¹Minä sanoin sydämessäni: antaudunpa iloon, nautin elämän onnesta! Mutta sekin oli turhuutta.

¹Ka lungtangin, Kisain, vualnopnain ka honentel dia; huaijiakin nuambawlnaah bualin; huan, ngaiin, hiai leng bangmahlou ahi, ka chi a.

²Naurusta minä sanoin: joutavaa!, ja ilosta: mitä hyötyä siitä on?

²Nuihzatna thuah, Hai ahi: vualnopna thu ah, Bang a hiha? ka chi a.

³Päätin sitten virkistää itseäni viinillä -- päästämättä silti viisautta ohjaksista -- ja sillä tavoin antaa mielettömyydelle vallan, kunnes näkisin, mitä ihmisen on paras tehdä vähinä elinpäivinään tämän taivaan alla.

³A damsung ua mite tapaten a hih ding uh bang ahia hoih ka muh theih matan, ka lungtangin pilna kei honpi kawmin, uaiina ka sa kipahsakdan leh, haina let chintendan ka lungtangin ka zonga.

⁴Minä ryhdyin suuriin töihin: rakensin itselleni taloja, istutin viinitarhoja

⁴Na sepna thupi ka bawla; inte ka kilama;

⁵sekä puistoja ja puutarhoja, joissa kasvoi kaikenlaisia hedelmäpuita,

⁵Grep huante ka kibawla; huante leh gamsitte ka kibawla, huaiteah thei chi chih ka suana:

⁶tein itselleni lammikoita kastellakseni niiden vedellä metsikön puita.

⁶Gammang singte khoihna hihkawt dingin, tui lite ka kibawla.

⁷Minä hankin orjia ja orjattaria, ja heitä syntyi myös talossani; minulla oli karjaa, raavaita, lampaita ja vuohia, enemmän kuin kenelläkään, joka oli hallinnut Jerusalemissa ennen minua.

⁷Pasal sikhate leh numei sikhate ka leia, ka insungah sikha te a piang ua; belamhon leh bawnghon leng ka haua, Jerusalema ka maa omte tengteng sangin:

⁸Kokosin itselleni myös kultaa ja hopeaa, kuninkaiden aarteita ja maakuntien rikkauksia. Minä hankin laulajia ja laulajattaria ja miehen nautintoja: vaimon, jopa useita vaimoja.

⁸Dangka leh dangkaeng leng, bialte akipan leh kumpipate akipan gou lamdang ka ki lak khawma: pasal lasamite leh numei lasamite, mite tapa kipahna, a tama tam meite ka kineiha.

⁹Minä tulin mahtavaksi, mahtavammaksi kuin yksikään edeltäjäni Jerusalemissa. Silti säilytin kaikessa viisauteni.

⁹Huchiin Jerusalema ka maa omte tengteng sangin ka thupiin, ka pung jaw a: ka pilna leng ka kiangah a om gige a.

¹⁰Minä en evännyt silmiltäni mitään, mitä ne halusivat, enkä kieltänyt sydämel- täni yhtäkään iloa. Vaivannäköni tuloksista minun sydämeni iloitsi, sen palkan sain kaikesta ponnistelustani.

¹⁰Huan, bangpeuhmah ka mitin a lunggulh amau ka it kei hi: nuamsakna himhim akipanin ka lungtang ka len kei, ka sepgimnate tengteng jiakin ka lungtang lah a kipak ngala; huan hiai tuh ka sepgimna tengteng akipan ka tantuan ahi.

¹¹Mutta kun tarkastelin töitä, joita käteni olivat tehneet, ja vaivaa, jonka olin nähnyt, minä havaitsin: kaikki se oli turhuutta ja tuulen tavoittelua. Mistään ei ole mitään hyötyä auringon alla.

¹¹Huchiin ka khutten a bawl uh nasepte tengteng ka vela, semgima ka hih nasep gimna tengteng: huan, ngaiin, bangteng bangmahlou leh huih nungdelh ahi a, ni nuaiah bangmah phattuamna a om kei hi.

¹²Kun minä aloin vertailla toisaalta viisautta, toisaalta mielettömyyttä ja typeryyttä -- mitäpä kukaan kuninkaan jälkeen tuleva osaa tehdä muuta kuin mitä ennenkin on tehty? --

¹²Huan pilna leh lungsimkimlouhna leh haina en dingin ka kiheia: kumpipa nunga hongpai mihingin bang hih thei ding ahia? a kihihkhinsa mahmah leng.

¹³niin totesin, että viisaus on kyllä tyhmyyttä hyödyllisempi niin kuin valo on hyödyllisempi pimeyttä,

¹³Huchiin, khovakin khomial a khen dandanin, pilnain haina a kheng ahi chih ka muta hi.

¹⁴sillä viisaalla on silmät päässä, tyhmä hapuilee pimeässä. Mutta havaitsin myös, että sama kohtalo tapaa molemmat.

¹⁴Mi pil mitte a lutang ah a om, huan mi hai khomial ah a vak hi: huchi hinapiin lah thu khat mi tengteng kiangah a tung a;

¹⁵Silloin minä tajusin: minun käy kuin tyhmän -- sama kohtalo tapaa myös minut! Miksi siis olen niin määrättömästi tavoitellut viisautta? Päättelin mielessäni: turhuutta on ollut sekin.

¹⁵Huai laiin ka lungtangin, Mi haite kianga a hongom bangin, huchibangin kei kiangah leng a hongom ding; a hihleh bangdinga kei piljaw ka hia? ka chi a. Huan, ka lungtangin hiai mah leng bangmahlou ahi, ka chita hi.

¹⁶Viisaasta ei jää ikuista muistoa enempää kuin tyhmästäkään, tulevina päivinä molemmat unohdetaan. Niin kuolee viisas kuin tyhmäkin!

¹⁶Mi pil, mi hai bangmaha, theihgigena lah khantawnin a om ngal keia: tunung chiangin a vek ua mangngilh khit ahi ding uh chih theiin. Huan bangchi-a mi hai banga mi pil si ahia?

¹⁷Ja minä vihasin koko elämää, sillä kaikki, mitä auringon alla tapahtuu, oli minusta pelkkää pahaa, turhuutta ja tuulen tavoittelua.

¹⁷Huchiin hinna ka huaa; ni nuaia bawl thilhih keia dinga a haksat jiakin: bangteng lah bangmahlou leh huih nungdelh ahi ngala.

¹⁸Minä vihasin sitä vaivannäköä, jolla olin rasittanut itseäni auringon alla, koska minun täytyy jättää sen tulokset seuraajalleni.

¹⁸Huan, ni nuaia ka sepgim ka sepgimna tengteng ka huaa: ka nunga hongom ding mi kianga ka nutsiat ngei ding ahi chih theiin.

¹⁹Ja kuka tietää, onko hän viisas vai tyhmä? Silti hän kerran hallitsee kaikkea, minkä olen täällä vaivaa nähden ja viisauden avulla saanut aikaan. Sekin on turhuutta.

¹⁹Huan, kuan ahia mipil hia a hihkeileh mihai hia a honghih ding thei? ka sepgimna tengtenga ka sepgimna tungah thu a nei dinga, ni nuaia pilna ka etsakna ah. Hiai leng bangmahlou ahi.

²⁰Minä antauduin epätoivon valtaan kaiken sen vaivannäön vuoksi, jolla olin rasittanut itseäni auringon alla.

²⁰Huaijiakin ni nuaia sepgimna tengteng ka nabawltak tungtang thu-a ka lungtang lungdong sak dingin ka kipumhei hi.

²¹Sillä voihan käydä niin, että kaiken, minkä on vaivaa nähden ja viisaasti, taitavasti ja menestyen saanut aikaan, joutuu sitten jättämään toiselle, vaikka tämä ei ole nähnyt siitä lainkaan vaivaa. Sekin on turhuutta ja suuri vääryys.

²¹Mi a sepgimna pilna leh, theihna leh, kivakna toh om lah a om ngala: himahleh huaia semgim lou mi kiangah a tantuan dinga nutsiahin a om ding hi. Hiai leng bangmahlou leh gilou lianpi ahi.

²²Tosiaankin, mitä ihminen silloin saa korvaukseksi vaivannäöstään ja sydämensä pyrkimyksestä, kaikesta, millä hän itseään rasittaa auringon alla?

²²Ni nuaia a sepgimna tengteng akipan leh, a lungtanga a kisukna tengteng akipan mihingin bang a neia ahia leh?

²³Ovathan hänen päivänsä pelkkää huolta ja hänen työnsä murhetta, eikä hänen mielensä saa lepoa edes yöllä. Tämäkin on turhuutta.

²³A nite tengteng ahi lungkhamna lel ahi ngala, a thuakna dahna; ahi, jan nangawnin a lungtang a khawl kei hi. Hiai leng bangmahlou ahi.

²⁴Vaivannäkönsä keskellä ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda ja nauttia elämän iloista. Minä huomasin, että myös tämä tulee Jumalan kädestä.

²⁴Mihing adinga a neka a dawna, a sepgimnaa thilhoiha a kha a bualsak vala hoihjaw bangmah a om kei hi. Hiai leng ka theia, Pathian khut akipan om ahi.

²⁵Sillä kuka voi syödä ja kuka iloita ilman häntä?

²⁵Kei sangin, kuan ahia ne theia, a hihkeileh kuan ahia nuamsakna nei jaw?Amah hihlungkim mi kiangah Pathianin pilna leh, theihna leh nuamsakna a pe ngala: himahleh mikhial kiangah, gimthuakna a pia hi, lakhawm ding leh khawl khawm dingin, huchi-a kuapeuh Pathian hihlungkim kianga a piak theihna dingin, Hiai leng bangmahlou leh huih nungdelh ahi.

²⁶Sille, joka on hänelle mieleen, hän antaa viisautta, tietoa ja iloa, mutta syntisen hän panee kokoamaan ja kartuttamaan hyvää sille, joka on hänelle mieluinen. Mutta tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

²⁶Amah hihlungkim mi kiangah Pathianin pilna leh, theihna leh nuamsakna a pe ngala: himahleh mikhial kiangah, gimthuakna a pia hi, lakhawm ding leh khawl khawm dingin, huchi-a kuapeuh Pathian hihlungkim kianga a piak theihna dingin, Hiai leng bangmahlou leh huih nungdelh ahi.