¹Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: "Pane noiden miesten säkkeihin syötävää niin paljon kuin he pys- tyvät kuljettamaan ja pane kunkin miehen hopea hänen säkkinsä suuhun.

¹Huan, aman a in kemmi kiangah, huai mite ip a puak zoh zahzah un buhin dimsak unla, a dangka chiat uh a ip gong bul chiat uah koih un.

²Mutta nuorimman miehen säkin suuhun sinun on pantava minun hopeamaljani ja lisäksi se hopea, joka hänellä oli viljan ostoa varten." Ja mies teki niin kuin Joosef oli käskenyt.

²Huan, ka nou, huai dangka nou, a naupangpenpa uh ip gong bulah koih un, a buh man dangka toh, chiin, thu a pia. Huchiin, aman Joseph thu gen bangin a hihta hi.

³Aamunkoitteessa miesten annettiin lähteä matkaan aaseineen.

³Huan, khua a vak takin amau, a sabengtungte utoh, a paisakta ua.

⁴Mutta kun he olivat ehtineet vasta vähän matkan päähän kaupungista, Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: "Lähde noiden miesten perään, ja kun tavoitat heidät, sano heille: 'Miksi olette palkinneet hyvän pahalla?

⁴Huan, khua akipan a pai khiak ua gamla a tun maun, Josephin a in kemmi kiangah, thou inla, huai mite vadelhin; huan, na vaphak takin a kiang uah, bangchidana thil hoih thil hoihloua thuk na hi ua?

⁵Teillähän on mukananne se malja, josta herrani juo ja jonka avulla hän näkee tulevat tapahtumat. Kovin pahasti olette teh- neet!'"

⁵Huai ka pu uain dawna leh a aisanna mahmah hilou ahi maw? hichibang na hih uh na gilou uh ahi, chiin, a chi a.

⁶Kun mies tavoitti heidät, hän sanoi heille niin kuin oli käsketty.

⁶Huan, a delh phaa, huai thute a kiang uah a gena.

⁷He vastasivat: "Miksi sinä puhut noin, herra? Eihän meille tulisi mieleenkään, että tekisimme mitään sellaista!

⁷Huan, amau a kiangah, Pu, bangchidan ahia hichi thu na gen? Na sikhaten huchibang thil ka hihlouh ding dan uh.

⁸Sen hopeankin, jonka aikaisemmin löysimme säkkiemme suusta, me toimme sinulle Kanaaninmaasta takaisin. Miten me siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa isäntäsi talosta?

⁸Ngaiin, ka ip gong bul ua dangka ka muhte uh leng Kanan gam akipanin na kiangah ka hon tawi ve ua oi: bangchidanin na pu in a dangka hiam dangkaeng hiam ka gu thei maijen ding ua?

⁹Jos malja löytyy joltakulta meistä, hän olkoon kuoleman oma, ja muista tulkoon herramme orjia!"

⁹Na sikhate lakah kuapeuh na muhna penpen si hen, kou leng ka pu uh sikhain ka om mai ding uh, a chi ua.

¹⁰Mies sanoi: "Puhukaa mitä puhutte, mutta jos malja joltakulta löytyy, hän joutuu minun orjak- seni. Te muut olette vapaat kaikesta vastuusta."

¹⁰Huan, aman, hi hen, na thu bang jel un hi leh ake: Ahihhangin kuapeuh ka honmuhna penpen ka sikhain om hen; noute ahihleh gensiat beiin na om ding uh, a chi a.

¹¹Veljekset laskivat säkkinsä kiireesti maahan ja avasivat ne.

¹¹Huaitakin amau ip chiat kintakin lei ah a nga khe chiat ua, amau ip chiat a hong ua.

¹²Mies tutki ne aloittaen vanhimmasta veljestä ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.

¹²Huan, aman, a upapen uah apana, a naupang pen uh phain a zonga: huchiin Benjamin ip ah nou a muta hi.

¹³Silloin veljekset repäisivät vaatteensa, kuormasivat tavaransa uudelleen aasiensa selkään ja palasivat kaupunkiin.

¹³Huaitakin a puansilhte uh a botkek ua, amau sabengtung chiat a posak nawn ua, khua ah a kik nawnta uhi.

¹⁴Niin Juuda ja hänen veljensä menivät Joosefin taloon, jossa tämä odotti heitä, ja he heittäytyivät kasvoilleen maahan.

¹⁴Huan, Juda leh a unauten Joseph in a vapha ua; amah lah huailaiah a na om lailaia: huan, a maah a khupboh chiat ua.

¹⁵Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan tehneet! Olisihan teidän pitänyt tietää, että minunlaiseni mies näkee salatutkin asiat."

¹⁵Huan, Josephin, a kiang uah, bang thil ahi maia na hih uh? Kei miin aisan a siam teitei uh chih na theikei ua hia? Achia.

¹⁶Juuda vastasi: "Mitä voisimme enää sanoa sinulle, herramme? Mitä puhuisimme ja miten voisimme todistaa syyttömyytemme? Jumala on osoittanut meidät syyllisiksi, ja sen tähden me olemme nyt kaikki sinun orjiasi, se jolta malja löytyi ja yhtä lailla me kaikki muut."

¹⁶Huan, Judain, pu na kiangah bang ka genta ding ua? Bang ka honhilhta ding ua? Bangchibangin ka kigenvengta ding ua? Pathianin na sikhate tatlek na mu kheta hi: Ngaiin, pu, na sikhate ka hita mai uhi, koute leh a khut a nou a muhnapen uh leng, a chi a.

¹⁷Mutta Joosef sanoi: "Se ei käy! Vain se mies, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, ja te muut saatte rauhassa palata isänne luo."

¹⁷Huan, aman, huchibanga ka hihlouh dingdan: a khut a nou a muhnapen kia uh ka sikhain a om ding; nou jaw lungmuangtakin na pa uh kiangah pai tou ta un, a chi a.

¹⁸Silloin Juuda astui Joosefin eteen ja sanoi: "Anna anteeksi, herra, että rohkenen puhua muutaman sanan. Älä vihastu minuun -- sinä, joka olet kuin farao.

¹⁸Huaitakin Judain Joseph a vanaiha, Pu aw, hehpihtakin, pu, kei na sikha na bila na jak dingin thu kamkhat hon gen sak inla, na hehna na sikha tungah kuangsak ken: nang la Pharo bang hial na hita ngala.

¹⁹Sinä itse kysyit meiltä: 'Onko teillä isää tai veljeä?'

¹⁹Pu, nang, Pa hiam unau hiam na nei uhia? Chiin, na sikhate na hon donga.

²⁰Ja me sanoimme sinulle: 'Meillä on vanha isä, ja hänellä on nuori poika, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään. Pojan oma veli on kuollut, hän on äitinsä lapsista ainoana jäljellä ja isällemme hyvin rakas.'

²⁰Huan, pu, kou, na kiangah, Pa putek tak leh, teklam ta, naupang chik, ka nei uh; huai mi u a sia, a nu neih lakah amah kia a om laia, a pain lah amah a it mahmah hi, ka chi ua.

²¹Sinä sanoit meille: 'Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että saan nähdä hänet omin silmin.'

²¹Huan, nang, na sikhate kiangah, amah pen ka mit a ka muh theihna dingin ka kiangah honpi suk un, na chi a.

²²Ja me sanoimme sinulle: 'Poika ei voi lähteä isänsä luota, sillä jos hän lähtee, isä kuolee.'

²²Huan, pu, kou na kiangah, ka nau un a pa a nuse theikei ding; a pa pai san leh a pa lah a si mai ngal sina, ka chi ua.

²³Silloin sinä sanoit meille: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän mukananne, ette saa enää astua minun eteeni.'

²³Huan, nang, na sikhate kiangah, na nautumpen uh non tonpih kei uleh, ka mel na mu nawn kei ding uh, na chi a.

²⁴"Kun olimme palanneet kotiin, kerroimme isällem- me, sinun palvelijallesi, mitä olit sanonut.

²⁴Huan, hichi ahia, na sikha ka pa uh kiang ka vatun un, pu, na thu ka hilh ua.

²⁵Kun hän sitten kerran sanoi: 'Lähtekää jälleen ostamaan meille vähän syötävää',

²⁵Huan, ka pa un, Kuan nawn unla, buh tawm chik bek ei a dingin va lei nawn un, a chi a.

²⁶me vastasimme: 'Emme voi mennä sinne, ellei nuorin veljemme ole mukanamme. Ilman häntä emme voi astua sen miehen eteen.'

²⁶Huan, kou, ka hoh suk thei nawn kei ding uh; ka nautumpen uh a hong ding lebel ka va hoh suk mai ding uh: ka nautumpen uh a hong kei leh huai mi melmu theilou ding ka hi uh, ka chi ua.

²⁷Niin isämme sanoi meille: 'Tiedättehän, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.

²⁷Huan, na sikha ka pa un, ka kiang uah, ka jiin tapa nih a honneisak chih na thei ua:

²⁸Toinen heistä lähti luotani, ja minä luulen, että hänet on peto raadellut, sillä en ole sen koommin nähnyt häntä.

²⁸Huan, a khat pen ka kianga kipan a pai khiaa, boh jan veka om hi ngei ding ahi, ka chi a; huai nung siah amah mu lou vengveng ka hi:

²⁹Jos te nyt viette tämän toisenkin pois luotani ja hänelle sattuu onnettomuus, te syöksette minut, harmaapään, murheen murtamana tuonelaan.'

²⁹huchiin, hiai mi leng ka kianga kipanin na pi man ua, tuahsia vatuak leh ka lu kang lungkhamnaa han a tumsak ding na hi uh, a chi a.

³⁰"Jos minä nyt palaan isäni luo ja hän näkee, ettei minulla ole mukanani tätä poikaa, johon hän on koko sydämestään kiintynyt,

³⁰Huchiin, ka nauin kou honjui loua, na sikha ka pa kiang vatung leng, a hinna ka nau uh hinna toh a kizop jiakin;

³¹niin suru vie hänet hautaan. Silloin me olemme syösseet vanhan isämme tuonelaan.

³¹Hichi ahi dinga, naupan a honjui kei chih a theih tak chiangin a si mai ding: huchiin na sikhaten na sikha ka pa uh lu kang lungkhamnaa han a tum sak ding keita ve ua.

³²Minä, sinun palvelijasi, olen mennyt isälleni takuuseen pojasta ja sanonut hänelle: 'Jos en tuo häntä sinun luoksesi, olen ikuisesti syylli- nen sinun edessäsi.'

³²Na sikhain, na kianga ka honpi nawn keileh, a moh khantawnin ka pa lakah ka po ding, chiin, ka pa kiangah ka nau uh tungtang thuah a bul tumpain ka kibawlta ngala.

³³Salli siis minun jäädä pojan sijasta sinun orjaksesi, herra, ja anna pojan mennä kotiin veljiensä mukana.

³³Huchiin, hehpihtakin na sikha ka nau uh sikin, pu, na sikhain honom sak inla, ka nau a ute jui tou sakin.Ka nauin honjui louin bangchiin ka pa tunga siatna tung ding mu ding ka kei hiam, a chi hi.

³⁴Kuinka minä voisin mennä isäni luo ilman häntä? En voisi katsella sitä murhetta, joka tulee isäni osaksi."

³⁴Ka nauin honjui louin bangchiin ka pa tunga siatna tung ding mu ding ka kei hiam, a chi hi.