¹Joosef meni faraon luo ja sanoi: "Isäni ja veljeni ovat tulleet tänne Kanaaninmaasta ja tuoneet mukanaan lampaansa, vuohensa, nautakarjansa ja koko muun omaisuutensa. He ovat nyt Gosenin maakunnassa."

¹Huchiin, Joseph in Pharo a vahilh a, a kiangah, kapa te, ka unaute, a belam honte uh, a bawng honte uh, a neih tengteng u toh Kanan gam akipan a hongtung sukta ua: huan, ngaiin, Gosen gamah a om uh, achia.

²Sitten hän otti mukaansa viisi veljeään ja vei heidät faraon eteen.

²Huan, a unaute laka kipan mi nga a pia, Pharo a theisak a.

³Farao kysyi hänen veljil- tään: "Mikä on teidän ammattinne?" He vastasivat faraolle: "Me, sinun palvelijasi, olemme lammaspaimenia, kuten esi-isämmekin olivat."

³Huan, Pharo in, a unaute kiangah, bang na sem na hi ua? Achia. Huan, amau. Pharo kiangah, na sikhate, kou honsuangte akipan, belam chingmite ka hi uh, ach ua.

⁴He sanoivat vielä faraolle: "Me jouduimme tulemaan siirtolaisiksi tähän maahan, sillä lampaillamme ja vuohillamme ei ole Kanaaninmaassa syötävää, kun siellä on kova kuivuus. Sallithan, että me, sinun palvelijasi, asetumme asumaan Gosenin maakuntaan."

⁴Huan, amau mahin, Pharo kiangah, hiai gam a om tadih dinga hong ka hi uh; ka gam uah lah na sikhate belam honte a dingin nek ding a om nonta keia; kial lah Kanan gamah a nak kiak mahmah ngala; huchiin hehpihtakin na sikhate Gosen gamah hon omsakin, achi ua.

⁵Farao sanoi Joosefille: "Isäsi ja veljesi ovat tulleet luoksesi.

⁵Huan, Pharo in, Joseph a houpiha, na pa leh na unaute na kiangah a hongta ua:

⁶Egyptin maa on sinulle avoinna, sijoita heidät asumaan maan parhaaseen osaan. He saavat asua Gosenin maakunnassa, ja jos heidän joukossaan on kyvykkäitä miehiä, niin pane heidät päällysmiehiksi huolehtimaan minun karjoistani."

⁶Aigupta gam a kiching mahmah hi; na pa leh na unaute gam hoihna tata ah tengsak ve: huan, a lak ua mi thilhihthei tak theihna nei ngial om lehouh ka gan tunga heutu dingin bawl in, achia.

⁷Sitten Joosef haki isänsä ja toi hänet faraon eteen, ja Jaakob tervehti faraota toivottaen hänelle siunausta.

⁷Huan, Joseph in apa Jakob a pi luta, Pharo maah a dingsak a: huchiin Jakob in Pharo a vualjawl a.

⁸Farao kysyi Jaakobilta: "Paljonko si- nulla on ikää?"

⁸Huan, Pharo in Jakob kiangah, kum bangzah na hita a? Achia.

⁹Jaakob vastasi: "Olen elänyt vaeltajan elämää satakolmekymmentä vuotta. Vähälukuiset ja onnettomat ovat elinvuoteni olleet, eikä niitä ole kertynyt minulle yhtä paljon kuin esi-isilleni heidän vaelluksensa aikana."

⁹Huan, Jakob in, Pharo kiangah, ka khualzin nung jaw kum ja leh kum sawm thum ahia: ka damsung kumte khawng a tomin, a haksa ahi, a honsuangte a khualzin lai ua a damsung kum u leng pha zou kei ing achia.

¹⁰Sitten Jaakob hyvästeli faraon, toivotti hänelle siunausta ja lähti hänen luotaan.

¹⁰Huan, Jakobin Pharo a vualjawl nawna, Pharo kianga kipanin a pawtta hi.

¹¹Joosef sijoitti isänsä ja veljensä Egyptiin asu- maan ja antoi heille maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, kuten farao oli käs- kenyt.

¹¹Huchiin, Joseph in apa leh a unaute tenna a bawlsaka, Pharo thupiak bangin Aigupta gama, gam hoihpen takah, Ramases gam a gou dingin a peta hi.

¹²Ja Joosef piti huolen isänsä ja veljiensä ja koko suvun elatuksesta antaen kullekin sen mu- kaan, montako ruokittavaa hänellä oli.

¹²Huan. Joseph in apa leh a unaute leh apa inkuanpihte tengteng a inkuan u bangjelin nek ding a pia a, a vakta hi.

¹³Missään ei ollut syötävää, sillä nälänhätä oli hyvin ankara, ja Egypti ja Kanaaninmaa olivat nään- tymässä nälkään.

¹³Huan, huai gam tengteng ah nek ding himhim a om takei a; kial lah a nak kiak mahmah ngala, huchiin kial jiakin Aigupta gam leh Kanan gam a bahta hi.

¹⁴Joosef kokosi Egyptistä ja Ka- naaninmaasta kaiken hopean maksuksi siitä viljasta, joka häneltä ostettiin, ja vei hopean faraon palat- siin.

¹⁴Huan, Joseph in, a buh leina man un, Aigupta gam leh Kanan gam a dangka om tengteng a khawmsak veka; huan, Joseph in huai dangka Pharo in ah a tawi a.

¹⁵Kun hopea oli loppunut Egyptistä ja Kanaa- ninmaasta, tulivat egyptiläiset Joosefin luo ja sanoivat: "Anna meille leipää! Pitääkö meidän kuolla sinun eteesi, nyt kun hopea on lopussa?"

¹⁵Huan, Aigupta gam leh Kanan gama dangka tengteng a zat bei khit un, Aigupta mi tengteng Joseph kiangah a hong ua, nek ding honpia in aw; na ma a si maimah ding ka hi ding uam? Dangka lah om nawnta ngal kei a, achi ua.

¹⁶Silloin Joosef vastasi: "Tuokaa tänne karjanne, niin minä annan teille syötävää eläimiänne vastaan, jos kerran hopeanne on lopussa."

¹⁶Huan, Joseph in, na gante uh honpe mei un; dangka a om nawn kei leh na gan man un nek ding ka honpe ding, achia.

¹⁷He toivat karjansa Joose- fille, ja hän antoi heille syötävää hevosten, lam- paiden ja vuohien, nautakarjan ja aasien hinnalla. Näin hän sinä vuonna piti heidät hengissä ruoalla, jonka he saivat karjaansa vastaan.

¹⁷Huchiin, a gante uh Joseph kiangah a honpi ua: huan, Joseph in huai sakol man ding leh, belam hon man ding leh, bawng hon man ding leh sabengtung man dingin dek ding a pe jela: huai kumin a gan tengteng uh man in nek ding a pia a, a vak chiat hi.

¹⁸Niin kului se vuosi. He tulivat hänen luokseen seuraavanakin vuonna ja sanoivat: "Herramme, sinä tiedät varmaan, että kaikki hopea on lopussa, ja myös meidän karjamme ja juhtamme ovat jo joutuneet sinun haltuusi. Meillä ei ole sinulle enää muuta tarjottavaa kuin ruumiimme ja peltomme.

¹⁸Huan, huai kum a bei a, kum a hong thak nawn in a kiangah a hong nawn ua, a kiangah, ka dangka tengteng uh ka zat beitak dan u leh, pu aw, ka ganhon te uh nanga a hihtak dan bang, pu aw, nang lakah ka im kei ding uh; pu aw, na mit muhin ka pumpi u leh ka gamte uh kialou bangmah a omta mahmah kei hi:

¹⁹Pitääkö meidän peltoinemme tuhoutua sinun edessäsi? Ota meidät ja meidän peltomme ja anna meille leipää, niin me tulemme faraon orjiksi, ja anna meille myös siemenviljaa. Näin me pysymme hengissä eivätkä pel- lot autioidu."

¹⁹Na ma ah kou leh ka gam uh mangthang maimah ding hi ve ung maw? Koumau mah ka gam u toh nek dingin honlei maiin, huchiin, koumau leh ka gam uh Pharo sikhate hi mai nung: huan, silou a mi hinga dama ka om theihna ding un, gam a siatlouh na ding, buh chi honpia in, achi ua.

²⁰Niin Joosef osti koko Egyptin pellot faraolle, sillä kaikki egyptiläiset myivät hänelle peltonsa, kun nälkä oli käynyt heille ylivoimaiseksi. Näin koko maa tuli faraon omaksi.

²⁰Huchiin, Joseph in Pharo a dingin Aigupta gam tengteng a leisak ta a; kial a tung ua a nak tun mahmah jiakin Aigupta miten lah a lou uh a juak chiat ngal ua; huchiin gam Pharo a ahi vekta.

²¹Joosef teki kansasta faraon orjia kautta koko Egyptin maan.

²¹Mite Aigupta gamgi tawp khatlam a kipanin khatlam tawp phain, khuate ah a kisuansakta a.

²²Vain pappien peltoja hän ei ostanut, sillä papit saivat palkkansa faraolta ja pystyivät elämään häneltä saamillaan tuloilla. Siksi heidän ei tarvinnut myydä peltojaan.

²²Siampu te gam kia a lei keia: siamputen Pharo akipan tantuan a nei ua, Pharo in a piak atantuan uh a ne jel ua; huaijiak in a gam uh a juak kei uhi.

²³Joosef sanoi kansalle: "Minä olen nyt ostanut teidät ja teidän peltonne faraolle. Tässä on teille siemenviljaa, kylväkää peltonne.

²³Huai nungin, Joseph in, mite kiangah, ngai un, tunin na gam utoh noute Pharo a dingin ka honleita a: hiai, hiaiah nou a dingin buh chi a om, lei ah na ching ding ua.

²⁴Mutta sadosta teidän on aina annettava viidesosa faraolle. Neljä viidesosaa siitä jääköön teille siemenviljaksi sekä ravinnoksi itsellenne, talonväellenne, vaimoillenne ja lapsillenne."

²⁴Huan, buh lak hun chiangin hichi ahi ding. Pharo a dingin sehnga suah seh khat jel na pe ding ua, a sehli noumau a ahi ding, huaibel lou a chin nawn dingin, noumau leh na inkuanpihte uh nek dingin, na tanu neu chikchik te uh nek ding ahi ding hi, achia.

²⁵He sanoivat: "Sinä olet pitänyt meidät hengissä. Pidä meistä huolta edelleenkin, niin me olemme faraon orjia."

²⁵Huan, amau, nang ka hinna uh na humbitta: pu aw, honhehpih inla, Pharo sikhate ka hi mai ding uh, achi ua.

²⁶Ja Joosef sääti lain, joka vielä nytkin on voimassa Egyptissä, että faraolle oli annettava viidesosa sadosta. Vain pappien pellot eivät joutuneet faraon omistukseen.

²⁶Huchiin, Joseph in Pharo in seh nga suah seh khat a muh jel ding thu, Aigupta gam a dingin tutanin danin a bawlta hi: siampute gam kia ahi, Pharo a hilou.

²⁷Niin israelilaiset jäivät asumaan Egyptiin Gose- nin maakuntaan ja kotiutuivat sinne. He olivat he- delmällisiä ja lisääntyivät runsaasti.

²⁷Huan, Israel in Aigupta gama, Gosen gamah tenna a bawlta a: huailaiah a kihih-inbul ua, chi tampi a suang ua, nakpi takin a pungta uh.

²⁸Jaakob asui Egyptissä seitsemäntoista vuotta, ja hän eli sadanneljänkymmenenseitsemän vuoden ikäiseksi.

²⁸Huan, Jakob bel Aigupta gamah kum sawm leh kum sagih a om a: huchiin, Jakob damsung kum kum ja leh kum sawm li leh kum sagih a hita hi.

²⁹Kun hän, Israel, tunsi kuolemansa lähestyvän, hän kutsui luokseen poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: "Pyydän sinulta erästä asiaa, jolla voit osoittaa minulle rakkautesi ja uskollisuutesi. Kosketa minua nivusiin ja vanno, ettet hautaa minua Egyptiin.

²⁹Huan, Israel sihna hun a hiongnaita a: huchiin, a tapa Joseph a sama. A kiangah, na honhehpih theih leh, hehpihtak in huai na khut ka pheipi nuaiah golh inla, hon hehpihin, ka tungah chihtaktakin hih in: hehpihtakin Aigupta gamah honvui mahmah ken;

³⁰Kun minä olen mennyt lepoon isieni luo, vie minun ruumiini pois Egyptistä ja pane minut isieni hautaan." Joosef vastasi: "Minä teen niin kuin pyydät."

³⁰Hon suangte kianga ka ihmut hun chiangin, nang Aigupta gam akipan na hon jawngkhe dinga, amaute vuina mun ah na honvui zaw ding ahi, achia. Huan, aman, na chih bangin ka honhih ding hi, achia.Huan, aman, ka kiangah kichiamin leh, achia: huchiin, a kiangah a kichiamta hi. Huan, Israel lukhung siin a kunta a.

³¹Jaakob sanoi: "Vanno se minulle." Joosef vannoi, ja sitten Israel polvistui vuo- teelleen ja rukoili kasvot päänalusta vasten.

³¹Huan, aman, ka kiangah kichiamin leh, achia: huchiin, a kiangah a kichiamta hi. Huan, Israel lukhung siin a kunta a.