¹Minä näin auringon alla muutakin onnettomuutta, joka painaa ihmistä raskaasti.

¹Ni nuaia ka muh gilou a oma, mite tungah a gik hi:

²Oli mies, jolle Jumala oli antanut rikkautta, omaisuutta ja kunniaa niin ettei häneltä puuttunut mitään, mitä hän saattoi haluta. Mutta Jumala ei sallinut hänen nauttia siitä, vaan kaiken sai nautittavakseen vieras. Tämä on turhuutta ja kipeä kärsimys.

²Mi Pathianin hausakna leh neihzohna leh, zahna a piaka, huchi-a a deihpeuha a kha adia bangmah taksap nei het lou-a, a hihhanga huaia ne dinga Pathianin thilhihtheihna a piak louha, mikhualin a nek jawkna: hiai bangmah lou ahi a, gilou natna ahi.

³Vaikka mies saisi sata lasta ja eläisi lukemattomia vuosia -- niin monta kuin ihmisen suinkin on mahdollista elää -- niin jos hän ei kaikesta tästä huolimatta saa tyydytystä elämästään eikä edes kunniallista hautausta, minä sanon: kuolleena syntynyt on häntä onnellisempi.

³Mihingin ta za khat suang henla, kum tampi damin a kumte nite tampi pha leh, a kha lah hoihin dim kei ngalin, kivuina neikei ngal leh; amah dingin a hun lou-a pian a hoihjaw ka chi ahi:

⁴Turhaan se tulee ja pimeään menee, ja pimeään sen nimi peittyy,

⁴Bangmahlou ah lah a hong hi-a, khomial ah a pai manga, huaia min khomialin a khuh hi;

⁵eikä se ole nähnyt aurinkoa eikä tajunnut mitään; mutta sen lepo on syvempi kuin hänen.

⁵Huailouin ni a mu keia theih leng a theikei; hiaiin a dang sangin a khawlna a neia:

⁶Vaikka tuo mies eläisi kaksi kertaa tuhat vuotta, hän ei saisi elämästään iloa: eivätkö kaikki ole matkalla samaan paikkaan?

⁶A hi, kum sang khat gen tuan dam mahleh, hoih nuam a sak pih tuan kei: bang teng mun khat ah a pai kei umaw?

⁷Kaikki ihmisen vaivannäkö menee samaan nieluun, eikä se kita koskaan täyty.

⁷Mihing sepgimna tengteng a kam ading ahi a, himahleh a gilkialna a dim tuan kei.

⁸Mitä etua viisaalla on tyhmän rinnalla, mitä hyötyä on nöyrälle siitä, että hän elää esikuvana muille?

⁸Mi hai sangin mipilin bang phatuamna a nei aleh? Ahihkeileh, mihing maa omdan thei, mi gentheiin bang a neia?

⁹Minkä silmä jo näkee, on parempi kuin se, mitä mieli havittelee. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

⁹Lunggulhna tamvak sangin mitte muh a hoihjaw hi: hiai leng bangmahlou leh huih nungdelh ahi.

¹⁰Kaikelle, mikä on olemassa, on annettu nimi jo kauan sitten, ja edeltäkäsin on säädetty, mitä ihmisestä tulee. Ei hän voi käräjöidä vahvempaansa vastaan.

¹⁰A naomkhinsa bangpeuh, sawtpi-a huai a min piaksa ahi, huan mihing ahi chih theih ahi: amah sanga hatjaw amah toh leng a kisual theikei ding hi.

¹¹Mitä enemmän on sanoja, sitä enemmän turhuutta. Mitä hyötyä siitä on ihmiselle?

¹¹Thil tampi bangmahlou pungsak a om ding chih theiin, mihing bang a hoih tuana?A damsung bangmahlou limliap banga a sukbei tengteng, a damsangin mihing adinga hoih kuan a thei aleh? Ni nuaiah amah nungin bang a om dia chih kuan mihing a hilh theia ahia?

¹²Kuka tietää, mikä on ihmiselle hyväksi hänen vähinä ja turhina elinpäivinään, jotka hän viettää varjon tavoin? Entä kuka pystyy kertomaan ihmiselle, mitä seuraa hänen jälkeensä auringon alla?

¹²A damsung bangmahlou limliap banga a sukbei tengteng, a damsangin mihing adinga hoih kuan a thei aleh? Ni nuaiah amah nungin bang a om dia chih kuan mihing a hilh theia ahia?