¹Kun Jaakob kuuli, että Egyptistä sai viljaa, hän sanoi pojilleen: "Mitä te siinä vain katsotte toi- sianne?

¹Huan, Jakob in Aigupta gamah buh a om chih a theia, huchiin Jakob in a tapate kiangah, bang dia ki en maimah na hi ua? Achia.

²Olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä menehtyisi."

²Huan, amah mahin, ngai un, Aigupta gamah buh a om chih ka ja hi: silou a I hinkhiak theihna dingin huaiah vahoh suk unla, huai a kipanin ei a dingin valei un, achia.

³Niin kym- menen Joosefin veljeä lähti ostamaan viljaa Egyptis- tä.

³Huchiin, Joseph unau sawmte Aigupta a kipan a buh lei dingin a vahoh sukta uh a.

⁴Mutta Benjaminia, Joosefin täysveljeä, Jaakob ei päästänyt toisten mukaan, sillä hän pelkäsi, että Benjaminille voisi sattua jotakin.

⁴Joseph nau Benjamin bel Jakob in a ute kiangah a hohsak keia; tuahsia avatuak kha ding, achi hi.

⁵Jaakobin pojat lähtivät yhdessä muiden Egyptiin menijöiden kanssa viljaa ostamaan, sillä Kanaaninmaassa vallitsi nälänhätä.

⁵Huchiin, Israel tapate mi hohte lakah buh lei dingin a hoh ua: Kanan gamah leng kial lah a ke sam ngala.

⁶Joosef, joka oli Egyptin käskynhaltijana, myi viljaa kaikille ihmisille. Niin myös Joosefin veljet tulivat hänen eteensä ja lankesivat kasvoilleen maahan.

⁶Huan, Joseph Aigupta gam tungah heutu ahia; amah lah huai gam mi tengteng kiangah a khawngpa ahi: huchiin Joseph ute a hongpai ua, lei siin amah chibai a buk chiat ua.

⁷Nähdessään veljensä Joosef tunsi heidät, mutta ei ollut tuntevinaan. Hän puhutteli heitä ankarasti ja kysyi: "Mistä te tulette?" He vastasivat: "Olemme tulleet Kanaaninmaasta tänne ruokaa ostamaan."

⁷Huan, Joseph in a ute ana mu a, amau ana theilai hi, himahleh a kiang uah midang bangin a kibawla, khauh takin amau a houpih a; huan, a kiang uah, koia kipana hong nahi ua? Achia. Huan, amau, buh lei dinga Kanan gam akipan a hongpai ka hi uh, a chi uh.

⁸Vaikka Joosef tunsi veljensä, he eivät tunteneet häntä.

⁸Huan, Joseph in a ute ana thei lai a, amau bel amah a theikei uh.

⁹Silloin Joosef muisti unet, jotka hän oli nähnyt heistä. Hän sanoi: "Vakoojia te olette! Olet- te vain tulleet katsomaan, mistä maahan olisi hel- pointa tunkeutua."

⁹Huan, Joseph in amau tungtang thu manga amat te a thei kheta a, a kiang uah, galgukte na hi uh; gam vuak dan en dinga hongpai na hi lim uh, achia.

¹⁰He vastasivat: "Emme suinkaan, herra! Me, sinun palvelijasi, olemme tulleet ostamaan ruokaa.

¹⁰Huan, amau, a kiangah, Toupa, hilou e, na sikhate buh lei dinga hongpai ka hi uh.

¹¹Olemme kaikki saman miehen poikia, rehellistä väkeä emmekä mitään vakoojia."

¹¹Mi khat ta vek ka hi uh; mi diktak ka hi ua, na sikhate jaw galguk ka hi zenzen kei uh, a chi ua.

¹²Mutta Joosef sanoi: "Vielä mitä! Te olette tulleet katsomaan, mistä maahan voisi tunkeutua."

¹²Huan, aman a kianga uah, ka taksang kei, gam vuak dan en dinga hongpai hi mah uteh, achia.

¹³He sanoivat: "Meitä, sinun palvelijoitasi, on ollut kaksitoista veljestä, kaikki saman miehen poikia Kanaaninmaasta. Nuorin jäi isämme luo, ja yhtä ei enää ole."

¹³Huan, amau, kou na sikhate jaw unau sawm leh nih, Kanan gama om mi khat ta ka hi uh; huan, ngaiin, ka nautumpen uh tuin ka pa uh kiangah a oma, khat ahihleh a om nawnta kei hi, achi ua.

¹⁴Joosef sanoi: "Aivan kuten sanoin, vakoojia te olette.

¹⁴Huan, Joseph in a kiang uah, galguk te na hi uh ka honchih na hi mahmah uh:

¹⁵Ja näin teidät tutkitaan: ellei nuorin veljenne tule tänne, te ette pääse lähtemään täältä, niin totta kuin farao elää!

¹⁵Hichibanga ettel in na om ding uh: na nautumpen uh hiailaia a hongpai kei leh Pharo hinna kichiamin hiai a kipan na pawtkhe kei ding uh ka honchi ahi.

¹⁶Lähettäkää yksi joukostanne hakemaan veljeänne, te muut jäätte tänne vankeuteen. Sittenhän nähdään, oletteko puhuneet totta. Ellette näin tee, te olette vakoojia, niin totta kuin farao elää!"

¹⁶Nou ah thutak a om hia omlou chetna dingin na lak ua khat sawl unla, na nau uh honpi hen, nou bel henin nana om phot ding uh: huchilou in jaw Pharo hinna a kichiam in, galguk te na hi mahmah uh, ka honchi ding hi, achia.

¹⁷Ja hän heitätti heidät vankilaan kolmeksi päiväksi.

¹⁷Huan, a vek un ni thum a tangsak chiata.

¹⁸Kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: "Tehkää kuten sanon, niin saatte pitää henkenne, sillä minä olen Jumalaa pelkäävä mies.

¹⁸Huan, a ni thum niin Joseph in a kiang uah, hichiin hih le uchin na hing ding uh; Pathian ka kihta ngala:

¹⁹Voitte osoittaa re- hellisyytenne näin: Yksi teistä jää tänne vankilaan. Te muut saatte mennä ja viedä ostamanne viljan nälkää näkeville perheillenne.

¹⁹Mi diktak na hih uleh na unau lak uah khat na suangkulh tanna in uah henin om hen:

²⁰Tuokaa sitten nuorin veljenne minun luokseni. Näin osoitatte pu- huneenne totta, eikä teidän tarvitse kuolla." Veljet suostuivat tähän

²⁰Huan, na nautumpen uh ka kiangah honpi un; huchiin na thu uh a tel dinga, na si kei ding uhi, achia, Huchiin huchibang in a hihta uhi.

²¹ja sanoivat toisilleen: "Me olemme todellakin ansainneet rangaistuksen siitä, mitä teimme veljellemme. Me näimme hänen hätänsä, kun hän rukoili meiltä armoa, mutta emme kuunnelleet häntä. Siksi me nyt olemme ahdingossa."

²¹Huan, amau, I nau tunga I thilhih uh moh petmah I hi, hehpih dinga a hon nget ngitnget laia a lungtang mangbat dan mu napia I ngaihkhiak sak noplouh; huaijiak in hiai mangbatna in hon buak ahi, a kichi ua.

²²Ruuben sanoi heille: "Minähän kielsin teitä tekemästä pojalle pahaa, mutta te ette kuunnelleet. Nyt joudumme tilille hänen kuolemastaan."

²²Huan, Reuben in, naupang tungah thi hihkhial kei un, chiin, na kiang uah ka gen kei maw? Na ngaikhe nuam kei ua ahi: huaijiakin, ngai un, a sisan phu la uh ahi, chiin, amau a dawnga.

²³Mutta he eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heidän puheensa, sillä hän puhui heille tulkin välityksellä.

²³A kal ua pauletmi a om jiakin Joseph in a thugen uh a thei chih a theikei uh.

²⁴Joosef poistui heidän luotaan ja itki. Palattuaan hän puhui vielä heidän kanssaan, otti sitten Simeonin heidän joukostaan ja vangitutti hänet heidän nähtensä.

²⁴Huan, aman amau a lehngat sana, a kapta hi; huan, a kiang uah a hong kik nawna, amau a houpih a, a lak ua kipanin Simeon a pi tuam a, a mitmuh un amah gakta hi.

²⁵Joosef käski palvelijoittensa täyttää heidän säkkinsä viljalla, panna kullekin säkkiin hänen maksamansa hopean ja antaa heille evästä matkaa varten.

²⁵Huan, Joseph in a ipte uh buha hihdim ding leh, a dangkate uh a ip ua koih nawn chiat dingin leh, lampi a dinga nek ding pe dingin thu a pia a: huchiin huchibangin a hihsak hi.

²⁶He kuormasivat ostamansa viljan aasien selkään ja lähtivät kotimatkalle.

²⁶Huan, a buh uh a sabengtung te uh a posak ua, huai a kipan a pawt kheta uhi.

²⁷Yöpymispaikassa yksi heistä avasi säkkinsä antaakseen viljaa aasilleen ja löysikin säkin suulta hopeansa.

²⁷Huan, a lak ua mi khat in a giahbuk ua a sabengtung an pe dinga a ip a hon leh, a dangka a muta a; ngaiin, a ip gong bul ah a na omta hi.

²⁸Hän sanoi veljilleen: "Minä olen saanut hopeani takaisin, se on päällimmäisenä minun säkissäni!" Silloin he katsoivat toisiaan pelästyneinä ja vavisten ja sanoivat: "Mitä Jumala onkaan tehnyt meille?"

²⁸Huchiin, a unaute kiangah, ka dangka na koih nawn uh hi ve e; ngai un, ka ip ah na om zenhouh ve e, achia: huan, a lunglel ua, Pathianin hichi banga honbawl bangchidan ade aw? Chiin, ling kawmin a kien uhi.

²⁹Tultuaan isänsä Jaakobin luo Kanaaninmaahan vel- jekset kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut, ja sanoivat:

²⁹Huan, Kanan gama a pa uh kiang a hongtung ua, atung ua thil tung tengteng a hilh uh;

³⁰"Se mies, joka on maan valtiaana, puhui meille ankarasti ja väitti meidän vakoilevan maata.

³⁰Huai mi a gam heutupa un, khauh takin a honhoupih a, galguk hi dingin hon gingta.

³¹Me sanoimme hänelle: 'Me olemme rehellistä väkeä emmekä mitään vakoojia.

³¹Huan, kou bel, a kiangah, mi diktak ka hi uh; galguk ka hi zenzen kei uh:

³²Meitä on ollut kaksitoista veljestä, kaikki saman isän poikia. Yhtä ei enää ole, ja nuorin jäi isämme luo Kanaaninmaahan.'

³²Unau sawm leh nih ka hi ua, ka pa uh tapate ka hi vek ua; khat bel a om nawn keia, ka nautumpen uh tuin Kanan gamah ka pa uh kiangah a om, ka chi uh.

³³Silloin se mies, maan valtias, sanoi meille: 'Tällä tavoin minä saan tietää, oletteko rehellisiä: jättäkää yksi joukostanne luokseni, ottakaa mukaanne viljaa nälkää näkeville perheillenne

³³Huan, huai mi, a gam heutupa un, ka kiang uah, hichiin mi diktak na hi uh chih ka honthei ding; na unau khat uh ka kiangah nusia unla, na inkuanpih kialte a dingin buh pua unla, paita un:

³⁴ja menkää hakemaan tänne nuorin veljenne, niin minä uskon, ettette ole vakoojia, vaan rehellistä väkeä. Silloin annan teille takaisin tänne jäävän veljenne, ja te saatte vapaasti liikkua maassa.'"

³⁴Huan, na nautumpen uh ka kiangah honpi un: huchiin galguk na hi kei ua, mi diktak na hi jaw uh chih ka thei ding: huchiin na unaupa uh ka honpe nawn dinga, hiai gamah sum na sinta ding uhi, hon chia, a chi ua.

³⁵Kun he sitten avasivat säkkinsä, jokainen löysi säkistään oman hopeansa, ja hopean nähdessään he ja heidän isänsä pelästyivät.

³⁵Huan, hichi ahia, a ipte uh a butkhiak lai un, ngaiin, a dangka tun chiat uh a ip uah na om chiata: huan, amau leh apa uh a dangka tunte uh a muh un a lau mahmah uhi.

³⁶Heidän isänsä Jaakob sanoi: "Te olette vieneet minulta lapseni! Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, ja nyt aiotte viedä vielä Benjaminin! Minun elämäni on pelkkää surkeutta!"

³⁶Huan, a pa uh Jakob in, a kiang uah, nouten ka tate hon tansak na hi uh: Joseph a om nawn kei, Simeon lah a om nawn kei, Benjamin nasan lah pi mang na tum nawn jel ua: huai thil tengteng in hon kiakkhum eita ve, achia.

³⁷Silloin Ruuben sanoi isälleen: "Saat vaikka tappaa minun kaksi poikaani, ellen tuo Benja- minia takaisin luoksesi! Anna hänet minun huostaani, minä kyllä tuon hänet sinulle takaisin."

³⁷Huan, Reuben in, apa kiangah, na kianga ka honpi nawnkei leh ka tapa nihte that maiin: amah ka khut ah honkem sak inla, na kiangah ka honpi nawn mai ding, chiin, a gena.Huan, aman, ka tapa jaw na kiang uah a hong suk kei ding; a u a sita a, amah kia lah ahita ngala: na paina lam lak uah tuahsia tuak leh, ka lu kang lungkhamna in han ah na tumsak ding uh ahi, achi hi.

³⁸Mutta Jaakob sanoi: "Minun poikani ei lähde teidän mukaan- ne. Hänen oma veljensä on kuollut, ja vain hän on enää jäljellä. Jos hänen käy huonosti matkalla, suru murtaa minut, ja niin te syöksette harmaapään isänne tuonelaan."

³⁸Huan, aman, ka tapa jaw na kiang uah a hong suk kei ding; a u a sita a, amah kia lah ahita ngala: na paina lam lak uah tuahsia tuak leh, ka lu kang lungkhamna in han ah na tumsak ding uh ahi, achi hi.