¹Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.

¹Bang chiteng adingin hunbi a om, van nuaia thiltup chitenga dingin hun:

²Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta,

²Pian hun leh sih hun; suan hun leh suansa boh khiak hun:

³aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,

³Thah hun leh hihdam hun; phel hun leh lam nawn hun;

⁴aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,

⁴Kah hun leh nuih hun; sun hun leh lam hun;

⁵aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,

⁵Suangte paih mang hun leh suangte lak khawm hun; kawi hun leh kawi kidek hun;

⁶aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,

⁶Zon hun leh mansuah hun; vom hun leh paihmang hun;

⁷aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua,

⁷Bohkek hun leh khui hun; pau louh hun leh thugen hun;

⁸aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.

⁸It hun leh muhdah hun; kidou hun leh kilep hun.

⁹Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee?

⁹A sepgimna na sempan bang phattuamna a neia?

¹⁰Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen.

¹⁰Huaia kisawijawtna dinga Pathianin mite tapate kianga a piak haksatna ka muta hi.

¹¹Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.

¹¹Thil chiteng a huna kilawmin a bawla: a lungtang uah khovel leng a koihtaa, huchi hinapiin lah mihingin Pathian nasep a bul akipana a tawp pha a hihsa a mukhe theikei hi.

¹²Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.

¹²A damsung teng un kipah leh hoih hih sanga amau adia hoihjaw bangmah a om kei chih ka thei hi.

¹³Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista.

¹³Huan, mi chihin a neka a dawna, a sepgimna tengtenga hoih nuam a sakpih tuh Pathian thilpiak ahi.

¹⁴Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin.

¹⁴Bangpeuh Pathianin a hih, khantawnin a om ding chih ka theia: huaiah bangmah a kikoih theikei dinga, huaiakipanin bangmah mah a kila khe thei sam kei ding: Pathianin a hihkhintaa, huchiin a maah miten a lau ding uhi.

¹⁵Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.

¹⁵A omkhinsa pen; huan a om ding a om khinsa ahi: huan Pathianin a pai mangsa a zong hi.

¹⁶Vielä minä näin auringon alla: oli oikeuspaikka -- ja siellä vääryys, oli tuomioistuin -- ja sielläkin vääryys.

¹⁶Huchiin ni nuaiah, vaihawmna munah, gitlouhna a om chih leng ka mu hi; huan diktatna munah, gitlouhna huailaiah a om hi.

¹⁷Minä ajattelin itsekseni: Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.

¹⁷Ka lungtangin, Pathianin mi diktat leh mi gilou a ngaihtuah ding: thiltup chiteng leh nasep chiteng adingin lah hun a om ngala, ka chi a.

¹⁸Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita.

¹⁸Ka lungtangin, Mite tapate jiakin ahi, Pathianin amau a ettel sina, amau mahmah gamsa bang lel a hihdan uh a kitheih theihna ding un.

¹⁹Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta.

¹⁹Mite tapate tunga tung peuhmah lah gamsate tungah a tung ngala; thil khat ngei lah a tunguah a tunga: khat a sih bangin, huchibangmahin a dang a dang a sia; ahi, hu khat a nei khawm ua: huan mihingin gamsate sanga masakjawkna a neikei: bangteng lah bangmahlou ahi ngala.

²⁰Kaikki menee samaan paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun.

²⁰Bangteng mun khat ah a pai ua; bangteng leivui akipan ahi ua, bangteng leivui ah a kik nawn uh.

²¹Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan?

²¹Mihing kha tunglama a pai touh leh, gamsa kha nuailama leia a pai suk kua ahia thei?Huaijiakin mihing a nasepte-a a kipah ding sanga hoih jaw bangmah a om kei chih ka thei hi; huai lah a tantuan ahi ngala: amah nungin bang ahi dia chih mu dingin amah kuan honpi nawn ahia leh?

²²Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin nyt iloita teoistaan. Sellainen on ihmisen osa. Kuka hänet toisi takaisin näkemään, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?

²²Huaijiakin mihing a nasepte-a a kipah ding sanga hoih jaw bangmah a om kei chih ka thei hi; huai lah a tantuan ahi ngala: amah nungin bang ahi dia chih mu dingin amah kuan honpi nawn ahia leh?