¹Rehabeam lähti Sikemiin, minne koko Israel oli tullut julistaakseen hänet kuninkaaksi.

¹Huan, Rehoboam Sekem khuaah a hoha; Israelte tengteng Sekem khuaah kumpipa dia amah bawl dingin a hohkhinta ngal ua.

²Jerobeam, Nebatin poika, sai kuulla tästä. Hän oli vielä Egyptissä, jonne oli paennut kuningas Salomoa.

²Huan, hichi ahi a, Nebat tapa Jerobamin huai thu a najakin (kumpipa Solomon kianga kipana a tai mangna Aigupta gama omlai ahi a, huchiin Jeroboam Aigupta gama om lailai a vasam sak ua; )

³Nyt hän sai kutsun palata. Jerobeam ja koko Israel tulivat Rehabeamin puheille ja sanoivat:

³Jeroboam leh Israel kikaikhawmte tengteng a hong ua, Rehoboam kiangah,

⁴"Sinun isäsi teki ikeemme raskaaksi. Kevennä sinä nyt isäsi määräämää raskasta työtä ja painavaa iestä, jonka hän pani kannettavaksemme. Jos sen teet, me olemme sinun palvelijoitasi."

⁴Na pan ka hakkol uh a giksak thei mahmaha: huaijiakin na pa honzat gimna leh, a hakkol gik tak ka tung ua a ngak honhih jang sak inla, huchiin na na kasem ding uh, chiin a hong gen ua.

⁵Rehabeam sanoi heille: "Menkää nyt pois ja tulkaa kahden päivän päästä uudelleen." Väkijoukko lähti pois.

⁵Huan, aman a kiang uah, Ni thum sung peuhmah va kikhin khe phot unla, huan, ka kiangah hongpai nawn un, a chi a, Huchiin mipite a kikhin khesakta hi.

⁶Kuningas Rehabeam kysyi neuvoa vanhimmilta, jotka olivat olleet hänen isänsä Salomon palveluksessa, kun tämä vielä eli. Hän kysyi: "Millaisen vastauksen neuvotte antamaan tälle kansalle?"

⁶Huan, kumpipa Rehoboamin a pa Solomon dam laia a kianga om sek upate, Hiai mipite ka dawn dan ding kizen bang non ngaihtuah pih ua oi? chiin a thu a dong a,

⁷He vastasivat hänelle: "Jos sinä tänä päivänä olet kansan palvelija ja annat sille sen mielen mukaisen vastauksen, niin kansa on kaikkina tulevina päivinä sinun palvelijasi."

⁷Huan, amau a kiangah, Tua hiaite sikhaa na oma, a na uh na sepa, amau dawna, a kiang ua thu hoih tak gen na tup leh, khantawnin na sikhain a om ding uh, chiin a gen ua.

⁸Mutta Rehabeam ei välittänyt neuvosta, jonka vanhimmat hänelle antoivat. Hän kysyi neuvoa nuorilta, jotka olivat kasvaneet yhdessä hänen kanssaan ja kuuluivat nyt hänen hoviväkeensä.

⁸Himahleh upate hoihsakpih a jui keia, amah toh kivual tangvalte, a kianga omsekte a thu uh adong zota hi.

⁹"Miten te neuvotte minua vastaamaan kansalle?" hän kysyi heiltä. "Kansa pyysi minua keventämään iestä, jonka isäni on pannut sen kannettavaksi."

⁹A kiang uah, Hiai mipite, ka kianga, Na pan ka tung ua hakkol a ngak hon hihjangsak in, chia genmite ka dawn dan ding kizen bang non ngaihtuah pih ua oi? a chi a.

¹⁰Nuoret, jotka olivat kasvaneet yhdessä hänen kanssaan, sanoivat hänelle: "Tämä kansa sanoo sinulle, että isäsi teki sen ikeestä raskaan, ja pyytää sinua keventämään sitä. Sano sinä kansalle: Minun pieninkin jäseneni on paksumpi kuin isäni vyötäiset.

¹⁰Huan, a khanvual tangvalten a kiangah, Hiai mipite, Na pan ka hakkol uh a gik sak thei mahmaha, nang honhihjang dih ve, na kianga chimite kiangah, hichibangin chiinla, hichibangin a kiang uah genin:

¹¹Isäni pani niskaanne painavan ikeen, mutta minä vielä lisään sen painoa. Isäni kuritti teitä raipalla, mutta minä kuritan teitä piikkiruoskalla."

¹¹Ka pa kawng sangin ka khutme a lian jaw. Ka pan hakkol gik tak a honna bat saka, ken na hakkol uh ka behlap sin lai hi: ka pan jepnain a honna sawi seka, ken ahihleh aikamin ka honsawi sin hi, chiin, a gen a.

¹²Kahden päivän kuluttua Jerobeam ja koko kansa tulivat Rehabeamin luo, niin kuin kuningas oli käskenyt.

¹²Huchiin Jeroboam leh mipite tengteng kumpipan, Ni thum nung chiangin ka kiangah hong nawn un, chia ahilh bangin, a ni thum niin Rehoboam kiangah a vahoh ua.

¹³Kuningas vastasi kansalle kovin sanoin. Hän hylkäsi neuvon, jonka oli vanhimmilta saanut,

¹³Huan, kumpipan mipite khauh takin a na dawnga, jupate phatsak pihlah a pom keia:

¹⁴ja puhui kansalle nuorten neuvon mukaisesti. Hän sanoi: "Isäni teki teidän ikeestänne raskaan, mutta minä teen sen vielä raskaammaksi. Isäni kuritti teitä raipalla, mutta minä opetan teitä piikkiruoskalla."

¹⁴Tangvalte hoihsak bangin, Ka pan na hakkol uh anagiksaka, ken na hakkol uh ka behlap lai sin, kapan jepnain a honna sawi seka, ken ahihleh aikamin ka hon sawi sin ahi, a chi a.

¹⁵Kuningas ei kuunnellut kansaa. Herra ohjasi hänet tekemään näin pannakseen täytäntöön sanansa, jotka hän silolaisen Ahian suulla oli puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle.

¹⁵Huchiin kumpipan mipite thu gen a pom ta keia; huai bel Toupa jiak ahi. Toupan Silo mi Ahija zanga, Nebat tapa Jeroboam kianga a thu gen a hihkip theihna dingin.

¹⁶Kun israelilaiset näkivät, että kuningas ei välittänyt heidän pyynnöstään, he sanoivat hänelle näin: -- Mitä meillä on tekemistä Daavidin kanssa? Vieras on meille Iisain poika. Palatkaa majoillenne, Israelin miehet! Pidä itse huoli asioistasi, Daavidin suku! Niin israelilaiset palasivat kotiinsa.

¹⁶Huan, Israelte tengtengin kumpipan a thugen uh a pom kei chih a theih un, mipiten, David ah tantuan bang I nei ua? Jesai tapa ah gouluah ding I nei sam kei uh: aw Israelte aw, na puanin lam uah pai un; Davad, na inkuan ngaihtuah maiin, chiin kumpipa a dawng uh. Huchiin Israelte a puanin lam uah a paita uh.

¹⁷Rehabeamista tuli vain niiden israelilaisten kuningas, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.

¹⁷Israel suan, Juda gam khua omte bel, a tunguah Rehoboamin vai a hawma.

¹⁸Kun kuningas Rehabeam lähetti verotöiden valvojan Adoniramin israelilaisten luo, he kivittivät tämän kuoliaaksi. Silloin kuningas Rehabeam nousi kiireesti vaunuihin ja pakeni Jerusalemiin.

¹⁸Huchiin kumpipa Rehoboamin nasem dia a goih teiteite heutu Adoram a sawla; Israelte tengtengin suangin amah a deng ua, a si a. Huan, kumpipa Jerusalem khua tai tumin a kangtalai ah a tuang zok a.

¹⁹Israel hylkäsi Daavidin kuningassuvun ja on pysynyt siitä erillään tähän päivään saakka.

¹⁹Huchiin Israelte David inkote tungah a nahelta uh, tutanin.

²⁰Kun israelilaiset kautta maan saivat tietää, että Jerobeam oli palannut, he kutsuivat hänet kansankokoukseen. Siellä he julistivat hänet Israelin kuninkaaksi. Ainoastaan Juudan heimo pysyi uskollisena Daavidin suvulle.

²⁰Huan, hichi ahi a, Israelte tengtengin Jeroboam a hong kik nawn chih a jak un, kikaihkhawmnaa hong dingin a sam sak ua, Israelte tengteng tungah kumpipain a bawlta uh: Juda nam lel lou David inkote jui kuamah a om kei uh.

²¹Rehabeam tuli Jerusalemiin ja kutsui koolle koko Juudan väen ja Benjaminin heimon, satakahdeksankymmentätuhatta nuorta soturia. Heidän oli määrä lähteä sotaan Israelin valtakuntaa vastaan ja palauttaa sen kuninkuus Rehabeamille, Salomon pojalle.

²¹Huan, Rehoboamin Jerusalem khua a tun takin Israel inkote doua Solomon tapa Rehoboam gam la nawn dingin Juda inkote tengteng leh, Benjamin nam, mi hangsan ngen a tel khiak, nuai khat leh sing giat tak a khawmkhawm a.

²²Mutta Semajalle, Jumalan miehelle, tuli Herran sana:

²²Himahleh Pathian mi Semai kiangah Pathian thu a hongtunga,

²³"Vie Rehabeamille, Salomon pojalle ja Juudan kuninkaalle, sekä Juudan ja Benjaminin heimoille ja muulle kansalle tämä viesti:

²³Juda gam kumpipa Solomon tapa Rehoboam kiangah leh Juda leh Benjamin inkote tengteng kiangah leh mipi dangte kiangah,

²⁴Näin sanoo Herra: 'Älkää lähtekö sotimaan veljiänne israelilaisia vastaan. Palatkaa kaikki kotiin, sillä se, mikä on tapahtunut, on tapahtunut minun tahdostani.'" He tottelivat Herran sanaa ja palasivat kotiin, niin kuin Herra oli heitä käskenyt.

²⁴Toupan hichiin a chi, Vahoh tou kei un, Israel suan, na unaute vadou sam kei un; na in lam chiat uah pai nawn vek un; hiai hi kei hih ahi, chiin genin, chiin, Huchiin Toupa thu a mang ua, Toupa thu bangin a kik nawn ua, a pai nawn vek uh.

²⁵Jerobeam varusti Efraimin vuoristossa olevan Sikemin ja asettui sinne. Sitten hän muutti Penueliin ja varusti sen.

²⁵Huchiin Jeroboamin Ephraim tanggam ah Sekem khua a bawla, huaiah a oma; huan, huai a kipanin a pawtkhia, Penuel khua a bawl hi.

²⁶Mutta Jerobeam ajatteli: "Daavidin suku voi vielä päästä täällä valtaan.

²⁶Huan, Jeroboamin a lungsimin, Gam David inkotea honghi nawn na mahmah inchia:

²⁷Jos kansa käy uhraamassa Herran temppelissä Jerusalemissa, se kääntyy taas sydämessään herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan puoleen. Sitten minut surmataan, ja kansa palaa Rehabeamin, Juudan kuninkaan luo."

²⁷Hiai mite khawng Jerusalem khua Toupa ina kithoihnate lan dinga a hoh touh uleh hiai mite lungtangah a Toupa uh, Rehoboan, Juda gam kumpipa lamah a awn nawn mai ding; huchiin kei a honthat ding ua, Juda gam kumpipa Rehoboam lamah a belh nawn mai ding uh ka chi, a chi a.

²⁸Kuningas mietti tätä ja teetti sitten kaksi kultaista sonnipatsasta. Hän sanoi kansalleen: "Turha teidän on käydä Jerusalemissa saakka. Tässä, Israel, on Jumalasi, joka toi sinut Egyptin maasta!"

²⁸Huchiin kumpipan mi a donga, dangkaeng bawngnou lim nih a bawla; a kiang uah, Nou dingin Jerusalem khuaa hoh touh a hak sa lotela; aw endih uh, Aigupta gam akipana honpikhepa na pathiante uh, a chi a.

²⁹Hän sijoitti toisen sonnin Beteliin ja toisen Daniin.

²⁹Huan, khat Bethel ah a koiha, khat Dan ah a koih.

³⁰Tämä koitui synniksi, sillä kansa alkoi käydä patsaiden luona, toiset Betelissä, toiset Danissa.

³⁰Huai thil bel khelhna a honghita hi: mipite lah a niha be dingin Dan phain a hoh ngal ua.

³¹Jerobeam rakensi uhrikukkuloille pyhäköitä ja otti papeiksi keitä tahansa, muitakin kuin leeviläisiä.

³¹Huan, mun sang innte a lama, Levi tate hilou, vantang laka mi siampu ding bangin a bawl a.

³²Hän julisti juhlapäiväksi kahdeksannen kuun viidennentoista päivän, ja sitä juhlittiin niin kuin samaa juhlapäivää Juudassa. Hän nousi silloin Betelissä alttarille ja uhrasi sonnipatsaille, jotka oli itse tehnyt. Hän uskoi toimitukset Betelin uhrikukkulapapeille, jotka hän oli asettanut virkaan.

³²Huan, Jeroboam in Juda gama ankuanglui a neih bangmah un kha giatna, huai kha ni sawm leh ni nga ni ankuanglui ni dingin a sep sama, maitamah a hoh tou a; Bethel ah a bawngnou lim bawl kianga kithoihin huchibangin a hih hi: huan, a bawl mun sang siampute Bethel ah a koih hi.Huan, aman a deih banga a seh kha mah, kha giatna, ni sawm leh ni nga niin Bethela a maitam bawl ah a hoh tou a; huan, Israel suante adingin ankuangluina a sepa, maitama gimlim hal dingin a vahoh tou hi.

³³Hän nousi Betelissä alttarille kahdeksannen kuun viidentenätoista päivänä, itse keksimänään juhlapäivänä. Silloin hän järjesti kansalle juhlan ja nousi alttarille uhraamaan.

³³Huan, aman a deih banga a seh kha mah, kha giatna, ni sawm leh ni nga niin Bethela a maitam bawl ah a hoh tou a; huan, Israel suante adingin ankuangluina a sepa, maitama gimlim hal dingin a vahoh tou hi.