¹Nälänhätä oli Kanaaninmaassa kova.

¹Huan, huai gamah kial anak kiak mahmaha.

²Kun Egyptistä tuotu vilja oli loppunut, Jaakob sanoi pojilleen: "Lähtekää jälleen ostamaan meille vähän syötävää."

²Huan, hichi ahi a, Aigupta gama kipana buh puak touh uh a gaih nung un, a pa un, a kiang uah, kuan nawn unla buh tawm chik bek ei a dingin va lei nawn un, a chi a.

³Juuda vastasi: "Se mies antoi meille ankaran määräyksen, ettemme saa astua hänen eteensä, ellei veljemme ole mukanamme.

³Huchiin, Juda in, a kiangah, huai miin, na nau uh non tonpih kei u leh ka mel na mu kei ding uh, chiin, hon kalh ngiungeu hi.

⁴Me lähdemme kyllä Egyptiin ostamaan sinulle syötävää, jos annat veljemme tulla mukaan,

⁴Ka nau uh non zuihsak ding leh, buh kon va leisak ding uh;

⁵mutta jos et aio päästää häntä, me emme lähde sinne, sillä se mies sanoi meille: 'Ette saa astua minun eteeni, ellei veljenne ole mukananne.'"

⁵Non zuihsak kei lejaw ka hoh kei ding uh: huai miin ka kiang uah, na nau uh non tonpih kei u leh ka mel na mu kei ding uh, a chita ngala, chiin a gena.

⁶Isä sanoi: "Miksi te onnettomat menitte kertomaan hänelle, että teillä on vielä yksi veli?"

⁶Huan, Israel in, bangjiakin ahia nau dang na neih lai tantan ua na hilh chitchiat uh, kei a dinga hoihlou na hih uh? A chia.

⁷He vastasivat: "Se mies uteli kaikenlaista meistä ja suvustamme ja kysyi: 'Vieläkö isänne elää? Onko teillä vielä muita veljiä?' Me kerroimme hänelle niin kuin asiat ovat. Mistä me saatoimme tietää, että hän käskisi meidän viedä sinne Benjaminin?"

⁷Huan, amau, huai miin, na pa uh hing lai hia? unau dang na nei lai u hia? Chiin, I tanchin leh I tanaute tanchin a hon dong ngala; huchiin huai a hon thudot bang jelin ka hilh uh ahi: Na nau uh honpi suk un, a chi ding chih kuan a thei chitchiat dia? a chi ua.

⁸Juuda sanoi isälleen Israelille: "Päästä poika minun mukaani, niin me lähdemme matkaan. Vain sillä tavoin me voimme kaikki pysyä hengissä, me sekä vaimomme ja lapsemme.

⁸Huan, Juda in, a pa Israel kiangah, ka nau uh hon juisakin, huchiin ka ding ding ua, ka kuan mai ding uh; kou leh nang leh ka ta neu chikchikte u leng siloua I hin theihna ding un.

⁹Minä otan itse vastatakseni hänestä, minut voit vaatia tilille hänen hengestään. Jos en tuo häntä takaisin tänne sinun luoksesi, minä olen aina oleva sinun edessäsi syyllinen.

⁹A tungtang thu ahi keimahin a bultum na ning; kei lak mahmah ah amah honphutin: amah na kianga ka honpi nawn keia, na maa ka hon dinsak nawn kei leh, a moh khantawnin ka po ding hi;

¹⁰Jollemme olisi näin vitkastelleet, olisimme ehtineet käydä siellä jo kaksikin kertaa."

¹⁰Om sawt lou hi le ung tuin a nihveina leng ka hongtung nawn khinta ding uh ahi, achia.

¹¹Heidän isänsä Israel sanoi: "Tehkää sitten niin, mutta ottakaa säkkeihinne tämän maan parhaita tuot- teita ja viekää ne sille miehelle: hiukan balsamia, hiukan hunajaa, suitsuketta ja mirhaa, pistaasipäh- kinöitä ja manteleita.

¹¹Huan, a pa uh Israel in, a kiang uah, huchibang a hih vanglak leh hichiin hih un; na seng un hiai gama thil hoih khenkhat singnai damdawi te, khuaiju te, namtui banghiam te, Murra te, theihawksak te, makha te, neukha chiat in huai mi adingin kipahman dingin tawi suk un.

¹²Ottakaa mukaanne kaksin- kertainen määrä hopeaa, niin että voitte palauttaa sen hopean, joka oli pantu säkkienne suulle. Ehkä se oli joutunut sinne vahingossa.

¹²Huan, dangka a mun nihin tawi unla, na ip gong bul ua a hon dangka piak nawn leng tawi nawn un; a muhkhelh ahi kha ding;

¹³Ottakaa siis vel- jenne mukaan ja menkää takaisin.

¹³Na nau u leng pi unla, thou unla, huai mi kiangah vahoh nawn un:

¹⁴Jumala, Kaikki- valtias, auttakoon teitä, kun joudutte sen miehen eteen, niin että hän päästää Simeonin ja myös Benja- minin lähtemään kanssanne. Mutta jos minun täytyy menettää lapseni, käyköön sitten niin."

¹⁴Huchiin, na unau khat pen u leh Benjamin a hon khahsakna dingin Pathian bangkim hihtheiin huai mi hon hehpihsak hen. Huan, ka tate tan a hih leh tan ka hi mai kei ding hia, a chi hi.

¹⁵Miehet kokosivat lahjansa, ottivat kaksinkertai- sen määrän hopeaa ja lähtivät Egyptiin Benjamin mukanaan. Siellä he astuivat Joosefin eteen.

¹⁵Huchiin, amau kipahman a tawi ua, dangka leng a mun nih a tawi ua, Benjamin leng a pi uh; huan, a thou ua, Aigupta gamah a hoh suk ua, Joseph maah a ding nawn uhi.

¹⁶Joosef näki Benjaminin heidän joukossaan ja sanoi taloutensa hoitajalle: "Vie nuo miehet minun talooni, ota karjasta teuras ja valmista se ruoaksi, sillä he aterioivat päivällä minun kanssani."

¹⁶Huan, Joseph in Benjamin a kiang ua om a muh takin a in kemmi kiangah, huai mite in sungah pi lut inla, sa gou inla, bawlin, huai miten sun chiangin ka kiangah ann a ne ding uh, a chi a.

¹⁷Mies teki niin kuin Joosef oli käskenyt.

¹⁷Huchiin, aman Joseph thupiak bangin a hihta hi; Joseph in ah amau a pi lut a.

¹⁸Kun veljet huomasivat, että heitä vietiin Joosefin ta- loon, he pelästyivät ja sanoivat: "Meidät on varmaan tuotu tänne sen hopean takia, joka viime kerralla oli joutunut takaisin säkkeihimme, ja nyt he kai hyökkäävät kimppuumme, ottavat meidät orjiksi ja vievät aasimme."

¹⁸Huan, Joseph in a pi luta a om jiak in a lau ua, hoh masak laia I ip ua dangka hon kiknawnte jiakin eive a honpi lut uh; I tung ua siatna zonga, hon sualin, ei leh I sabengtungte toh sikha dinga hon mat tum eive, a chi ua.

¹⁹Kun tultiin talon portille, he menivät Joosefin taloutta hoitavan miehen luo ja sanoivat hänelle:

¹⁹Huan, Joseph in kemmi kiangah a vahoh ua, kong bul ah a houpih ua,

²⁰"Suo anteeksi, että vaivaamme sinua, herra. Me olemme käyneet täällä kerran aikaisemminkin viljaa ostamassa,

²⁰Pu aw, ka hong masak lai ua buh lei ding lela hongsuak ka hi ua:

²¹ja kun tulimme yöpymispaikkaan ja avasimme säkkimme, jokainen meistä löysi hopeansa täysimääräisenä säkkinsä suulta. Sen me olemme nyt tuoneet takaisin,

²¹Huan, hichi ahia, giah buk ka tun un ka ipte uh ka hong ua, huan, ngaiin, ka dangka chiat uh ka ip gong bul uah a na om chiata, ka dangka uh a buk ngeingeiin a na om a: huchiin ka hontawi uhi.

²²ja meillä on vielä lisää hopeaa viljan ostamista varten. Emme tiedä, kuka oli pannut hopean säkkeihimme."

²²Huan, buh leina dingin dangka dang ka hontawi ua: ka dangka u lah kuan ahia ka ip ua koih ka thei ngal kei ua, a chi ua.

²³Taloudenhoitaja vastasi: "Olkaa rauhassa, älkää pelätkö. Teidän Jumalanne ja isänne Jumala on pannut aarteen säkkeihinne. Teidän hopeanne minä olen jo saanut." Ja hän toi Simeonin heidän luokseen.

²³Huan, aman, lungmuangtakin om unla, lau keiun: na Pathian, na pa uh Pathianin na ipte uah gou a honpia ahi mai ve: na dangka ulah ka mu ngala, achia. Huan, Simeon a kiang uah a honpi khia ua.

²⁴Sitten mies vei heidät sisälle taloon, toi heille vettä, että he saivat pestä matkan pölyt jaloistaan, ja antoi rehua heidän aaseilleen.

²⁴Huan, Joseph in sungah amau a pi lut ua, tui a pia a, a khe uh a silta ua; a sabengtung u leng an a pia.

²⁵Odottaessaan Joosefia, jonka piti saapua keskipäivällä, he ottivat esiin lahjansa, sillä he olivat kuulleet, että he saisivat aterioida siellä.

²⁵Huan, a kipahman tawi uh Joseph sunan nea a hongpai main a na bawlkhol ua: huailaiah an a ne sin uh chih lah a za ngal ua.

²⁶Kun Joosef tuli taloon, he veivät hänelle lahjat ja lankesivat maahan hänen eteensä.

²⁶Huan, Joseph a in a hongpai takin, a khut ua kipahman om in sungah a kiangah a tawi lut ua, leisiin chibai a buk chiat uh.

²⁷Joosef tervehti heitä ja kysyi: "Mitä kuuluu vanhalle isällenne, josta kerroitte minulle? Elääkö hän vie- lä?"

²⁷Huan, aman a tanchin uh a donga, na pa uh a tanchin na gen uh, huai putek a damdam na hia? A hing lai hia? a chi a.

²⁸He vastasivat: "Isällemme, sinun palvelijallesi, kuuluu hyvää. Hän on edelleenkin elossa." Ja he polvistuivat ja heittäytyivät kasvoilleen.

²⁸Huan, amau, na sikha ka pu uh a dam lai ahi, a hing lai hi, a chi ua. Huanm a lu uh a kun ua, chibai a buk nawn ua.

²⁹Kun Joosef huomasi Benjaminin, oman äitinsä pojan, hän kysyi: "Tämäkö on nuorin veljenne, josta minulle puhuitte?" Ja hän sanoi: "Jumala siunatkoon sinua, poika!"

²⁹Huan, amah a daka, a nau Benjamin, a nu tapa a mua, hiai na nautumpen uh, a tanchin na honhilh uh hia? a chi a. Huan, amah mahin, Ka tapa, Pathian honhehpih hen, a chi a.

³⁰Sitten Joosef poistui kiireesti, sillä nähdessään veljensä Benjaminin hän liikuttui niin, että hänen oli vaikea pidättää itkuaan. Hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.

³⁰Huan, Josephin a nau a muhin a khase mahmaha, kintakin kahna ding mun a zong paha, a dantan sungah a luta, huailaiah a kap kheta hi.

³¹Pestyään kasvonsa hän tuli takaisin, pakottautui rauhallisek- si ja sanoi: "Tuokaa ruoka sisään."

³¹Huan, a mai a phiata, a va pawt nawna, a kidek teiteia, Annek bawl un, a chi a.

³²Ja ruokaa tuotiin erikseen hänelle, erikseen veljille ja erik- seen niille egyptiläisille, jotka söivät hänen luo- naan, sillä egyptiläiset eivät aterioi heprealaisten kanssa; se on egyptiläisistä sopimatonta.

³²Huchiin amah ading a tuamin, amau a ding a tuamin, Aigupta mi a nekpihte a ding a tuamin a bawlta ua: Aiguptaten lah Hebrute a nekpih thei ngal kei ua; huchibang hih lah Aiguptate adingin a siang keia.

³³Veljet sijoitettiin istumaan Joosefia vastapäätä, ikäjärjestyksessä, vanhin ensimmäiselle sijalle ja nuorin viimeiselle. Veljekset katselivat ihmeissään toisiaan.

³³Huchiin, upa pen ta masa a hihna bangin, naupang pen nautumpen a hihna bangin Joseph maah a tu jel ua; huchiin lamdang asa chiat uh.Huan, Josephin a maa mite akipanin tantuan an a ban piaksaka, Benjamin tantuan ngial houh amaute tantuan tengteng sangin amun ngain a tam tuam hi. Huan, uainte a dawn ua, nuam asa chiat mahmah uh.

³⁴Kun sitten Joosef jakoi heille omista ruoistaan valitsemiaan paloja, Benjamin sai niitä viisi kertaa enemmän kuin muut veljet. Ja he joivat kaikki yhdessä ja humaltuivat.

³⁴Huan, Josephin a maa mite akipanin tantuan an a ban piaksaka, Benjamin tantuan ngial houh amaute tantuan tengteng sangin amun ngain a tam tuam hi. Huan, uainte a dawn ua, nuam asa chiat mahmah uh.