1Saarnaajan, Daavidin pojan, Jerusalemin kuninkaan, sanoja.
1Thugenpa, David tapa, Jerusalem kumpipa thute.
2Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!
2Bangmahloute bangmahlou, bangmahloute bangmahlou, bangteng bangmahlouh ahi, Thugenpan a chi.
3Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä, jolla hän itseään rasittaa auringon alla?
3A sepgimna tengteng ni nuaia a sepgim akipan mihingin bang phattuamna a nei a?
4Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti.
4Khang khat a paia, khang dang a hongtunga; huan khantawnin lei a om gige.
5Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas.
5Ni leng a suak jela, huan ni a tum jel; huchiin a suahna a mun lamah a kiknawn pah.
6Tuuli menee etelään ja kääntyy pohjoiseen, kiertää kiertämistään, ja samalle kierrolleen tuuli palaa.
6Sim lamah huih a paia, mal lamah a kilehheia; a lampi ah a kivial hei ngitnget, huan huih a lam zuihah a kik nawn jel hi.
7Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei täyty, ja minne joet ovat laskeneet, sinne ne yhä edelleen laskevat.
7Luite tengteng tuipi ah a luang lut ua, himahleh tuipi a dim tuan kei: luite paina mun lamah, huailamah a pai nawn uh.
8Kaikki sanat uupuvat kesken, kukaan ei saa sanotuksi kaikkea. Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä eikä korva täyttään kuulemisesta.
8Thil tengteng gimnain a dima; mihingin a gen theikei: muhin mit a lungkim keia, jakin bil leng a lungkim sam kei.
9Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla.
9A omkhinsa a hongom ding ahi a; huan hihkhitsa hiha om ding ahi a; huchiin ni nuaiah thil thak a om kei hi.
10Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä.
10En dih, hiai a thak? chi-a miten a gen uh thil a om hia? a om khinsa ahi, i ma ua hunte ah.
11Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran.
11Khang masate theihgigena a om kei; a hongom ding khang nanunglam theihgigena leng a om sam kei ding, a nung hongom dingte lakah.
12Minä, Saarnaaja, olin Israelin kuninkaana Jerusalemissa.
12Kei Thugenpa Jerusalem ah Israel tungah kumpipa ka hi a.
13Minä ryhdyin etsimään viisautta ja tutkimaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämän raskaan tehtävän on Jumala antanut ihmisen vaivaksi.
13Huan van nuaia hiha omte tengteng tungtang pilnaa zong ding leh zong khe dinga ka lungtang suah ka hi: huaia kisuk dinga mite tapate kianga Pathianin a piak nakpi taka gimna ahi.
14Minä katselin kaikkea työtä, jota auringon alla tehdään, ja katso: kaikki se on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
14Ni nuaia hiha om nasepte tengteng ka mutaa; huan, ngaiin, bangteng bangmahlou a hi-a huih nung delh ahi.
15Käyrä ei voi olla suora, puuttuvaa ei voi laskea mukaan.
15A kawisa bawltang theih ahi kei: huan a kimlou sim theih ahi kei.
16Minä sanoin sydämessäni: olen hankkinut yhä enemmän viisautta, enemmän kuin kukaan, joka on hallinnut Jerusalemissa ennen minua, minun sydämeni on tallettanut tietoa ja viisautta.
16Keimah lungtang ka houlimpiha, Ngaiin, Jerusalema ka maa omte tengteng sangin pilna thupi ka honmuh saka; ahi, ka lungtangin pilna a neita, chiin.
17Ja minä halusin ottaa selville, mikä on tietoa ja viisautta, mikä taas mielettömyyttä ja typeryyttä. Mutta minä havaitsin, että tuulta vain tavoittelin.
17Huan pilna thei ding leh, haina haitatna thei dingin ka lungtang ka suka: hiai leng huih nungdelh ahi chih ka thei hi.Pil mahmahnaah lah lungkham mahmahna a om ngala: huan kuapeuh theihna khangsakin lungkham a khangsak hi.
18Sillä missä on paljon viisautta, siellä on paljon huolta, ja joka tietoa lisää, lisää tuskaa.
18Pil mahmahnaah lah lungkham mahmahna a om ngala: huan kuapeuh theihna khangsakin lungkham a khangsak hi.