaro ki nga mea whakamiharo a te Atua.

¹⁵Ymmärrätkö sinä, miten hän sen kaiken tekee? Miten leimahtaa valo hänen pilvestään?

¹⁵E mohio ana ranei koe ki ta te Atua whakahautanga ki a ratou i tana, i puta ai te marama o tana kapua?

¹⁶Ymmärrätkö sinä, miten pilvet voivat leijua ilmassa, käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?

¹⁶E mohio ana ranei koe ki nga paunatanga o nga kapua, ki nga mahi whakamiharo a te tino o te matauranga?

¹⁷Sinä, jota omat vaatteet tukahduttavat, kun etelätuuli tuo helteen ja lamauttaa maan,

¹⁷Ki ou kakahu nei ka mahana, ina whakamarietia e ia te whenua ki te hau tonga?

¹⁸voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin, lujan kuin pronssinen peili?

¹⁸Ka taea ranei e koe te whakatakoto ngatahi me ia te rangi hei papatupu, ano he whakaata whakarewa?

¹⁹Opeta meitä! Mitä meidän on hänelle sanottava? Mehän olemme pimeässä, emme osaa vastata mitään.

¹⁹Whakaaturia mai ki a matou ta matou e korero ai ki a ia; e kore hoki e tika i te pouri ta matou whakatakoto o te korero.

²⁰Kertooko joku hänelle, että minä puhun? Jos ihminen sanoo hänelle jotakin, saako hän edes tietää siitä?

²⁰E korerotia ranei ki a ia kei te mea ahau ki te korero? Kia hiahia ranei te tangata kia horomia ia?

²¹Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan.

²¹¶ Na inaianei e kore nga tangata e kite ana i te marama e wheriko mai nei i te rangi: otiia ka tika atu te hau, ka whakawateatia ratou.

²²Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa.

²²E ahu mai ana i te hauraro te aho ano he koura; kei te Atua te kororia whakawehi.

²³Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin.

²³Ko te Kaha Rawa, e kore ia e taea te whakataki e tatou; hira rawa tona kaha; a e kore ia e tukino i tana whakarite whakawa, i te nui o te tika.

²⁴Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.

²⁴Koia ka wehi nga tangata i a ia: e kore ia e whai whakaaro ki te hunga ngakau mohio.