¹Halleluja! Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

¹¶ Whakamoemititia a Ihowa. Whakawhetai ki a Ihowa; he pai hoki ia: he pumau tonu hoki tana mahi tohu.

²Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot, kuka voi häntä kyllin ylistää?

²Me wai e korero nga mahi nunui a Ihowa: e whakakite katoa nga whakamoemiti ki a ia?

³Onnellisia ne, jotka elävät vanhurskaasti, jotka aina tekevät niin kuin oikein on.

³Ka hari te hunga e mau ana ki te whakarite tika; me te kaimahi i te tika i nga wa katoa.

⁴Herra, sinä olet armollinen kansallesi -- muistathan myös minua! Auta minua, ota minut huomaasi,

⁴Maharatia mai ahau, e Ihowa, kia rite ki tau manako ki tau iwi: tirotirohia mai ahau i runga i tau whakaoranga.

⁵että saisin kokea valittujesi onnen, että saisin iloita, kun sinun kansasi iloitsee, ja ylistää osaani sinun omiesi kanssa.

⁵Kia kite ai ahau i te pai o au i whiriwhiri ai: kia koa ai, koa tahi me tau iwi; kia whakamanamana tahi ai me tou kainga tupu.

⁶Me olemme tehneet syntiä, niin kuin isämmekin, pahoin me olemme tehneet, eläneet jumalattomasti.

⁶¶ Kua hara tahi matou me o matou matua, kua mahi matou i te kino, i te mea he.

⁷Kun isämme olivat Egyptissä, he eivät ymmärtäneet sinun tunnustekojasi. Vaikka monin tavoin osoitit uskollisuutesi, he eivät sitä mieleensä painaneet. Kaislamerellä he kapinoivat sinua vastaan.

⁷Kihai o matou matua i mohio ki au mea whakamiharo i Ihipa, kihai hoki i mahara ki te tini o au arohatanga; engari ia i whakatoi ratou ki a koe i te moana, ae, i te Moana Whero.

⁸Mutta Herra pelasti heidät, nimensä kunnian tähden, hän osoitti voimansa ja suuruutensa.

⁸Otira whakaorangia ana ratou e ia, he whakaaro ki tona ingoa, kia matauria ai tona kaha.

⁹Hän käski Kaislamerta, ja se kuivui, ja hän kuljetti heidät syvyyksien halki, merenpohjaa pitkin kuin aavikkotietä.

⁹I riria ano e ia te Moana Whero, a kua maroke: na arahina ana ratou e ia i nga rire, ano ko waenga koraha.

¹⁰Hän pelasti heidät vainoojien käsistä, vapautti heidät vihollisen vallasta.

¹⁰Na whakaorangia ake ratou e ia i te ringa o te tangata i kino ki a ratou; a hokona ana ratou i roto i te ringa o te hoariri.

¹¹Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ainoakaan ei jäänyt henkiin.

¹¹A taupokina ana e nga wai o ratou hoariri, hore rawa tetahi morehu.

¹²Silloin isämme uskoivat hänen sanansa ja lauloivat hänelle kiitosta.

¹²Na whakapono ana ratou ki ana kupu: a waiata ana i te whakamoemiti ki a ia.

¹³Mutta kohta he taas unohtivat hänen tekonsa, eivät odottaneet hänen neuvojaan.

¹³¶ Hohoro tonu to ratou wareware ki ana mahi: kihai i taria e ratou tona whakaaro:

¹⁴Autiomaassa he kävivät ahnaiksi ja koettelivat Jumalaa.

¹⁴Engari i whakaputa nui i o ratou hiahia i te tahora; whakamatautau ana ratou i te Atua i te koraha.

¹⁵Hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta istutti heihin hivuttavan taudin.

¹⁵Na ka hoatu e ia ta ratou i inoi ai; otira i tukua atu e ia te hiroki ki to ratou wairua.

¹⁶Leirissä kansa alkoi kadehtia Moosesta ja Aaronia, Jumalan pyhää.

¹⁶I hae hoki ratou ki a Mohi i te puni, ki a Arona ano, ki te tangata tapu a Ihowa.

¹⁷Silloin maa aukeni ja nieli Datanin, hautasi alleen Abiramin joukon.

¹⁷Ko te hamamatanga o te whenua, na horomia ana a Ratana; a taupokina iho te ropu o Apirama.

¹⁸Tuli leimahti leirin keskellä, liekki poltti jumalattomat.

¹⁸A mura ana te ahi i to ratou ropu; wera ana i te mura te hunga kino.

¹⁹Horebin juurella he valoivat sonnin ja kumarsivat tekemäänsä patsasta.

¹⁹I hanga e ratou he kuao kau ki Horepa, a koropiko ana ki te whakapakoko i whakarewaina.

²⁰He vaihtoivat Herran, Kunniansa, ruohoa syövän naudan kuvaan.

²⁰Koia i whitia ai e ratou to ratou kororia mo te mea i rite ki te puru kai tarutaru.

²¹He unohtivat Jumalan, pelastajansa, hänet, joka teki suuria Egyptissä,

²¹Wareware ake i a ratou te Atua, to ratou kaiwhakaora, i mahi nei i nga mea nunui ki Ihipa.

²²Haamin maassa ihmeellisiä töitä, pelottavia tekoja Kaislamerellä.

²²I nga mahi whakamiharo ki te whenua o Hama, i nga mea whakamataku ki te Moana Whero.

²³Vihassaan Herra aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, astui hänen eteensä ja suojeli heitä, taivutti hänet säästämään kansan.

²³Na ka mea ia, kia whakangaromia ratou, me i kaua a Mohi, tana i whiriwhiri ai, te tu ki tona aroaro i te takiwa, hei papare ake i tona riri, kei huna ratou e ia.

²⁴He väheksyivät ihanaa maata, he eivät uskoneet Herran sanaa

²⁴Ae ra, i whakahawea ratou ki te whenua ahuareka; kihai ratou i whakapono ki tana kupu;

²⁵vaan nurisivat teltoissaan eivätkä tahtoneet totella Herraa.

²⁵Heoi amuamu ana i roto i o ratou teneti, kihai i whakarongo ki te reo o Ihowa.

²⁶Silloin Herra kohotti kätensä tuhotakseen heidät autiomaassa

²⁶Na reira ka ara tona ringa ki a ratou, ki te turaki i a ratou i te koraha;

²⁷ja heittääkseen heidän lapsensa kansojen sekaan, hajalle vieraisiin maihin.

²⁷Ki te turaki i o ratou uri i roto i nga iwi: ki te whakamarara i a ratou ki nga whenua.

²⁸He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleille kuville tuotuja uhreja.

²⁸I whakauru atu hoki ratou ki a Paarapeoro: a kai ana i nga patunga tapu ma nga mea mate.

²⁹He vihastuttivat Herran teoillaan, ja siksi vitsaus iski heihin.

²⁹Koia i whakapataritari ai ratou i a ia ki a ratou hanga kia riri; a pakaru ana mai te mate uruta ki a ratou.

³⁰Mutta kansan keskeltä nousi Pinehas -- hän langetti tuomion, ja vitsaus väistyi.

³⁰Na ko te whakatikanga ake o Pinehaha, ki te whakaputa whakawa: a mutu iho te mate.

³¹Tämän tähden hänet katsotaan vanhurskaaksi, iäti, polvesta polveen.

³¹I kiia ai ia he tika i nga whakatupuranga katoa ake ake.

³²Meribassa, missä vedet virtasivat, he vihastuttivat Herran. Mooses joutui kärsimään heidän takiaan,

³²I whakapataritari ano ratou i a ia ki nga wai o Meripa; na hemanawa ana a Mohi mo ratou:

³³kun he saivat hänet menettämään malttinsa ja hän puhui sanojaan punnitsematta.

³³Na ratou hoki i whakatoi tona wairua, i he ai te kupu a ona ngutu.

³⁴He eivät hävittäneet kansoja, jotka Herra oli käskenyt hävittää,

³⁴¶ Kihai ratou i whakangaro i nga iwi i kiia nei e Ihowa ki a ratou;

³⁵vaan veljeilivät vieraiden kansojen kanssa ja ottivat oppia niiden menoista.

³⁵Heoi uru ana ki roto ki nga tauiwi, a ako ana i a ratou mahi.

³⁶He palvoivat vieraita jumalia ja joutuivat niiden pauloihin.

³⁶I mahi hoki ratou ki a ratou whakapakoko, i mahangatia ai ratou.

³⁷He uhrasivat poikiaan ja tyttäriään hengille,

³⁷Ae, i patua e ratou a ratou tama me a ratou tamahine ma nga atua maori;

³⁸poikiensa ja tyttäriensä veren he uhrasivat Kanaanin jumalille. He vuodattivat viatonta verta, ja maa saastui.

³⁸I whakahekea hoki te toto harakore, nga toto o a ratou tama, o a ratou tamahine, i patua nei e ratou ma nga whakapakoko o Kanaana; a poke iho te whenua i te toto.

³⁹He tahrasivat itsensä teoillaan, kun he olivat uskottomia Herralle.

³⁹Na poke iho ratou i a ratou mahi: a puremu ana ki a ratou mahi.

⁴⁰Niin Herran viha syttyi, hän ei enää sietänyt omaa kansaansa.

⁴⁰Koia i mura ai te riri o Ihowa ki tana iwi; a whakarihariha ana ia ki tona kainga tupu.

⁴¹Hän antoi sen vieraiden kansojen käsiin, vihamiesten orjuuteen.

⁴¹A tukua ana ratou e ia ki te ringa o nga tauiwi; waiho ana te hunga i kino ki a ratou hei rangatira mo ratou.

⁴²Viholliset ahdistivat israelilaisia, ja heidän oli nöyrryttävä vieraiden valtaan.

⁴²Na ka tukinotia ratou e o ratou hoariri: ka pehia ki raro i o ratou ringa.

⁴³Yhä uudestaan Herra pelasti heidät. Silti he kapinoivat ja toimivat halujensa mukaan, vajosivat syntiin yhä syvemmälle.

⁴³He maha ana whakaoranga i a ratou: ko ratou ia i whakatoi ki a ia i o ratou whakaaro, a whakaititia ana i ta ratou kino.

⁴⁴Mutta Herra näki heidän ahdinkonsa ja kuuli heidän avunhuutonsa.

⁴⁴Ahakoa ra, i titiro ia ki to ratou matenga, i tona rongonga i ta ratou tangi:

⁴⁵Hän muisti liittonsa ja armahti heitä, osoitti suuren laupeutensa.

⁴⁵I mahara hoki ia ki tana kawenata ki a ratou, a rite tonu ki te tini o ana mahi aroha te putanga ketanga o ona whakaaro:

⁴⁶Hän taivutti heille suopeiksi ne, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

⁴⁶I meinga hoki ratou e ia kia arohaina e te hunga katoa i whakaraua atu ai ratou.

⁴⁷Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, saata meidät yhteen kansojen keskeltä! Silloin saamme ylistää pyhää nimeäsi ja riemuiten kiittää sinua.

⁴⁷Whakaorangia matou, e Ihowa, e to matou Atua, kohikohia matou i roto i nga tauiwi: kia whakawhetai ai ki tou ingoa tapu, kia whakamanamana ai ki tou whakamoemiti.

⁴⁸Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Koko kansa sanokoon: Aamen. Halleluja!

⁴⁸Kia whakapaingia a Ihowa, te Atua o Iharaira, i tua whakarere ano, a ake ake. A kia mea katoa te iwi, Amine. Whakamoemititia a Ihowa.