¹Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!

¹¶ Whakawhetai ki a Ihowa, karanga atu ki tona ingoa: whakapuakina ana mahi ki waenganui o nga iwi.

²Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään.

²Waiata ki a ia, himene ki a ia: korerotia ana mahi whakamiharo katoa.

³Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!

³Whakamanamana ki tona ingoa tapu: kia hari te ngakau o te hunga e rapu ana i a Ihowa.

⁴Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan.

⁴Rapua a Ihowa me tona kaha: rapua tonutia tona mata, ake ake.

⁵Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa,

⁵Maharatia ana mahi whakamiharo i mahia e ia; ana merekara me nga whakaritenga a tona mangai,

⁶te Abrahamin, hänen palvelijansa, jälkeläiset, te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut.

⁶E nga uri o Aperahama, o tana pononga, e nga tama a Hakopa, e ana i whiriwhiri ai.

⁷Hän on Herra, meidän Jumalamme, hänen valtansa ulottuu yli koko maanpiirin.

⁷Ko Ihowa ia, ko to tatou Atua; kei te whenua katoa ana whakaritenga.

⁸Hän muistaa aina liittonsa, tuhansille sukupolville antamansa lupauksen,

⁸¶ Mahara tonu ia ki tana kawenata ake ake, ki te kupu i kiia iho e ia ki te mano o nga whakatupuranga.

⁹liiton, jonka hän teki Abrahamin kanssa, valan, jonka hän vannoi Iisakille.

⁹Ki tana i whakarite ai ki a Aperahama, ki tana oati hoki ki a Ihaka;

¹⁰Hän vahvisti sen ohjeeksi Jaakobille, teki Israelin kanssa ikuisen liiton.

¹⁰A whakapumautia iho e ia hei tikanga ki a Hakopa, hei kawenata mau tonu ki a Iharaira.

¹¹Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaaninmaan, perintöosaksi minä määrään sen teille."

¹¹I a ia ra i mea, Ka hoatu e ahau ki a koe te whenua o Kanaana hei wahi pumau mo koutou.

¹²Heitä oli vain pieni määrä, he olivat vain vähäinen joukko muukalaisia,

¹²I te mea he hunga torutoru ratou: ae ra, he iti rawa, he manene ano ki reira.

¹³joka vaelsi kansan luota toisen luo, valtakunnasta toiseen.

¹³I a ratou e haereere ana i tenei iwi ki tera atu iwi, i tetahi rangatiratanga ki tetahi iwi ke;

¹⁴Mutta hän ei antanut kenenkään sortaa heitä. Heidän tähtensä hän varoitti kuninkaita:

¹⁴Kihai ratou i tukua e ia kia tukinotia e te tangata: he whakaaro ano ki a ratou i riria ai e ia nga kingi.

¹⁵"Älkää koskeko niihin, jotka olen voidellut, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni."

¹⁵I mea ia, Kei pa ki aku i whakawahi ai: kei kino ki aku poropiti.

¹⁶Kun Herra antoi nälänhädän kohdata maata ja ehdytti leivän saannin,

¹⁶I karangatia e ia te matekai ki te whenua: whati katoa i a ia te tokotoko, ara te taro.

¹⁷hän lähetti heidän edellään miehen, Joosefin, joka myytiin orjaksi.

¹⁷I tonoa e ia he tangata i mua i a ratou; i hokona a Hohepa hei pononga:

¹⁸Joosefin jalkoihin pantiin kahleet, hän kantoi rautarengasta kaulassaan,

¹⁸I whakamamaetia ona waewae ki te mekameka: takoto ana ia i te rino;

¹⁹kunnes hänen sanansa kävivät toteen. Silloin Herra osoitti hänet viattomaksi.

¹⁹A puta noa tana kupu: whakamatautauria ana ia e te kupu a Ihowa.

²⁰Kuningas vapautti hänet, kansojen hallitsija käski avata kahleet.

²⁰I tono te kingi, a wetekina ana ia; ara te kingi o nga iwi, a tukua ana ia.

²¹Hän antoi valtakuntansa Joosefin hallintaan, kaiken omaisuutensa hänen hoidettavakseen,

²¹A meinga ana ia e ia hei ariki mo tona whare, hei rangatira mo ona taonga katoa;

²²pani hänet käskemään ruhtinaita ja opettamaan viisautta vanhimmille.

²²Hei herehere i ana rangatira ua pai ia, hei ako i ana kaumatua ki te whakaaro.

²³Niin Israel tuli Egyptiin, Jaakob muukalaisena Haamin maahan.

²³I haere mai ano a Iharaira ki Ihipa: a noho ana a Hakopa ki te whenua o Hama.

²⁴Herra teki kansansa hedelmälliseksi ja paljon vahvemmaksi kuin sen viholliset.

²⁴Na ka tino whakanuia e ia tana iwi: a ka meinga ratou kia kaha ake i o ratou hoariri.

²⁵Näin hän muutti egyptiläisten mielen, ja he alkoivat vihata hänen kansaansa, vehkeillä hänen palvelijoitaan vastaan.

²⁵¶ I whakakoarotia e ia to ratou ngakau kia kino ki tana iwi, kia mahi lhianga ki ana pononga.

²⁶Silloin Herra lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, valitsemansa miehen,

²⁶I tonoa e ia a Mohi, tana pononga, raua ko Arona, ko tana i whiriwhiri ai.

²⁷ja nämä tekivät hänen tunnustekojaan, tekivät hänen ihmeitään Haamin maassa.

²⁷Whakaputaina ana e raua ana tohu i waenganui i a ratou, he merekara i te whenua o Hama.

²⁸Herra pimensi maan, tuli synkeä pimeys, mutta egyptiläiset eivät taipuneet.

²⁸I tukua e ia te pouri, a kua pouri: kihai ano ratou i whakakeke ki ana kupu.

²⁹Hän muutti heidän virtansa vereksi ja tappoi heidän kalansa.

²⁹I whakaputaia ketia e ia o ratou wai hei toto; a mate ake i a ia a ratou ngohi.

³⁰Heidän maansa vilisi sammakoita, niitä oli jo kuninkaan palatsissakin.

³⁰I whakangahue ake to ratou whenua i te poroka, i roto i nga whare moenga o o ratou kingi.

³¹Herra käski, ja paarmat tulivat, syöpäläiset levisivät yli maan.

³¹I whai kupu ia, a puta ana mai nga pokai namu: me te kutu i o ratou kainga.

³²Hän lähetti sateen sijasta raekuuroja ja löi tulen lieskoilla heidän maataan.

³²I tukua iho e ia ki a ratou te whatu hei ua, me te ahi mura ki to ratou whenua.

³³Hän tuhosi viiniköynnökset ja viikunatarhat ja silpoi kaikki heidän puunsa.

³³I pakia ano e ia a ratou waina me a ratou piki; a whatiwhatiia ana e ia nga rakau o o ratou kainga.

³⁴Hän käski, ja heinäsirkat tulivat, tuli niiden toukkien luvuton joukko,

³⁴I korero ia, a puta ana mai te mawhitiwhiti me te moka, te taea te tatau.

³⁵ja ne söivät kaiken vihreän heidän maastaan, ahmivat sadon vainioilta.

³⁵A kainga katoatia ana nga otaota o to ratou whenua; pau ake nga hua o to ratou oneone.

³⁶Hän surmasi kaikki heidän esikoisensa, heidän miehuutensa ensi hedelmät.

³⁶I whakamatea katoatia ano hoki e ia nga matamua o to ratou whenua, te muanga o to ratou kaha.

³⁷Niin hän vei israelilaiset pois Egyptistä: he lähtivät kantaen hopeaa ja kultaa, kaikki heimot epäröimättä, horjumatta.

³⁷A whakaputaina mai ana ratou e ia, me te hiriwa, me te koura, kahore hoki he mea tuoi i roto i ana iwi.

³⁸Koko Egypti iloitsi heidän lähdöstään, sillä kansa pelkäsi heitä.

³⁸Na hari ana a Ihipa i to ratou haerenga; i mau hoki to ratou wehi ki a ratou.

³⁹Herra levitti pilven heidän verhokseen ja pani tulen valaisemaan yötä.

³⁹I horahia e ia te kapua hei hipoki, me te ahi hei whakamarama i te po.

⁴⁰He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä.

⁴⁰I inoi ratou, a homai ana e ia te koitareke; a ka makona ratou i te taro o te rangi.

⁴¹Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata.

⁴¹I wahia e ia te kohatu, a ka pakaru mai nga wai: rere ana i nga wahi maroke, koia ano kei te awa.

⁴²Herra muisti pyhän lupauksensa, jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille.

⁴²I mahara hoki ia ki tana kuputapu, ki a Aperahama ano, ki tana pononga.

⁴³Hän vei kansansa pois, ja kansa iloitsi, riemu raikui, kun hän vei valittunsa.

⁴³A whakaputaina mai ana e ia tana iwi i runga i te hari, ana i whiriwhiri ai i runga i te koa.

⁴⁴Hän antoi heille toisten kansojen maat, he saivat korjata näiden työn hedelmät,

⁴⁴A homai ana e ia ki a ratou nga whenua o nga tauiwi: a riro ana i a ratou nga mauiuitanga o te iwi;

⁴⁵ja heidän tuli noudattaa Herran käskyjä, pitää kunniassa hänen lakinsa. Halleluja!

⁴⁵Kia puritia ai e ratou ana tikanga, kia mau ai ki ana ture. Whakamoemititia a Ihowa.