¹Vielä Herra puhui Jobille. Hän sanoi:

¹¶ Korero mai ano a Ihowa ki a Hopa, i mea,

²-- Voiko tämä, joka näin arvostelee Kaikkivaltiasta, käydä oikeutta häntä vastaan? Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa, on oltava valmis vastaamaan sanoistaan.

²E tohe ana ranei ki te Kaha Rawa te tangata whakatohutohu? Ma te tangata e whakatupehupehu ana ki te Atua, mana e korero mai.

³Silloin Job sanoi Herralle:

³Ano ra ko Hopa ki a Ihowa; i mea ia,

⁴-- Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen.

⁴Nana, ehara noa iho ahau. Ko te aha taku e whakahoki atu ai ki a koe? Ka kopania toku ringa ki toku mangai.

⁵Kerran minä olen puhunut, enää en sitä tee. Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaiti.

⁵Kua kotahi taku koreotanga, a e kore ahau e whakahoki kupu atu; a tuarua rawa, otira kahore atu aku.

⁶Nyt Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:

⁶¶ Katahi ka whakahokia mai e Ihowa ki a Hopa i roto i te tukauati, ka mea,

⁷-- Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

⁷Tena ra, whakatane, whitikiria tou hope, a ka ui atu ahau ki a koe, mau ano e whakaatu mai ki ahau.

⁸Väitätkö sinä, että minä en tuomitse oikein? Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa?

⁸Me whakakahore ano ranei e koe taku whakawa? Me whakahe ki ahau kia whakatikaia ai tau?

⁹Onko sinun käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi? Jyliseekö sinun äänesi niin kuin hänen äänensä jylisee?

⁹He ringa pera ranei tou i to te Atua? He reo whatitiri ranei tou, he pera i tona?

¹⁰Hyvä on! Varustaudu kuin kuningas, pue yllesi valtiaan komeus ja loisto!

¹⁰Tena ra, rakai i a koe inaianei ki te rangatiratanga, ki te kororia; tatai i a koe ki te honore, ki te mana.

¹¹Päästä vihasi valloilleen, etsi ylvästelijät, paina heidät maahan!

¹¹Ringihia atu te puhaketanga o tou riri; tirohia atu nga mea whakakake katoa, whakaititia iho.

¹²Lannista ylpeät, tallaa jumalattomat maahan!

¹²Titiro atu ki nga mea whakakake katoa, whakapikoa iho; takahia iho ano hoki te hunga kino i te wahi e tu na ratou.

¹³Peitä heidät kaikki maan multaan, kätke heidän kasvonsa pois näkyvistä.

¹³Huihuia atu ratou, huna ki te puehu, herea o ratou mata ki te wahi ngaro.

¹⁴Silloin minäkin ylistän sinua, olethan saanut voiton oman kätesi voimalla!

¹⁴Na ko reira ahau whakaae ai ki a koe, ma tou ringa matau ano koe e whakaora.

¹⁵Näetkö virtahevon? Minä olen sen tehnyt, niin kuin olen tehnyt sinut. Se syö ruohoa niin kuin lehmä,

¹⁵¶ Na whakaaroa a Pehemoto, he mea hanga ngatahi korua naku; e kai ra i te tarutaru, ano he kau.

¹⁶mutta näetkö, miten vahvat ovat sen lanteet, näetkö, miten voimakkaat ovat sen vatsan lihakset?

¹⁶Nana, ko tona kaha kei tona hope, ko tona pakaritanga kei nga uaua o tona kopu.

¹⁷Sen häntä on kuin setrin runko, reisien jänteet ovat kuin punottua köyttä.

¹⁷Ko tona hiawero, ano he hita e tawhiria ana e ia: powhiwhiwhi tonu nga uaua o tona huha.

¹⁸Luut ovat kuin pronssiputket, selkäranka on kuin rautaa.

¹⁸Ko ona wheua, ano he korere parahi; ko ona rara, he poro rino.

¹⁹Se on Jumalan luomisteoista uljain, vain sen luoja voi sitä käskeä.

¹⁹Ko ia te tino mea nui o nga ara o te Atua: ko tona kaihanga anake hei whakapa i tana hoari ki a ia.

²⁰Vuoret antavat sille ruokaa, metsän eläimet leikkivät sen lähellä.

²⁰He pono ko nga maunga hei homai kai mana; kei reira ano e takaro ana nga kirehe katoa o te parae.

²¹Lootuspensaan alla se makaa kaislojen keskellä, liejun kätköissä.

²¹Ko tona takotoranga ko raro i nga rakau kouru nui, i te rake kakaho, i te repo.

²²Lootuspensaat suojaavat sitä, antavat sille varjonsa, rannan pajut sen ympäröivät.

²²Hei taupoki mona te whakamarumaru o nga rakau kouru nui, kei tetahi taha ona, kei tetahi taha, nga wirou o te awa.

²³Se ei säiky, vaikka virta on väkevä, se lepää kaikessa rauhassa, vaikka vesi tunkeutuu suuhun.

²³Nana, ki te aki mai te waipuke, e kore ia e tuiri; u tonu tona whakaaro, ahakoa kokiri noa mai a Horano ki tona mangai.

²⁴Kuka astuu sen silmien eteen? Kuka kiinnittää sen turpaan talutusrenkaan?

²⁴E hopukia ranei ia e tetahi i a ia e mataara ana, e poka ranei i tona ihu ki te rore, puta noa?