¹Massalaisen Agurin, Jaken pojan, sanat. Tämä mies puhui näin. Miten olenkaan uurastanut, Jumala! Miten olenkaan uurastanut, yli voimieni!

¹¶ Ko nga kupu a Akuru tama a Iakehe; ko te poropititanga. I korero taua tangata ki a Itiere, ki a Itiere raua ko Ukara,

²Minä olen järjetön luontokappale, olen vailla ihmisen ymmärrystä.

²He pono ko ahau te mea poauau rawa o nga tangata, kahore hoki he matauranga tangata i roto i ahau.

³Minä en ole saanut oppia viisautta enkä ole päässyt tuntemaan Pyhää.

³Kihai hoki ahau i whakaakona ki te whakaaro nui, kihai ano i mohio ki te Mea Tapu.

⁴Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä? Kuka on koonnut käsiinsä tuulen? Kuka viittansa sisään kietonut vedet? Kuka pannut paikoilleen maan ääret? Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi? Sinä tiedät kyllä.

⁴Ko wai kua piki atu ki te rangi, a heke mai ai ano? Ko wai kua pupu i te hau ki roto ki ona ringa? Na wai i takai nga wai ki roto ki tona kakahu? Na wai i whakapumau nga pito katoa o te whenua? Ko wai tona ingoa, a ko wai hoki te ingoa o tana tam a, ki te mohiotia e koe?

⁵Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

⁵Ko nga kupu katoa a te Atua he mea whakamatau: he whakangungu rakau ia ki te hunga katoa e whakawhirinaki ana ki a ia.

⁶Hänen sanoihinsa älä lisää mitään -- hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.

⁶Kaua e tapiritia etahi kupu ki ana, kei riria e ia tou he, a ka kitea koe he tangata korero teka.

⁷Kahta minä sinulta pyydän -- niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:

⁷¶ E rua nga mea kua inoia e ahau i a koe; kaua ena e kaiponuhia i ahau i mua i toku matenga;

⁸pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.

⁸Whakamataratia atu i ahau te horihori me te korero teka; kaua e homai te rawakore ki ahau, te taonga ranei; whangaia ahau ki te kai e rite ana maku:

⁹Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?" Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.

⁹Kei makona ahau, a ka whakakahore ki a koe, ka mea, Ko wai a Ihowa? Kei rawakore ranei ahau, a ka whanako, ka whakahua noa hoki i te ingoa o toku Atua.

¹⁰Älä panettele isännälle hänen orjaansa, ellet halua kirousta taakaksesi.

¹⁰¶ Kaua e korerotia te pononga ki tona ariki, kei kanga ia i a koe, a ko koe e he.

¹¹Voi niitä, jotka isäänsä kiroavat eivätkä äitiänsä siunaa,

¹¹Tera te whakatupuranga, he kanga ta ratou i to ratou papa, kahore hoki e manaaki i to ratou whaea.

¹²voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina, vaikka eivät ole likaansa pesseet,

¹²Tera te whakatupuranga, he ma ki ta ratou na titiro, otira kahore ano kia horoia atu to ratou paru.

¹³voi niitä, jotka katsovat ylpein silmin ja kopeasti kohottavat luomiaan,

¹³Tera te whakatupuranga, Na, te whakakake o o ratou kanohi! Kua whakarewaina ake hoki o ratou kamo.

¹⁴voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksi ja täyttävät leukansa purevilla veitsillä hävittääkseen heikot maan päältä, köyhät ihmisten joukosta!

¹⁴Tera te whakatupuranga, ko o ratou niho ano he hoari, ko o ratou niho purakau ano he maripi, hei horo i te hunga iti i runga i te whenua, i nga rawakore hoki i roto i nga tangata.

¹⁵Verenimijällä on kaksi tytärtä, kumpikin vaatii: "Lisää! Lisää!" Kolme on alati kyltymätöntä, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":

¹⁵¶ E rua nga tamahine a te ngate, ko ta raua karanga, Homai, homa. E toru nga mea e kore rawa e makona, ae ra, e wha nga mea e kore e ki, Kati:

¹⁶tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka janoaa sateenkin jälkeen, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää."

¹⁶Ko te rua tupapaku; ko te kopu pakoko; ko te whenua kihai i pukuwaitia; a ko te ahi e kore nei e ki, Kati.

¹⁷Joka katsoo isäänsä karsain silmin ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne.

¹⁷Ko te kanohi e whakahi ana ki te papa, e whakahawea ana ki te whakarongo ki tona whaea, ma nga raweni o te awaawa ia e tikaro, a ma nga pi ekara e kai.

¹⁸Kolme on, joita en käsitä, neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:

¹⁸¶ E toru nga mea he whakamiharo rawa, e kore e taea e ahau, ae ra, e wha kahore e mohiotia e ahau:

¹⁹kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie ulapalla, miehen tie nuoren neidon luo.

¹⁹Ko te huarahi o te ekara i te rangi; ko te huarahi o te nakahi i runga i te kamaka; ko te huarahi o te kaipuke i waenga moana; a ko te huarahi o te tangata ki te kotiro.

²⁰Entä uskoton vaimo: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En minä mitään tehnyt."

²⁰He pera ano te huarahi o te wahine puremu; ka kai ia, a ka horoi i tona mangai, a ka ki, Kahore aku mahi he.

²¹Kolme on, joista maa järkkyy, neljä, joiden alla se ei kestä:

²¹E toru nga mea e korikori ai te whenua, a e wha, he mea e kore e manawanuitia e ia:

²²orja, joka kohoaa hallitsijaksi, houkka, joka pääsee rikkauden makuun,

²²Ko te pononga ina whakakingitia ia; ko te wairangi hoki ina makona i te taro;

²³hyljitty nainen, joka pääsee naimisiin, ja orjatar, joka syrjäyttää emäntänsä.

²³Ko te wahine whakarihariha ina whiwhi i te tane; a ko te pononga wahine ina tuku iho mana nga mea a tona rangatira.

²⁴Neljä on maan päällä vähäistä mutta silti viisasta viisaampaa.

²⁴¶ E wha nga mea ririki i runga i te whenua, he nui noa atu ia nga whakaaro:

²⁵Muurahaisilla ei ole paljon voimaa, mutta kesällä ne keräävät ruokansa.

²⁵Ko nga popokorua ehara i te iwi kaha, heoi e mea ana i te kai ma ratou i te raumati;

²⁶Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä, mutta pesänsä ne tekevät kallioon.

²⁶Ko nga koni, he iwi ngoikore, heoi e hanga ana i o ratou whare ki te kamaka;

²⁷Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta ne liikkuvat kuin armeija.

²⁷Ko nga mawhitiwhiti, kahore o ratou kingi, heoi haere ropu ana ratou katoa;

²⁸Sisiliskoa voit pitää käsissäsi, mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.

²⁸Ko te mokomoko, ko ona peke hei pupuri mana; otiia kei roto ia i nga whare kingi.

²⁹Kolme on, jotka liikkuvat ylväästi, neljä, joilla on uljas käynti:

²⁹¶ E toru nga mea, he tau ta ratou hikoi, ae ra, e wha he huatau ki te haere:

³⁰leijona, urhein eläimistä, joka ei väisty kenenkään tieltä,

³⁰Ko te raiona, ko te mea kaha rawa o nga kararehe, e kore nei e tahuri mai i te aroaro o tetahi;

³¹kauris ja pää pystyssä kulkeva kukko ja kuningas, joka astuu kansansa eteen.

³¹Ko te kuri horo; ko te koati toa ano hoki; a ko te kingi, kahore nei tetahi e maranga ake ki a ia.

³²Jos mielit kerskua -- syystä tai syyttä -- pane käsi suullesi ja ole vaiti.

³²Ki te mea he mahi kuware tau i a koe i whakaneke ake ai i a koe, ki te mea ranei i whakaaro kino koe, kopania tou ringa ki tou mangai.

³³Jos kirnuat kermaa, tulee voita, jos väännät nenää, tulee verta, jos lietsot vihaa, tulee sota.

³³He pono hoki ki te hurihia te waiu ka puta mai he pata, a ki te kowiria te ihu ka puta mai he toto: waihoki ki te akina te riri ka puta he whawhai.