¹Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.

¹¶ He inoi na Mohi, na te tangata a te Atua. E te Ariki, ko koe to matou nohoanga i nga whakatupuranga katoa.

²Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.

²Kahore ano i whanau noa nga maunga, kahore i hanga e koe te whenua me te ao, ko koe te Atua no tua whakarere a ake tonu atu.

³Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: "Palatkaa tomuun, Aadamin lapset."

³E whakahokia ana e koe te tangata kia mongamonga noa, a e mea ana, E hoki, e nga tama a te tangata.

⁴Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.

⁴Ki tau titiro hoki, he rite nga tau kotahi mano ki te ra onanahi, kua pahure atu nei, ki te mataaratanga hoki i te po.

⁵Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,

⁵Me te mea na te waipuke tau kahakinga i a ratou; he moe ratou: i te ata ano he tarutaru e tupu ana.

⁶joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.

⁶I te ata e tupu ana, e pihi ana: i te ahiahi kua kotia, kua maroke.

⁷Sinun vihasi musertaa meidät, kiivautesi saa meidät järkkymään.

⁷¶ Kua hemo nei hoki matou i tou riri: ka ohorere hoki i tou aritatanga.

⁸Sinä otat syntimme silmiesi eteen, salaisetkin synnit sinä paljastat katseellasi.

⁸Kua maka e koe o matou kino ki tou aroaro, o matou mea huna ki te marama o tou mata.

⁹Vihasi alla meidän päivämme vaipuvat, vuotemme haihtuvat kuin henkäys.

⁹Ka pau o matou ra katoa, me te riri ano koe: hemo ake o matou tau ano he korero e korerotia ana.

¹⁰Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä, tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää. Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa, ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.

¹⁰Ko nga ra o o matou tau e whitu tekau tau; a ki te whai kaha, ka waru tekau tau; heoi he mahi mauiui, he pouri to ratou kaha; ka hohoro hoki te hatepea atu, a ka rere atu matou.

¹¹Kuka tuntee vihasi koko ankaruuden? Kuka kylliksi pelkää sinun kiivauttasi?

¹¹Ko wai te matau ana ki te kaha o tou riri? Rite pu ki te wehi ki a koe tou riri.

¹²Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.

¹²¶ Akona matou ki te tatau i o matou ra, kia anga ai te ngakau ki te whakaaro.

¹³Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi!

¹³Hoki mai, e Ihowa, kia pehea ake te roa? A kia puta ke he whakaaro mou ki au pononga.

¹⁴Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä.

¹⁴Kia na matou i te ata i tau mahi tohu: kia hari ai matou, kia koa ai, i o matou ra katoa.

¹⁵Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.

¹⁵Whakaharitia matou, kia rite ki nga ra i whakawhiua ai matou e koe, ki nga tau i kite ai matou i te kino.

¹⁶Anna palvelijoittesi nähdä suuret tekosi, anna lastemme nähdä kunniasi loisto.

¹⁶Kia puta mai tau mahi ki au pononga, me tou kororia ki a ratou tamariki.

¹⁷Herra, meidän Jumalamme, ole lempeä meille, anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt.

¹⁷A hei runga i a matou te ataahua o Ihowa, o to matou Atua: whakapumautia ano ki a matou te mahi a o matou ringa, ae ra, te mahi a o matou ringa, whakapumautia e koe.