1Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.
1¶ Whakawhetai ki a Ihowa, he pai hoki ia: he pumau tonu hoki tana mahi tohu.
2Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen,
2Kia pena ano te korero a te hunga i hokona e Ihowa, i hokona nei e ia i roto i te ringa o te hoariri;
3koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren suunnalta.
3I kohikohia nei i nga whenua, i te rawhiti, i te uru, i te raki, i te tonga.
4Jotkut heistä harhailivat aavikolla eivätkä löytäneet kaupunkia, johon asettua asumaan.
4I haereere ratou i te koraha i te wahi mokemoke, te kitea tetahi pa hei nohoanga.
5Heitä vaivasi jano ja nälkä, he olivat nääntymäisillään.
5I matekai ratou, i matewai: hemo noa to ratou wairua i roto i a ratou.
6Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra päästi heidät ahdingosta.
6Na ka tangi ratou ki a Ihowa i to ratou pouri: a whakaorangia ana ratou e ia i o ratou mate.
7Hän osoitti heille tien, ja niin he löysivät kaupungin, jossa asua.
7A arahina ana e ia ra te ara tika; kia haere ai ki te pa hei nohoanga.
8Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
8Aue! me i whakapaingia e te tangata a Ihowa mo tona atawhai, mo ana mahi whakamiharo ki nga tama a te tangata!
9Herra ravitsee nääntyvän, hän täyttää nälkäisen hyvillä antimilla.
9E whakamakonatia ana hoki e ia te wairua hiahia: ko te wairua hiakai, whakakiia ana e ia ki te pai.
10Jotkut heistä viruivat vankeudessa, kahlehdittuina, kuoleman pimeydessä,
10¶ Ko te hunga i noho i te pouri, i te atarangi o te mate: he mea here ki te mamae, ki te rino;
11koska olivat uhmanneet Jumalan käskyjä, halveksineet Korkeimman neuvoja.
11Mo ratou i tutu ki nga kupu a te Atua, i whakahawea ki te whakaaro o te Runga Rawa;
12Herra lähetti heille kärsimyksiä ja lannisti heidän uhmansa. He murtuivat, eikä kukaan auttanut heitä.
12Koia i pehia iho ai e ia o ratou ngakau ki te mahi: hinga iho ratou, kahore hoki he kaiawhina.
13Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.
13Na ka tangi ratou ki a Ihowa i to ratou pouri; a ka whakaorangia ratou e ia i o ratou mate.
14Hän vapautti heidät kuoleman pimeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
14Whakaputaina mai ana ratou e ia i te pouri, i te atarangi o te mate; motumotuhia ana o ratou here.
15Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
15Aue! me i whakapaingia e te tangata a Ihowa mo tona atawhai, mo ana mahi whakamiharo ki nga tama a te tangata!
16Hän murskaa pronssiset ovet, murtaa rautaiset teljet.
16Kua tukitukia hoki e ia nga tatau parahi: kua tapahia e ia nga tutaki rino, motu rawa.
17Jotkut taas olivat mielettömiä, tekivät syntiä ja joutuivat kärsimään tekojensa tähden.
17¶ Ko nga kuware, na a ratou mahi tutu, na o ratou kino, i pakia ai ratou.
18Kaikki ruoka inhotti heitä, he olivat jo kuoleman porteilla.
18Ka wetiweti to ratou wairua ki nga kai katoa; a ka whakatata ratou ki nga kuwaha o te mate.
19Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.
19Na ka tangi ki a Ihowa i to ratou pouri, a ka whakaorangia ratou e ia i o ratou mate.
20Hän lähetti sanansa, ja se paransi heidät, haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan.
20Tukua mai ana e ia tana kupu, a rongoatia ana ratou: a whakaputaina ana ratou i o ratou ngaromanga.
21Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
21Aue! me i whakapaingia e te tangata a Ihowa mo tona atawhai, mo ana mahi whakamiharo ki nga tama a te tangata!
22Uhratkoot kiitosuhreja, kertokoot riemuiten hänen teoistaan!
22Kia tukua ano e ratou te whakahere, ara te whakamoemiti; kia whakapuaki i ana mahi i runga i te hari.
23Jotkut heistä nousivat laivoihin ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä.
23¶ Ko te hunga e haere ana ki raro, ki te moana, i runga kaipuke, a e whai mahi ana i nga wai nunui,
24He näkivät Herran teot, syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.
24Ko ratou e kite i nga mahi a Ihowa, i ana mahi whakamiharo i te rire.
25Herra käski, ja nousi myrskytuuli, meri aaltoili rajusti.
25Puta kau tana kupu, kua maranga te tupuhi, mana e whakatutu ona ngaru.
26He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui.
26Ka kake ratou ki runga ki te rangi, ka heke ano ki raro ki te rire: ngohe noa o ratou wairua i te pawera.
27He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua.
27Ka tiu ratou, ka hurorirori ano he tangata e haurangi ana; a kahore he mahara i toe.
28Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta.
28Heoi ka tangi ki a Ihowa i to ratou hemanawa: a whakaorangia ana ratou i o ratou mate.
29Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät.
29Meinga ana e ia te tupuhi kia marino, ona ngaru kia mariri.
30He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.
30Na ka koa ratou, no te mea ka marie: a ka kawea ratou e ia ki te tauranga i hiahia ai ratou.
31Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
31Aue! me i whakapaingia e te tangata a Ihowa mo tona atawhai, mo ana mahi whakamiharo ki nga tama a te tangata!
32Kuuluttakoot hänen kunniaansa kansan keskellä, hänen kiitostaan vanhinten kokouksissa!
32Kia whakanui hoki ratou i a ia i roto i te whakaminenga o te iwi; kia whakamoemiti ki a ia i roto i te nohoanga kaumatua.
33Herra muuttaa jokilaakson autiomaaksi, keitaat hiekka-aavikoiksi,
33¶ Ko ia hei mea i nga awa hei koraha, i nga puputanga wai hei oneone maroke;
34hedelmällisen maan suola-aroksi siellä asuvien pahuuden tähden.
34I te whenua whai hua, kia titohea, mo te hara o te hunga e noho ana i reira.
35Herra muuttaa aavikot kosteikoiksi, kuivan maan vehreiksi keitaiksi.
35Ko ia hei mea i te koraha hei harotoroto wai, i te whenua maroke hei puputanga wai.
36Sinne hän antaa nälkäisten asettua, sinne he rakentavat itselleen kaupungin.
36A whakanohoia iho e ia te hunga matekai ki reira, hanga ai i tetahi pa hei nohoanga;
37He kylvävät peltoja, istuttavat viinitarhoja, ja ne tuottavat runsaan sadon.
37Hei rui mara, hei whakato mara waina, e tupu ai, e maha ai nga hua.
38Herra siunaa heitä, ja kansa kasvaa, hän pitää huolen heidän karjansa runsaudesta.
38Ko ia ano hei manaaki i a ratou, no ka nui rawa; kahore hoki e tukua kia torutoru haere a ratou kararehe.
39Vastoinkäymisten ja vaivojen alla he vaipuvat maahan, ja kansa vähenee.
39Na kua iti haere ano ratou, kua piko i te tukino, i te he, i te pouri.
40Herra pitää pilkkanaan ruhtinaita ja panee mahtimiehet harhailemaan aavikolla,
40E ringihia ana e ia te whakahawea ki runga ki nga rangatira: e meinga ana kia hehe i te ururua, i te wahi kahore nei he ara;
41mutta köyhät hän nostaa kurjuudesta ja tekee heidän sukunsa suureksi, lukuisaksi kuin lammaslauma.
41Otira kei te whakateitei ia i te rawakore ki runga i te mamae, kei te mea i ona hapu kia rite ki te kahui hipi.
42Oikeamieliset iloitsevat, kun sen näkevät, mutta jumalattomien suu sulkeutuu.
42Ka kite nga tangata tika, a ka hari; ko nga he katoa hoki, kipia ake te mangai.
43Joka on viisas, muistaa tämän ja miettii Herran hyviä tekoja.
43Ko te tangata whakaaro nui ka mahara ki enei mea, a ka mohio ratou ki te aroha o Ihowa.